Asutko senioriystävällisessä kunnassa?
Asutko senioriystävällisessä kunnassa?
klo 20:19 | 9.6.2014
Kotikunnassani löytyy kyllä monenlaista toimintaa hyväkuntoisille senioreille, mutta entäs sitten kun tarvitset apua. Pompotetaan paikasta toiseen,arvioidaan ja pisteytetään, mutta todellista apua et saa.
Ei kai missään enää ole senioriystävällisiä paikkoja Tai tietty on, jos vaan on itsellä rahaa niin silloin kaikki asiat kyllä järjestyy
Jospa paikkoja on, mutta tämän ajan seniorit ovat yltäkylläisyyteen ja valinan vapauteen tottuneet?
Sitä mikä oli senioriystävällistä 15 vuotta sitten ei enää riitä mihinkään. Sanovat!
Sanoisian, että katsokaa taloutta ja arvioikaa uudelleen missä pitää leikata ja minne panostaa.
Olen myös sitä mieltä, että senioriystävällisyys...mitähän se olisi? Olen 70 kymppinen vireä henkilö ja tyytyväinen kun on liikuntapaikkoja. Mutta kuinka kohtuullisia tai kohtuuttomia ovat maksut niihin kausittain? Onko oikein ottaa maksua voimistelusta (Tampereella vuosikymmenet työstään verot maksaneena?).. ihan itse.. kerran viikossa kaudelta 33e. Yhden opastajan johdolla.
Tuolla tunnilla on yleensä 15-25 henkeä. Suurissa saleissa. Tuo voimistelu 45 min. on ollut joskus suhteessa paljon halvempaa ja silloin kävi tunnilla n. 50-60 henkeä. Nääshalli Tampereella on iso sinne mahtuu varmasti 100 henkeä jos ei enemmänkin kerralla.
Nyt kun kesäjumpat ovat parin kuukauden verran ilmaisia on tuo sali ahtauteen asti täynnä. Tästäkin voimme vetää johtopäätöksen hinnasta. Ja pienistä eläkkeistä. Mutta myös vireistä senioreista.
Kun kuuntelee Tampereelle paikallisradiosta tiedoteita seniorimenoista, huomaa, että tarjontaa on paljon. Mietin vain onko ne kaikki tarpeen, onko tilaisuudet tai harrastuspaikat täynnä? Minä en tiedä koska en ole hirveästi enää kiinnostunut tansseista tai näyttelyistä.
Muutama vuosi siten hain jotain toimintaa johon voisin kirjoittajana ottaa osaa ja päädyin erään iäkkään näyttelijän vetämään runopiiriin. Mutta kuinka ollakaan, siellä ainoastaan opeteltiin lausumaan tunnettuja entisiä runoilijoita. Siten kun osattiin pidettiin lausuntailta kirkossa. Minä olen lähinnä kirjoittaja en lausuja, omille runoille ei ollut tilaa. Se jäi siihen.
Tai joistakin ystävyysryhmätoiminnoista. Ne ajat on koettu, enkä tarvitse niitä enää. Tässä vain muutama omakohtainen kokemus.
Mutta sitten se avunanto ja palvelupuoli. Tai muu senioreiden hiuomioiminen? Kun noita mietin tuntuu, että toimii. Ainakin vielä silloin kun äitiäni pitkään huolsin.
Mitähän se senioriystävällinen kunta oikein on? Sehän voi koostua ihan pienistä asioista, ainakin yksilötasolla. Ja yksilöitähän me olemme. Arvioimme asioita omalta kannaltamme tai mitä odotamme.
Miten ikääntyvää kohdellaan niin terveyspalveluissa kuin kaupassa, pankissa ym. Miten otetaan huomioon seniorikansalaisen tarpeet ja miten niistä heikommin pärjäävistä senioreista huolehditaan vai ovatko he säästöjen kohteena.
Paljon on kaikenlasta menoa ja toimintaa. Hyvin pärjäävät ja terveet ovat näidenkin käyttäjiä pääasiallisesti ellei sitten erikseen järjestetä kuljetuksia ja kyytejä. Ja eläkeläisten alennukset joukkoliikenteessä helpottaa pienituloisia.