Kun sana on vapaa, eikö voisi irrotella ja kirjoittaa tajunnan virtaa. Voisi puhaltaa ilmat pihalle tai vetää henkeä, jostain syystä tai ilman. Eikä tulisi aiheen sivusta kirjoittamista. Kaikki mahdollinen olisi aihetta.
Tuossa edessäni on kahvikuppi, korjaan, kahvimuki. Se ei ole arabiaa, mutta ihan käyttökelpoinen. Liikaa en saa kehua. Kaksi haukkauksen jälkeä on mukin yläreunassa, ei haittaa mitään, ellei halua kahvia piripintaan. En minä tahdo. Siksi minulla onkin lautanen mukini alla, silta varaa, jos maito menee piripintaan asti ja sitten mukini falskaa. Kupin vieressä on iso ruokalusikka, enkä millään muista, mitä olen sillä syönyt, lautanen on ainakin viety pois. Minun pöydälläni on paljon muitakin tavaroita. Lähinnä kolme sanomalehteä, kaikki taiteltuna joltain määrätyltä sivulta, Yhdessä on esillä tapahtumapalsta, useita juttuja siinä oli tarjolla ja yhteen piti mennä. En mennyt.
Ehkä nyt lopetan, voi olla, että tämä sivu kiinnostaa sitä enemmän mitä vähemmän kirjoitan. Ehkä menin metsään ehdotukseni kanssa. Se nähtäneen.
Tajunnan virta on kirjailijoije käyttämä ammattisana. Tyyli. Sitä ei oo lilikään kakill. Minulla on. En koskaan kirjoita mitään esirjoitusta, muistiinpanoja. Sanat virtavat jotain sieluuni. Yöläin on noustava koneelle. Sanat eivä tule kuinrran. Senjälkeen niitä ei muista. Tuo sinun ei olut tajunnanvirtaa e oli realismia. Yksi esimerkki virrasta on Jocelyn Joyce. Amer. kirjailija.
Älä siis uskottele että se on kaikkiin ohjelmoitu
tilulilu
Juuli
.
Juuli
.
Jaahas......
En ollenkaan tarkoittanut sen olevn huono. Erinomainen se oli. Se vaan oli realismia. Jos minä nyt sain yeenskäään arvostella. Kun en leipääni agenttina hanki.
Juuli
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus vierailijalta 9.6 klo. 23.46.
Tapasin hänet eilen . Vanhempi nainen,en tuntenut häntä. Hymyilin hänelle ,tervehdimme ja pysähdyimme ihailemaan luontoa polkumme varrella. Mietimme ääneen, onkohan noilla sorsilla pesä tuossa suolammella. Ehkä, siinä olis rauhaisaa kasvattaa poikasiaan. Hän kertoi lähtevänsä etelän suurkaupunkiin olosuhteiden pakosta. Mielenkiintoinen ja erinlainen kesä tulossa hänelle. En ole koskaan asunut kaupungissa kesällä, hän sanoi. Otan sen seikkailuna kun minulle tämä tilaisuus sallitaan.Onhan siellä isoja puistoja, niitä kaupinkien keuhkoja, lohdutin. Tiedän, ja museot ovat rauhoittumisen keitaita myöskin, hän sanoi. Toivotimme hyvää kesänjatkoa erotessamme. Ajattelin tätä kohtaamista pitkin päivää.
Lainaus Wikipediasta:
"Kirjallisuudessa tajunnanvirta tai tajunnanvirtatekniikka tarkoittaa menetelmää tai menetelmiä, joilla ihmisen tajunnanvirtaa pyritään kuvaamaan, eli luomaan lukijalle kokemus jonkun henkilön sisäisestä havainto- ja ajatusmaailmasta....Toisin kuin yleisesti ajatellaan, tajunnanvirtatekniikan luojat eivät pyrkineet kirjoittamaan nopeasti omaa tajunnavirtaansa kerrontaan vaan jäljittelemään henkilöiden ajatuskulkuja, minkä vuoksi kirjoitusprosessi oli usein erittäin hidasta."
Koko artikkeli luettavissa täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tajunnanvirta
Ja mitä tulee Jocelyn Joyceen, niin taidat kuitenkin tarkoittaa irlantilaista kirjailijaa James Joycea?
Tarkoitiko kenties kriitikkoa etkä agenttia?
Ei se malta, millään. Avaus vaan vaihtuu.
Kyllä minä maltan. Joka hetki pitää malttaa. Kaupassa ei saa etuilla eikä saa puhua rumia. Olen malttanut monta kertaa olla syömättä pullaa ja monta kertaa olen malttanut pestä hampaat jo viideltä. Malttanut olla syömättä mitään, ainakaan ennen seuraavaa päivää. Mutta ei saa liiaksi malttaa, voi jäädä junasta ja kun vielä enempi malttaa, ei kukaan tykkää.
Agenttia.
Eli yhtä hyvin olisit voinut sanoa vaikkapa: "Jos minä nyt sain yleensäkään arvostella. Kun en leipääni puuseppänä hanki."
Tajunnan virta...tarkoittaako se sitä kun toinen henkilö "yrittää" lukea toisen ajatuskulkua pään sisältä?
Jos noin on, on se keksittyä. Ei kenenkään ajatuksia noin v oisi lukea. arvailla voi. On "tiedemiehet"
taas saanetta maailimalle jotakin uskomattoman "tieteellistä". Suurta huuhaata kuin usko raamatun Jumalaan, tai nämä enkelien hahmottelijat suurine illuusioineen enkeleistä.
Ei tajunnan virta ole tiedemiesten huuhaata, eikä ainakaan toisen ajatusten lukemista. Edellisellä sivulla on lähdetieto, joka on oikeaoppinen asiatieto. Voisin sen laillani suomentaa, eikä minun suomennos ole varmaan vesiselvästi oikea, vain minunlaiseni.
Jos olisit koulussa. äidinkielen opettaja antaa tehtävän: "Kirjoittakaa tajunnanvirtaa sanasta VENE, kymmenen minuuttia. Joka Iikka kirjoittaa veneestä, mitä mieleen juolahtaa, ajatusta, tarinaa, mitä vain mieleen tulee, kaikki paperille ajattelematta alku-eikä loppulauseita, ne vain tulevat ajatuksiin ja sitten paperille." Helppoa.
Tajunnan virta - yhtä selvää kuin pläkki. Mikä on tajunnan virran vastakohta - tajuton.
klo.21:17
Non minäkin sen olen ymmärtänyt, kuin sanot selitykseksi.Kiitos! Mutta kun yritin lukea tuota linkkiä ei se mielestäni noin mennyt, siis en ymmärtänyt.
Pläkki, ihan selvä pläkkisanko. Sillä sitä lehmille vettä vietiin tai sitten suurusta, sellaista jauhonsekaista. Pläkkisankoja ei enää ole. Oli meillä yksi. Laitoin vettä täyteen ja kukkia koristeeksi, aurinkoon. Kesä meni ja pläkkisanko kaatui, siitä oli tullut pyöreäpohjainen. Nyt on pohja omilla teillään ja on sankokin. Tunnen pläkkimestarin, kaikki ei häntä tunne. Olen ostanut häneltä yhden pikkuleipämuotin, karjalaisuuteen viittaavan, olikohan se käkönen nimeltään. Mutta pläkkimestari on toisen niminen ja olen hänen nähnyt juovan kahvia mainoksessa. Justiinsa se minun tuntema pläkkäri. Ei hän minua tunne, se tunteminen on ykspuoleista.
Tajunnan virtaa...tajunnasta virtaa, kahvia tekee mieli ,kahvin tuoksua kaipaa, kaikki mitä mielessä liikkuu liikuttamatta sen kummnemmin suuntaan tai toiseen sanojen virtaa, kohinaa aivoissa ,kullakin omanlaistaan ajatusten virtaa....sinneja tänne kulkevaa, pinnistämättä, soljuvaa, sanojen virtaa, myrskyäkin voi olla, kun sanoja virtaa....
Keitin tänään hernekeittoa. Se ei ole mitään kiireisen ihmisen keittoa. Minulla ei ole kiire , ei enään, ei minnekkään. Kerran kirjoitin Kiireelle julkisen kirjeen. Pyysin siinä ettei hän koskaan häirisisi minua. Yritti muutaman kerran, mutta jätti sitten rauhaan kun en häntä seurannut.
Suomen armejakin marssii hernekeitolla. Kerran seisoin kenttäkeittiön vieressä ja söin elämäni parasta rokkaa. Koska on keittämin aloitettu, kysyin. Eilen, vastasi sotamies. Sotamies oli nuori, hänellä oli vielä monta kiirettä edessä.
Silmät kiinni ja ajatukset alkavat kiertää kehää. Kehäpäätelmästä kerran kovasti pohdintaa, mikä se sitten liekään, ruusust lakastuneet ,polku umpeen kasvanut, motoristit kokoontuneet kahvittelemaan, tervehtivät uupunutta kulkijaa joka vaeltaa ohi kohti kotia. väsymys painaa harteilla...mukavaa on ollut ja töitä tehty, nuori on innostunut tekemään käsillään, sen on aina hienoa, kun into löytyy tekemiseen nukkumisen sijaan, ihmisen tarve tehdä jotain ja olla osa kokonaisuutta....
Mukavan näköinen vanhempi herrasmies motoristin kamppeissa ovella kahvimuki kädessä....siisti parta, miksi niillä aina parta, raapii lähietäisyydeltä...kai se jokin porukkaan kuulumissignaali meille muille, nuoret ja vanhat yhdessä ,pyörät kiiltävät oven edessä...silloin joskus nuorena neitona haave....ehkä vielä vanhana neitonakin haave...tuuli hiuksissa, vahva selkä edessä...turvassa...
Näin minäkin eilen motoristin. Ei ollut nuori mies, enkä nähnyt mitä osti. Minä ostin perunoita ja kasviksia ja hunajamarinoitua kanaa. Joku siinä sävähdytti, siinä motoristissa. Oli ilta, kello vähän ennen kymmetä. Menin autooni ja jostain syystä halusin nähdä, millainen on miehen motsikka. Ja kattia kanssa. Vaikka sen näin, en ymmärtänyt. Eikä minun tarvitsekaan ymmärtää. En aio ostaa. Mutta oli muutakin, jota en ymmärtänyt. Ensi kertaa eläessäni olisin halunnut istua moottoripyörän kyytiin. Ei se mies sitä ajatusta antanut. Nuoruusmuistot sen antoi. Kuin tuulahdus menneestä, mikä ei tule takaisin. Joku ihmeellinen tunne leijaili ilmassa. Siinä oli sittenkin kauniiksi muuttunutta kesäiltaa, sittenkin ihanaa nuoruutta ja olisiko sittenkin kaiken takana, saunakuivat kiharat hiukseni.
Kiharat hiukset...niitä ei minulle suotu, taipuisat...sojottavat, ohuet. kauniit, kiharat hiukset pitkät ja hulmuavat, ei niitä koskaan minulla, nukeilla sitten pitkiä hiuksia setvin, lasten hiuksia silitän, ihailen, barbien kirpparilta ostin lasten leikkeihin ja hiuksia pesin ja selvittelin, siskon nukelta hiukset lyhyeksi leikkasin, vieläkin muistaa mainita siitä,
Aurinko paistaa , rannalle kutsu saapui, katsomaan ilakointia, kuuntelemaan lokkien huutoa, vieläkö joutsenet riidoissa...