Kommentit (9)

Aivan hurmaava runo! Niin kauniisti ja herkän ylevästikin kuvailtu elämän onnea ja ihanuutta, tietylle armaalleen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kukahan säveltäis näitä V.A.Määttäsen runoja?  Pahalainen kun se Kuula ja Sibeliuskin ovat jo pois pelistä.

Vierailija

Kukahan säveltäis näitä V.A.Määttäsen runoja?  Pahalainen kun se Kuula ja Sibeliuskin ovat jo pois pelistä.

 

Hyviä ralleja tulis...  Kannatetaan!  Vaikka euroviisuksi...

Voihan hellalettas sentään kun lällyä lollotusta. Makeeta kun on liikaa, jos vaikka kolme tikkaria yhtaikaa suussa, tulee tosi yököttävä olo!

 

KORJATTU VERSIO:

 

 

Olet minulle kansallisnymfi:

saan sinusta juhlavuutta ja karvatin kaulaan, rohkeutta elää.

Olet minulle kesä, kärpäset ja kesäyö:

kukkea, kukkiva, hellän hyväilevä sääskiemo.

Olet minulle maa, avaruus, kaikkeus ja pohjaton rahareikä:

tajuan sijaintini suuren mysteerin keskessä kun minulla on pieni.

Olet minulle vadelman ja mansikan maku:

himoan maistaa makeankirpeää elämän mettä joka haisee kalalle.

Olet minulle elämänilo, ehtymätän luonnonvara:

sammumaton aurinko, venäläinen virvoke ilman ja veen.

Olet minulle unelma ja todellisuus yhtä aikaa:

riennä siis jo syliini, heittäydy hurmokseen ja kaiva napanöyhtääni.

 

Hilkka

Hilkka on selkeästi HukkaPoika joka halusta huojuen syö suihinsa kalalle haisevan Veeran.

Veera kiemurtelee kalapyrstöään heitellen sinne tänne  ja varsinkin kohti HukkaPojan suurta ahnetta...

ja upottaa sen Veeran suomujen sekaan plumps vain ja siinä ne haisevat kalalle ypiyhdessä tarun loppuun saakka.

Vierailija

Ylevä rakkausruno.  Ei varmaan ihan poikasen kirjoittama, vaan MIEHEN.

Heeheee...ylevä rakkausruno! Karskin rasvaniska ketaleen tekemä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat