Tässä on mun yksi kalleimmista kivistäni,akvamariini.Sormuksessa on päivämäärä 3.4.1966.Tämän sormuksen osti minulle mieheni,jonka kanssa olemme eläneet yhdessä kristillisessä aviossa 46 vuotta.
Kiva kivikokoelma sinulla, ihan ulkomaaneläviä. Minulla vaan näitä kotoperäisiä, mutta niitä on ihan röykkiöksi asti. Istutin joukkoon heinäkasveja. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Näinä aikoina on saanut lukea eri ketjuilta ikäviä asioita, on sairautta, on kuolemaa ja muita elämän vastoinkäymisiä. Heräsin jälleen huomaamaan että elämässä ei ole mikään itsestäänselvää. Muistanko olla joka päivä kiitollinen siitä että vierellä kulkee terve puoliso ja ympärillä on rakas ja tiivis perhe. Omat vaivat ja kolotukset jaksaa kyllä kantaa mutta läheisten surut ja vastoinkäymiset aiheuttavat eniten murhetta ja tuskaa. Mutta myös heidän ilonsakin tuottavat sitä suurinta riemua ja tyytyväisyyttä. Naiset lienevät näin rakennettu....
Iloitaan vain jokaisesta uudesta päivästä ja ympärillä olevista hyvistä ihmisistä.
Ylistyslaulu elämälle/Raili Malmberg
-toinenja kolmas säkeistö
Tahtoisin laulaa lasinkirkkaan laulun,jonka sävel soisi kuulana ja kauniina niinkuin mustarastaan huilu himmeässä kesäyössä.
Tahtoisin laulaa yksinkertaisen laulun,jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,niinkuin koivun tuoksu ensimmäisen kevätsateen jälkeen.
Palaan eiliseen...
Olimme mieheni kanssa mielenkiintoisessa yksityistilaisuudessa klo 18.30-lähtien lähiseudumme vanhalla koululla.
Ohjelmassa oli vapaata seurustelua kahvittelun kera,tanssia ja lopuksi makkaran paistoa rannalla.
Osallistujia oli n.40 henkilöä.Paljon oli sellaisia ´kasvoja´,joita en ollut tavannut 50-vuoteen.
Tavattoman miellyttävä ilta oli ja nostalgista oli muistella menneitä aikoja ja kuunnella vanhoja tangoja ja valsseja.Mieheni kanssa jaksoimme tanssia muutaman kappaleen.
---Hyvää päivän jatkoa jokaiselle---
Itselläni on taas kiireitä,jotenka kirjoittelen ehkä uudestaan lauantaina.
Kylläpä Mökin muori kirjoitti kauniisti ,tällaista se meidän elämä on ,ei muisteta olla kiitollisia ,tuota kirjotusta lukiessa tuli väkisellä kyyneleet silmiin ja huokaus...en jaksa enkä voi nyt enempää kirjoittaa.
Luin tuolta Kodinkuvalehden sivuilta erilaisista vihdoista,
Ei aina sitä koivua vaan vihdan voi tehdä myös pihlajasta, katajasta tai nokkosesta. Pihlajainen vihta on kuin lehmän kielen nuolaisu ja kun katajaan tottuu niin ei muu enää tunnu miltään. Vihta vaatii tunnin haudutuksen kuumassa vedessä. Nokkosesta verenkierto vilkastuu, mutta käyttö vain omalla vastuulla.
Minkähän näistä valitsisi, pihlajaista vitsaa olen saanutkin, vihta on vielä kokeilematta.
Käyhän se näinkin!
.
Jos sitten tänne vaikka kaikk ulosheitetyt ja sovussa, jooko. Poistin jo vahinkos oma alotusein tän.
Juuli
.
Ei olt ees irisanomisaikaa
Nääs
Juuli
.
Tervehdys tänne murteitten haarakonttoriin
Jatkan aamuista kiviteemaani:
1)Punaisen muotin hohkakivet olen kuljettanut Kreikan Cosilta kauan kauan sitten.Tämän koristelaatan nimeksi tulee:Hohka
2)Oikealla ylhäällä olevat näkinkengät sisareni on hankkinut jostain?Siispä nimi:Näkki
3)Oikealla alhaalla on kaupasta ostettuja koristekiviä,nimi on:Helmi
4)Tämä työ on keskeneräinen,pitää tuoda lisää mökiltä pieniä kiviä...
Niin,kotoamme löytyi sementtiä muttei hiekkaa
Tiedän sanonnan ettei keskeneräisiä töitä pitäisi esitellä...mutta olkoon...
Nyt lähden kylvämään kukan siemeniä jotka kukkivat ensi kesänä.
On siul, Samettiruusu aikamoine kokoelma kivvii. Miu o yks ainoo puolekämmene kokone jo kuulemma o sisäl ruusukvartsi. En mie vaa sitä erota.
Toivottavast toimii tää haarakonttor.
nääs
Juuli
.
On muuten perkeleen makeet kivet, ihan kateelliseksi tulen.
lissumuori
Mitäs häiriköintiä tuossa muka on?
Tässä on mun yksi kalleimmista kivistäni,akvamariini.Sormuksessa on päivämäärä 3.4.1966.Tämän sormuksen osti minulle mieheni,jonka kanssa olemme eläneet yhdessä kristillisessä aviossa 46 vuotta.
Meidät vihittiin 16.6.1968.
Ohoh. Jopa on kaunis ja .....kallis.
No ei oo kallis...Tää sormus ol mun miniil häis,jotain sinist...No,hää puhdisti sen...
Kiva kivikokoelma sinulla, ihan ulkomaaneläviä. Minulla vaan näitä kotoperäisiä, mutta niitä on ihan röykkiöksi asti. Istutin joukkoon heinäkasveja. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Niin,oon sellainen pahkapuu immeinen
.
Kirjoti ja mäkkee män vaik tein kaik oikee. Ko lakkaa sapettamast kirjotan uuvestaa.
tilu
Juuli
.
Näinä aikoina on saanut lukea eri ketjuilta ikäviä asioita, on sairautta, on kuolemaa ja muita elämän vastoinkäymisiä. Heräsin jälleen huomaamaan että elämässä ei ole mikään itsestäänselvää. Muistanko olla joka päivä kiitollinen siitä että vierellä kulkee terve puoliso ja ympärillä on rakas ja tiivis perhe. Omat vaivat ja kolotukset jaksaa kyllä kantaa mutta läheisten surut ja vastoinkäymiset aiheuttavat eniten murhetta ja tuskaa. Mutta myös heidän ilonsakin tuottavat sitä suurinta riemua ja tyytyväisyyttä. Naiset lienevät näin rakennettu....
Niin se on. Huomisesta ei kukaan tiedä. Oikeastaan se on hyvä. Suriis ja murehtisi vain kun ei tuota kohtaloa kuitenkaan voi estää.
(Pixabay)
Tervetuloa kaikki aamukahville!
Aurinkoinen aamu on ja lämpöä 10 astetta.
Iloitaan vain jokaisesta uudesta päivästä ja ympärillä olevista hyvistä ihmisistä.
Ylistyslaulu elämälle/Raili Malmberg
-toinen ja kolmas säkeistö
Tahtoisin laulaa lasinkirkkaan laulun,jonka sävel soisi kuulana ja kauniina niinkuin mustarastaan huilu himmeässä kesäyössä.
Tahtoisin laulaa yksinkertaisen laulun,jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,niinkuin koivun tuoksu ensimmäisen kevätsateen jälkeen.
Palaan eiliseen...
Olimme mieheni kanssa mielenkiintoisessa yksityistilaisuudessa klo 18.30-lähtien lähiseudumme vanhalla koululla.
Ohjelmassa oli vapaata seurustelua kahvittelun kera,tanssia ja lopuksi makkaran paistoa rannalla.
Osallistujia oli n.40 henkilöä.Paljon oli sellaisia ´kasvoja´,joita en ollut tavannut 50-vuoteen.
Tavattoman miellyttävä ilta oli ja nostalgista oli muistella menneitä aikoja ja kuunnella vanhoja tangoja ja valsseja.Mieheni kanssa jaksoimme tanssia muutaman kappaleen.
---Hyvää päivän jatkoa jokaiselle---
Itselläni on taas kiireitä,jotenka kirjoittelen ehkä uudestaan lauantaina.
Tervehdys tänne uuteen palstaan!
Kylläpä Mökin muori kirjoitti kauniisti ,tällaista se meidän elämä on ,ei muisteta olla kiitollisia ,tuota kirjotusta lukiessa tuli väkisellä kyyneleet silmiin ja huokaus...en jaksa enkä voi nyt enempää kirjoittaa.
Kiitos!
Luin tuolta Kodinkuvalehden sivuilta erilaisista vihdoista,
Ei aina sitä koivua vaan vihdan voi tehdä myös pihlajasta, katajasta tai nokkosesta. Pihlajainen vihta on kuin lehmän kielen nuolaisu ja kun katajaan tottuu niin ei muu enää tunnu miltään. Vihta vaatii tunnin haudutuksen kuumassa vedessä. Nokkosesta verenkierto vilkastuu, mutta käyttö vain omalla vastuulla.
Minkähän näistä valitsisi, pihlajaista vitsaa olen saanutkin, vihta on vielä kokeilematta.