ELLIN BOKSI

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

.

Päivää et pätkäht teil viisail ja viksuil ihmise lapsil,. Toine toistaa viisaammil. Mie ko aatteteli jotta tänne vois kirjotella kaikkii , iha kaikkii juttuloi  ko sanottii irti tuo murreosasto. Ois varmaa kauhia mukavaa jos tänne sais vai niit nii ihanii nuorusmuistokii. Mikä osi lukkiis mitä kullekii o sattunt. Ja tietennii tään päivä etesottamuksii. Ja kaikk tietyst sulas sovinnos ettei tulis taase irtisanomiist iha ilma irtisanomiisaikaa sekä kesälomakorvauksii. Kaikist aiheit vois tän syäntää vuuoattaa.  Mitä ikkää kukakii tahtoop. Vaik siit mite naapuri muijal o paljo kommempii pelakuit ko miul. Mitähä se oikee niil tekköö... Tai mite niitte Jukkamatti kävi taas omenavarkais miu puutarhas..

Jote soppiiks tää tämmöne. Murteil tai ilma.

Juuli

.

Kommentit (2)

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

 .

No nii. Ol sitte  eile oikeesti asjaa DNAalle.  Sinne joho miut o par kertaa kuskattu kysymäti taksipiilil.

Eile ol tääl pirkamaal pien ukkone. Mie ko oon suur ukkosallerkikko nii mie oti tiekari pois seinäst kokonaa. Eihä se kauva  olt se ukkone. Mut sitte  ko yriti takasii päästä tän ETeehe nii eipä vaa käynt. Mie aatteli jot o tukiasema särkynt ta sitte kone. No mie soittmaa DNalle joko o teil jottai satttunt. Ei olt. Vaa neuvo minnuu DNAneito et ota pois simkortti mokkullast, siit neljägeest nii auttaap ehkä.  Nii Hukkane aikans ko pällistel saip sen simin irti ... o en mie muistat mite olin laittant.....ja taas toimi kone ko simmi paikallee uuvestaa laitetettii.

Kaik tää tehtii ko puhelu ol auki koko aja.  DNApuhelut o ilmasii.

Nääs.

Juuli

.

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

VAKOILIJA

Metropolitan lokerossaan asusti Juuli edelleen. Oli Poika jo pesästä lentänyt. Aloittanut oman nuorenmiehen elämänsä. Katsottuna oli mielititetty. Oma asunto hankittu.  Tosi sellainen vuokraluukku Pojan sanonnan mukaan. Vieraili Juulin luona kuitenkin riittävän usein. Jos ei muuten niin syömässä. Vei melkoisen osan tilistä asunnon vuokra. Harrastukset. Nyt oli keilailu in. Ja keilailu oli kallis. Mutta olihan äitikkä joka tarpeen tullen sapuskoissa piti. Ja se tarve ilmaantuikin jos ei muulloin niin sunnuntaisin ainakin.  Jottei kuole nälkään.
Poikarepsu.

Oli Juuli saanut , ansainnut jo eläkkeen. Oli vapaaherratar.
Pitkäksi , kamalan pitkäksi kävi aika. Luki, telkkaa tuijotti. Kunnes tuli tietoisuuteen uutuus, joka huushollin vättämättämyys. Tietokone. Hankki sen Juulikin. Joskaan ei tähän villiin  oikein kunnolla innostunut. Vielä silloin. Sivistyskodissa kuulemma  oli tämä tietokone ihan välttämättömyys.  Eikä halunnut olla Juuli epäsivistynyt. Oli Juuli ystävystynyt jollakin alkeellisella ytävätärtasolla naapurin Mirkkurouvan kanssa. Lenkillä, joskus uimahallilla yhdessä käytiin. Kun kerran Juuli tiekkarin hankki niin se piti ilmanmuuta myös Mirkkurouvan saada. Ja sai.
Nyt vain oli niin ettei siitä koneesta kumpikaan naisista yhtään mitään tajunut. Ihan outo, salaperäinen oli.  Poika ymmärsi kyllä oikein hyvin, mutta ne tahtoivat päättyä perin onnettomasti ne oppitunnit. Poika hiiltyi. Juuli hiiltyi Pojan hiiltymisestä. Jonkinmoiset alkeet sai Poika kuitenkin Juulin päähän taottua. Ja Juuli Mirkkurouvaa opastamaan.

Vietti Juuli sitten rauhallista aamupäivää lokeraossaan. Kahvia juuri siemaili kun soi ovikello. Ja kukas se muukaan kuin Mirkkurouva. Tällä kertaa peräti pelokkaana. Ympärilleen salaperäisenä vilkuili. Syrjäkarein. Juuli tietty  ihmettelemään mitäs nyt on. Onko hullusti jokin. Ilmiselvästi kun oli.
Mirkkurouva edelleen nurkkiin vilkuillen niinkuin sieltä monimurhaaja Jauhiainen juuri ampaisisi, alkoi selittämään.
Ja silmät pystyssä kuunteli Juuli.

 " Kuule Juulikulta.  Darling.  Et ikinä usko. Minulla on tietokoneessa hankkeri. Niin. Hankkeri. Joku vakooja.
Juulin tietämys ei valoja väläytellyt. Ei ehtinyt kuitenkaan kysyä mitään kun jatkoi Mirkkurouva, nyt melkoisen tuohtuneena.
 " Niinii. Tänä aamuna kun koneelle menin, avasin niin heti se silmiin yhdellä foorumilla pisti. Ei voinut olla huomaamatta. Kun minä niitä juttuja  luin niin huomasin äkisti ihan jotta joku oli toistamut, vienyt juttuni. Minun ikioman. Ja nimikin oli. Joku Guote. Kuka se on. Onko sulla tietoa. Ootko koskaan kuullu. Minä en ole. "
Ei ollut Juulikaan ko. herrasta, sillä herraan nimi viittasi, sattunut lyhyen tiekkariuransa ikinä kuulemaan.
Jatkoi Mirkkurouva :
" Minä suutuin. Menin poliisilaitokselle.  Ja heti. Sehän on ilmiselvä vakoilutapaus joista nyt paljon puhutaan ja varoitetaan. Ei ollut laitoksella kuin kaksi poliisia paikalla. Oli kesälomalla kanslisti. Eivät olleet kuulleet konstaapelitkaan. Ihmettelivät ja  kovin kiittelivät nopeasta toiminnasta. Sillä nyt alkaisi armoton ajojahti.  Herrra Quotea odottaisi vesi ja leipä. Pitemmäksi aikaa. Kysymyksessä on tietovakoilu. Vakava kuulemma."
Kuunteli Juuli edelleen  silmät ymmyrkäisinä.

Silmät ymmyrkäisinä kuunteli myös Poika joka oli jokaviikkoisella eväskäynnillään.
Hetken oli hiljaa sitten suorastaan rääkäisi :
" Voi Itku. Voi Itku. Etteks te nuijat tajuu. Se quote on koneen oma merkintö sillo ku sieltä lainataa ja halutaa vastata jonku kirjoituksee. Se o kone ite. Ei se mikää ihmine oo. Torvet. Ootteks te kuussa syntyneet. Ja mitä ne konstatkii sekoilee. Ai mut eihä ne osaa tiekkarii käyttää, se kanslistiha ne hommat hoitaa. Voi itku teiä kans. "
Hiljaisuus.

Hiljaa olivat molemmat rouvat. Tietokonevelhot. Hiljaa oli myös poliisilaitos. Ei hiiskaustakaan Herra Guote - vakoilutapauksesta. Oli kai kanslisti lomalta palannut. Tunnistanut tämän vakoojan. Herra Guoten.
Ikinä ei  asiasta puhuttu
Ikinä ei kumpikaan rouva vahingossakaan maininnut Herra Guotea.
Vaitiolovelvollisuus.    

Juuli .

.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat