Työ.

Vierailija

Luin otsikon vain yhdeltä sivulta, että joku nauttii työstä. "elämä on ihanaa kun on työ josta nauttia" Minulle ei ole sellaista tuuria suotu, yleensä ne oli raskaita ja jopa vastenmielisiä, mutta rahan takia menin. Oli joitain työpaikkoja joihin menin kyllä mielelläni, mutta työ itsessään oli liian raskasta että vei kaikki mehut muusta elämästä.

Nyt huomasin, kuinka sana "työ" ihan ahdisti, oli aivan luotaantyöntävän tuntuinen sana, eikä ollenkaan herättänyt mukavia muistoja vaan tuli hirveän väsynyt olo. Puutunut, suoraan sanoen. Ja ehkä vähän pelottikin, joudunko vieläkin työhön.

olen jäänyt koko-aikaiselle eläkkeelle vuosi sitten, en silloin näin tuntenut, miksi se tunne nyt vasta tulee. Enkö uskaltanut päästää ennemmin edes ajatuksiin.

Onko millaisia kokemuksia muilla. tuli vain mieleen että olinkohan "loppuunpalanut" tietämättäni?

Kommentit (1)

Vierailija

No täällä vetelen loppusuoraa työelämässä mottona huilataan vasta haudassa. Se vakituinen työpaikka loppui v.2006 ja siihen olin mennyt nuorena heti koulun jäleen ja sitä kesti n.28 vuotta yt-neuvotteluihin asti. Sen jälkeen saman alan töitä määräaikaisilla soppareilla, niissä ei sitten säännöllisiä lomia ole ollut vaan kaikki kesät oltu töissä. Paitsi nyt on neljän viikon loma , raatamista oli kestänyt toista vuotta ilman viikon mittaista lomaa joten olen ihan uupunut. Mutta aion porskuttaa niin kauan kuin henki pihisee.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat