Käsitän huippumatkustamisen joillekin olevan kaikkein kallista eli luxusmatkaamista ylellisesti.
Toisille se varmasti on asuntoautolla itselliseti kulkeminen sinne minne vapaus vie. Tuon muistan omalla kohdallani olleen huippua kiertää ympäri Eurooppaa, saharaan asti, ne olivat huippukokemuksia.
Jollekin reppureissut tunturiin tai vuorille. Eiköhän huippumatkstamiseksi voi kutsua myös kiipeilyä vuorille, huipuille!
Tuntuu tuota miettiessä, että jokaisella on huippumatkansa ja huippupaikkansa missä on ilo matkustaa.
Olen matkustanut rakastamani miehen perässä "maailman ääriin" useamman kerran. Ihanaa, aivan huippua nähdä hänet vastassa lentokentällä monen kuukauden eron jälkeen. Sanomattakin selvää, että matkan aikana vietetyt yhteiset hetket ovat olleet huipennuksen huipennusta. Monessa maassa olen käynyt ja monenlaisia matkoja olen tehnyt mutta mitkään muut matkat eivät ole vetäneet vertoja näitä rakkaani kanssa vietetyille huippumatkoille.
Ensinmäisiä matkakokemuksia ihmettelin. Ne voi sisäistää hyvin muutamalla sanalla. " upea reissu, mutta kyllä se maksoikin." Ei siitä sitten muuta vaikka yritti kysellä.
Itse kuljin omia polkuja. Pienellä rahalla mikä johtui nuukasta, taloudellisesta elämäntavasta. Mutta kaikki mitä näin ja koin, jäi mieleeni. Tottahan toki filmasin ja kuvasin myös paljon koska se helpotti kavereille kertomista.
Myös törsäilyloma tuli koettua. Kallein lento, kallein hotelli, viisi***** ja +++ Olihan tuo ramee luukku. Vastaanottoaulaan olisi mahtunut pari isoa ok-taloa. Huone oli tuplat noihin tavanomaisiin, materiaalit listan kalleinpia eikä arkitehti ollut osaamaton. Kylppäriin olisi mahtunut iso pakettiauto. Varustus viimeistä myöten.
Olin tuossa huoneessa noin tunnin pari sekä nukkuma-aika. Hassua sinänsä, kaipailin savusaunaa ja kelomökkiä jostain syystä.
Hotellin ulkopuolella oli tilanne sama kuin muillakin reissaajilla. Toki eräät katsoi pitkään kun risafarkkuinen äijä tulee moisesta linnasta ja lähtee linjurilla päivän retkelleen.
Jonkin asteista eripuraa löytyy tältäkin palstalata, mutta sama ilmiö on nähtävissä lähes jokaisessa keskusteluosiossa.
Mielestäni matkailussa huippua on uusien, mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Istuimme illallisella häämatkallamme Intiassa, melkoisen tunnetussa kohteessa. Ravintola oli melko täysi ja pitkään pöytäämme tuli tanskalainen seurue, joukossa oli monen ikäistä väkeä. Viereeni istui noin nelikymppinen mieshenkilö ja ruokailun jälkeen kallistimme muutaman maljan yhdessä, tokihan lomalla nyt vähän täytyy irrotella.
Heidän kuultuaan, että olemme Suomesta, tämä vieressäni istunut mies innostui kovasti. Hän kertoi isosetänsä olleen vapaaehtoisena jatkosodassa mm. Ihantalassa ruotsalaisten kanssa samassa JR joko 13:ssa tai 16:ssa taistelemassa venäläisiä vastaan. Tiedätte Ihantalan taistelut. Niillä oli ratkaiseva merkitys maamme itsenäisyydelle. Hän säilyi hengissä, haavoittui lievästi käteen ja joutui vielä Lapin sotaankin. Isosetä taapasi rovaniemellä suomalaisen, nuoren lotan, johon ihastui tämän toimiessa ruuan jakajana.
Pian, vuonna 1945 hän palasi takaisin kotiinsa Tanskan maaseudulle. Häntä vaivasi outo levottomuus, isoisäni jatkoi tilan pitoa ja Hans ei oikein kotiutunut enää kotitienoilleen. Hän työskenteli pari vuotta merillä rahtilaivassa, säästi rahaa ja ilmoitti kotiväelle lähtevänsä Suomeen. Hän ja nuori lotta olivat vaihtaneet osoitteita, he puhuivat ruotsia kumpikin, joten kommunikointi kirjeitse oli helppoa.
Niin vain kävi, että Hans ja Brita avioituivat vuonna 1949 Rovaniemellä ja isosetä jäi sinne pysyvästi asumaan. Työpaikka löytyi helposti noina jälleenrakentamisen vuosina ja pari tuli hyvin toimeen. He saivat kaksi lasta ja tämä uusi tuttavamme Jens kertoi käyneensä lapsena vanhempiensa kanssa tapaamassa Britan ja Hansin perhettä sekä heidän lapsiaan. Erityisesti hän muisti Ounasjoen, hänen mielestään se oli vaikuttava, suuri virta.
Matka jäi mieleeni erittäin onnistuneena, häämatkana sekä yllättävänä yhteisyytenä tanskalaisiin ihmisiin.
Huippumatka on jokaisella omanlaisensa. Hyviä matkoja kertyy helpommin eikä täydellisyyttä toinna tavoitella. Joskun sattuu heikompi reissu, aikataulut pettää, terveys ronaa, säätilat aivan sekaisin.
Mutta sittenpä maistuu makeenmalta kun taas lentoon pyrähtää.
Ei mitään käsitystä
Käsitän huippumatkustamisen joillekin olevan kaikkein kallista eli luxusmatkaamista ylellisesti.
Toisille se varmasti on asuntoautolla itselliseti kulkeminen sinne minne vapaus vie. Tuon muistan omalla kohdallani olleen huippua kiertää ympäri Eurooppaa, saharaan asti, ne olivat huippukokemuksia.
Jollekin reppureissut tunturiin tai vuorille. Eiköhän huippumatkstamiseksi voi kutsua myös kiipeilyä vuorille, huipuille!
Tuntuu tuota miettiessä, että jokaisella on huippumatkansa ja huippupaikkansa missä on ilo matkustaa.
Jos matkustaa huippusuosittuun matkakohteeseen niin onko silloin huippumatkailija huippumatkalla?
Minä olen huippumatkalla silloin jos koneen määränpää on Luxor.
Huippumatkaamista on vuorikiipeily tai hieman vaatimattomampi vaeltelu Itävallan tai Sveitsin Alpeilla.
Suomessa tunturit ovat matalia, jäävät jälkeen Keski-Euroopan huipuista.
Jostain syystä en saa kommenteja tänne. Onko niissä koko määrittely vai mikä.
Saithan sinä, kun tekstisi on tuossa.
Olen matkustanut rakastamani miehen perässä "maailman ääriin" useamman kerran. Ihanaa, aivan huippua nähdä hänet vastassa lentokentällä monen kuukauden eron jälkeen. Sanomattakin selvää, että matkan aikana vietetyt yhteiset hetket ovat olleet huipennuksen huipennusta. Monessa maassa olen käynyt ja monenlaisia matkoja olen tehnyt mutta mitkään muut matkat eivät ole vetäneet vertoja näitä rakkaani kanssa vietetyille huippumatkoille.
.
Harrikalla kera Hukkasen.
Juuli
.
Jos ei aivan Huippuvuoria niin käykö Korsikan karut vuoret huippumatkailijalle? Majoituksetkin olivat aivan huippua, pieniä yksityisiä perhehotelleja.
Ensinmäisiä matkakokemuksia ihmettelin. Ne voi sisäistää hyvin muutamalla sanalla. " upea reissu, mutta kyllä se maksoikin." Ei siitä sitten muuta vaikka yritti kysellä.
Itse kuljin omia polkuja. Pienellä rahalla mikä johtui nuukasta, taloudellisesta elämäntavasta. Mutta kaikki mitä näin ja koin, jäi mieleeni. Tottahan toki filmasin ja kuvasin myös paljon koska se helpotti kavereille kertomista.
Myös törsäilyloma tuli koettua. Kallein lento, kallein hotelli, viisi***** ja +++ Olihan tuo ramee luukku. Vastaanottoaulaan olisi mahtunut pari isoa ok-taloa. Huone oli tuplat noihin tavanomaisiin, materiaalit listan kalleinpia eikä arkitehti ollut osaamaton. Kylppäriin olisi mahtunut iso pakettiauto. Varustus viimeistä myöten.
Olin tuossa huoneessa noin tunnin pari sekä nukkuma-aika. Hassua sinänsä, kaipailin savusaunaa ja kelomökkiä jostain syystä.
Hotellin ulkopuolella oli tilanne sama kuin muillakin reissaajilla. Toki eräät katsoi pitkään kun risafarkkuinen äijä tulee moisesta linnasta ja lähtee linjurilla päivän retkelleen.
Huippureissu on kyllä kahden viikon biletys plataniaassa. paljon mythosta, paljon tupakkia, paljon riitelyä milloin kenenkin kanssa.
Ja halpaa on. Se on pääasia.
Eukko maalta
Ja sama touhu on teitillä jatkunut monella sivustolla.
Jonkin asteista eripuraa löytyy tältäkin palstalata, mutta sama ilmiö on nähtävissä lähes jokaisessa keskusteluosiossa.
Mielestäni matkailussa huippua on uusien, mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Istuimme illallisella häämatkallamme Intiassa, melkoisen tunnetussa kohteessa. Ravintola oli melko täysi ja pitkään pöytäämme tuli tanskalainen seurue, joukossa oli monen ikäistä väkeä. Viereeni istui noin nelikymppinen mieshenkilö ja ruokailun jälkeen kallistimme muutaman maljan yhdessä, tokihan lomalla nyt vähän täytyy irrotella.
Heidän kuultuaan, että olemme Suomesta, tämä vieressäni istunut mies innostui kovasti. Hän kertoi isosetänsä olleen vapaaehtoisena jatkosodassa mm. Ihantalassa ruotsalaisten kanssa samassa JR joko 13:ssa tai 16:ssa taistelemassa venäläisiä vastaan. Tiedätte Ihantalan taistelut. Niillä oli ratkaiseva merkitys maamme itsenäisyydelle. Hän säilyi hengissä, haavoittui lievästi käteen ja joutui vielä Lapin sotaankin. Isosetä taapasi rovaniemellä suomalaisen, nuoren lotan, johon ihastui tämän toimiessa ruuan jakajana.
Pian, vuonna 1945 hän palasi takaisin kotiinsa Tanskan maaseudulle. Häntä vaivasi outo levottomuus, isoisäni jatkoi tilan pitoa ja Hans ei oikein kotiutunut enää kotitienoilleen. Hän työskenteli pari vuotta merillä rahtilaivassa, säästi rahaa ja ilmoitti kotiväelle lähtevänsä Suomeen. Hän ja nuori lotta olivat vaihtaneet osoitteita, he puhuivat ruotsia kumpikin, joten kommunikointi kirjeitse oli helppoa.
Niin vain kävi, että Hans ja Brita avioituivat vuonna 1949 Rovaniemellä ja isosetä jäi sinne pysyvästi asumaan. Työpaikka löytyi helposti noina jälleenrakentamisen vuosina ja pari tuli hyvin toimeen. He saivat kaksi lasta ja tämä uusi tuttavamme Jens kertoi käyneensä lapsena vanhempiensa kanssa tapaamassa Britan ja Hansin perhettä sekä heidän lapsiaan. Erityisesti hän muisti Ounasjoen, hänen mielestään se oli vaikuttava, suuri virta.
Matka jäi mieleeni erittäin onnistuneena, häämatkana sekä yllättävänä yhteisyytenä tanskalaisiin ihmisiin.
Huippumatka on jokaisella omanlaisensa. Hyviä matkoja kertyy helpommin eikä täydellisyyttä toinna tavoitella. Joskun sattuu heikompi reissu, aikataulut pettää, terveys ronaa, säätilat aivan sekaisin.
Mutta sittenpä maistuu makeenmalta kun taas lentoon pyrähtää.