Kun saa ja jos saa tuollaisen pahan kosketuksen, aistiiko sen varmasti? Jos noin käy, meneekö silloin kaikki jotenkin yllättävän väärin, kokee harmeja, läheiset sairastuu, tai itse. Elämän kokemus muuttuu vaikeaksi?
En puhuisi pirusta ja pahan kosketuksesta, vaan lähinnä ihmisessä itsessään olevasta huonommasta puolesta. Jokaisessahan on hyvää ja pahaa. Oppia ikä kaikki. Hyvä olkoon vahvempi ja niin kai se useimmiten onkin.
Paholainen ei voi olla olemassa, jos ei voi Jumalakaan olla olemassa. He ovat saman tarinan kaksi eri puolta. Jos siis ajatellaan hengelliseltä kantilta asiaa.
Ihmisessä on erilaisia puolia, hyviä ja vähemmän hyviä ja suorastaan pahoja.
Ne ovat kaksi eri asiaa ja kaksi eri ilmentymää Raamatussa. Eivät ne ole siellä saman persoonan eri puolia. Käytetään nyt sanaa persoona kun en keksi parempaa .Ihmisessä on hyvä ja paha. Raamatussa Jumala Saatana ovat eri persoonat. Vai astuuko Saatana väliin Jumalaan. En usko. On kerrottu mm. Viimeinen Taistelusta, Harmageddon, joka käydään Kristuksen ja Saatanan välillä. Israelissa on Harmageddon niminen kylä tänäkin päivänä.
En Juuli tarkoittanutkaan, että nuo ovat Jumalan eri puolia.
Et niin.
En voi välttyä ajatukselta että tämän planeetan valtias ainakin tällä hetkellä, jos semmoinen ylipäätään on, on pahuus. Hyvyys jos sitä on on suuri harvinaisuus.
Saatana on tuo enkeli joka tahtoi olla taivaassa suuremoi kuin Jumala, siksi Jumala syöksi tuon enkelin alas taivaasta, näin tuli paha eli saatana maan päälle, näin Raamatun taru kertoo.
Ihmisessä on omatunto joka erottaa pahan ja hyvän. Miten se olikaan Paavali sanoi, jotenkin näin, että tahtoisin tehdä oikein, mutta ei pysty siihen, en tee sitä hyvää, minkä tahtoisin vaan, teen sitä pahaa mitä en tahdo, en tee sitä itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Näin Raamattu Room.7:18-20
Omassa elämän piirissäni koen kyllä enemmän hyvää kuin pahaa. Vaikka uutisointi antaakin kuvan siitä, että pahuus on vallalla ja niin se tietenkin onkin, mutta silti siellä ruohonjuuritasolla on paljon sitä hyvyyttä.
Raamatussahan on kuvattu juuri se, että pahuus lisääntyy lisääntymistään kunnes aika on täysi.
Niin ja onhan vielä kirjoitettu että voi sitä ihmistä joka sitä pahuutta viljelee, tai langettaa toisen, tai viettelee yhdenkään näistä pienimmistä.
Ihan olin tuosta runosta aistivinani sellaisen kohtalon, että siinä pahuus kätkeytyi hyvän alle, eli juuri se mukava ja kiltti olikin se kaikista pahin, joka vietteli pahuuteen.
Tuli mieleen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, tai herkkäuskoisen aikuisen hyväksikäyttö, ei välttämättä sekusaalinen vaan muutenkin voi käyttää hyväksi, vetää nenästä, ällyyttää yms.
Usean ihmisen elämässä käy niin että kun liikaa on "kaveri" jonkun kans niin se saattaakin olla pelkkä hyväksikäyttäjä.
Siksi Raamatussakin on neuvo että mieti, katso, kuuntele tarkkaan kaikki ennekuin uskot mihinkään.
Onhan se järjen käyttö sallittua, mutta kun ne tunteet on vahvat jotka vaikuttavat valintoihin, vaikka hyvin näkisi mistä on kyse, silti ei pysty tekemään nii kuin tahtoisi ja niin kuin olisi omalle elämälle eduksi.
Vanha Cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. "Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi "sutta".
Toinen on paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuuden tunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyyden tunne ja ego.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.
Lapsenlapsi mietti hetken ja kysyi: "kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi: "se, jota ruokit."
Näin melle usein, vai ainako meille käy näin?
Silloin tällöin, mutta ei sentään aina.
Kun saa ja jos saa tuollaisen pahan kosketuksen, aistiiko sen varmasti? Jos noin käy, meneekö silloin kaikki jotenkin yllättävän väärin, kokee harmeja, läheiset sairastuu, tai itse. Elämän kokemus muuttuu vaikeaksi?
En puhuisi pirusta ja pahan kosketuksesta, vaan lähinnä ihmisessä itsessään olevasta huonommasta puolesta. Jokaisessahan on hyvää ja pahaa. Oppia ikä kaikki. Hyvä olkoon vahvempi ja niin kai se useimmiten onkin.
Paholainen ei voi olla olemassa, jos ei voi Jumalakaan olla olemassa. He ovat saman tarinan kaksi eri puolta. Jos siis ajatellaan hengelliseltä kantilta asiaa.
Ihmisessä on erilaisia puolia, hyviä ja vähemmän hyviä ja suorastaan pahoja.
.
Ne ovat kaksi eri asiaa ja kaksi eri ilmentymää Raamatussa. Eivät ne ole siellä saman persoonan eri puolia. Käytetään nyt sanaa persoona kun en keksi parempaa .Ihmisessä on hyvä ja paha. Raamatussa Jumala Saatana ovat eri persoonat. Vai astuuko Saatana väliin Jumalaan. En usko. On kerrottu mm. Viimeinen Taistelusta, Harmageddon, joka käydään Kristuksen ja Saatanan välillä. Israelissa on Harmageddon niminen kylä tänäkin päivänä.
Juuli
.
En Juuli tarkoittanutkaan, että nuo ovat Jumalan eri puolia.
Et niin.
En voi välttyä ajatukselta että tämän planeetan valtias ainakin tällä hetkellä, jos semmoinen ylipäätään on, on pahuus. Hyvyys jos sitä on on suuri harvinaisuus.
Juuli
.
Saatana on tuo enkeli joka tahtoi olla taivaassa suuremoi kuin Jumala, siksi Jumala syöksi tuon enkelin alas taivaasta, näin tuli paha eli saatana maan päälle, näin Raamatun taru kertoo.
Ihmisessä on omatunto joka erottaa pahan ja hyvän. Miten se olikaan Paavali sanoi, jotenkin näin, että tahtoisin tehdä oikein, mutta ei pysty siihen, en tee sitä hyvää, minkä tahtoisin vaan, teen sitä pahaa mitä en tahdo, en tee sitä itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Näin Raamattu Room.7:18-20
Omassa elämän piirissäni koen kyllä enemmän hyvää kuin pahaa. Vaikka uutisointi antaakin kuvan siitä, että pahuus on vallalla ja niin se tietenkin onkin, mutta silti siellä ruohonjuuritasolla on paljon sitä hyvyyttä.
Raamatussahan on kuvattu juuri se, että pahuus lisääntyy lisääntymistään kunnes aika on täysi.
Niin ja onhan vielä kirjoitettu että voi sitä ihmistä joka sitä pahuutta viljelee, tai langettaa toisen, tai viettelee yhdenkään näistä pienimmistä.
Ihan olin tuosta runosta aistivinani sellaisen kohtalon, että siinä pahuus kätkeytyi hyvän alle, eli juuri se mukava ja kiltti olikin se kaikista pahin, joka vietteli pahuuteen.
Tuli mieleen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, tai herkkäuskoisen aikuisen hyväksikäyttö, ei välttämättä sekusaalinen vaan muutenkin voi käyttää hyväksi, vetää nenästä, ällyyttää yms.
Usean ihmisen elämässä käy niin että kun liikaa on "kaveri" jonkun kans niin se saattaakin olla pelkkä hyväksikäyttäjä.
Siksi Raamatussakin on neuvo että mieti, katso, kuuntele tarkkaan kaikki ennekuin uskot mihinkään.
Susi lammasten vaatteissa, hukkakaura kauran joukossa....
Onhan se järjen käyttö sallittua, mutta kun ne tunteet on vahvat jotka vaikuttavat valintoihin, vaikka hyvin näkisi mistä on kyse, silti ei pysty tekemään nii kuin tahtoisi ja niin kuin olisi omalle elämälle eduksi.
Elämän aikana käydään totista taistelua ihmisessä olevan hyvän ja pahan kesken.
Kun tietoisesti valitsee asenteensa hyvään, kas kuinka paljon onnea, iloa ja auringonpaistetta on elämällä antaa voimaksi.
Tuosta ammenan voima ja positiivisuutta, vaikka taistellen hyvän puolesta.
Raamatun ennustukset ovat täyttä synkkyyttä, niihin ei kannata ajatustaan uhrata.
Kun joutuu pahan ja vilpin kohteeksi, ei se ole varmaa miten ihmisen mieli siitä selviää.
Joko haluaa paeta, tai kuunnella lisää valheitä. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Ei minkäälaistakaan romantiikkaa ja odottaa naisen saavan aikaan kaiken, kaiken hänelle valmiiksi!
Vanha Cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. "Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi "sutta".
Toinen on paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuuden tunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyyden tunne ja ego.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.
Lapsenlapsi mietti hetken ja kysyi: "kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi: "se, jota ruokit."
-lumihuntu-
Noin se menee, minkä asenteen ottaa, mitä mieltä ruokit!