klo 15:16 | 4.8.2014
Kuinka nykyisessä nettimaailmassa aikuiset ihmiset harrastavat kiusaamista, kyttäilyä monissa eri muodoissaan? Millainen varttunut keski-ikäinen keskittyy muiden elämän kyttäämiseen ja käy häiriköimässä eri keskusteluja feikki-identiteetillä mustamaalaten kiusaamansa kohteen olevan se, joka tuota häiriköintiä tekee?
Monipuolista tuo kiusaaminen on nykyään, vainoaminen, hmmm...
No mutta sehän on laitonta!
Yksityisyyden suoja, henkilötietolaki - siinäpä tutustuttavaa kaiken maailman kyttääjille, kiusaajille ja juoruakoille.
Tähän aiheeseen vielä sen verran, että todellakin pitää paikkaansa sanonta, minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Pilkka kapsahtaa omaan nilkkaan. Jne.
Olen huomannut, että monilla kiusaajilla on todella huonot välit vanhempiinsa. Monesti tälläisillä henkilöillä on muutenkin vaikeuksia ihmissuhteissaan, ne eivät kestä.
Osaisiko joku tuoda lisää ajatuksia tähän keskusteluun?
Tuostakin asiasta ollaan niin montaa mieltä kuin on miestä ja naista mielipiteitään ja arvioitaan kertomassa.
Turhanaikaista jorinaa.
Miksi sitten omat jorinasi laitat tänne?
Mistäs sen netissä voi tietää, millaiset suhteet kirjoittajalla on vanhempiinsa tai muihin ihmisiin?
No katsos netissä voi ottaa netin käteen, ja ihan okseesti kysyä milainen suhde on vahempiin.
Tais kalikka kalahtaa.....
Näin minäkin asian näkisin. ;-)
Millainen suhde sinulla on vanhempiisi?
("Vierailija" time="04.08.2014 klo 18:53"]
Olen huomannut, että monilla kiusaajilla on todella huonot välit vanhempiinsa. Monesti tälläisillä henkilöillä on muutenkin vaikeuksia ihmissuhteissaan, ne eivät kestä.)
Edellä oleva mielipide voi olla hyvinkin totta, mutta ei tee kaikista kiusaajia.
Ihmiset on niin eriluontoisia!
Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei rakkaudeton lapsuus, koulutovereiden syrjintä ja elämässä sattuneet vastoinkäymiset ole ainakaan minun perusluonnetta muuttaneet. Luottamus ihmisten hyväntahtoisuuteen on kuitenkin mennyt, joten ei niitä ystäviäkään ole siunaantunut.
Olen aina pyrkinyt elämään sovussa kaikkien kanssa. En nöyristellen tai mielistelläkseni, vaan sen tähden, että kenties kohtaamallani ihmisellä on ollut samoja vaikeuksia tai kenties pahempiakin asioita elämässään, kuin mitä itselläni on ollut.
Ihmisen perusluonne ei mielestäni edes iän mukana muutu miksikään.
Sopuisa tai kärttyisä luonne jos on, niin sellaisena taitaa jokainen mennä hamaan loppuun asti?
"Sopuisa tai kärttyisä luonne jos on, niin sellaisena taitaa jokainen mennä hamaan loppuun asti",
Ihminen kehittyy koko ikänsä, muuttuu, kuka hyvään kuka vähän parempaan. Mutta siinä täytyy itsellä olla tahto parempaan. Olen tavannut ihmisen joka on lapsesta asti ollut kärttysä ilkeilevä ja kateellinen. On sitä vieläkin, mutta hallitsee suuremmin osin käytöstään. Mutta läheisiä ei meistä tullut koskaan. Menestyi hyvin työelämässään, pomona!
Olen tavannut murrosikäisinä ollessamme henkilön joka oli edellisen kanssa vastakkainen luonne. Ystävällinen, sopuisa, toiset huomioon ottava, mutta koskaan hän ei puhunut tai kertonut asioistaan, oli aina vain samaa mieltä, kuin vanhanajan kotiäiti. Vanhemmiten hänestä tuli persoona joka aina tavatessamme kertoo hyvin laajasti kuinka hyvin menee, kuinka lapset ja lapsenlapset menestyvät todella hyvin. Mikään ei ole negatiivista elämässään, kaikki on esimerkillisen hyvin. Hänen kanssaan on helppo olla kun kuuntelemme toisiamme.
Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen muuttuu ja kehittyy parempaan suuntaan oppiessaan elämään tahtomallaan tavalla, siitä heijastuu tyytyväisyys kuin onnellisuuskin.