Eipä runoilija sanonutkaan, että vanheneminen olisi sairaus. Eikä vanheneminen ole tyhmääkään, se on luonnon laki. Ja silloin askel kyllä pikkuhiljaa lyhenee...
Eipä runoilija sanonutkaan, että vanheneminen olisi sairaus. Eikä vanheneminen ole tyhmääkään, se on luonnon laki. Ja silloin askel kyllä pikkuhiljaa lyhenee...
Olet sinä taas "viisas"! Kun runon lukee, siinä luetaan myös, rivien välit, kuin tuntemuksiakin kuulostellaa mitä siitä tekstistä aisteihin saattaa nousta. Tässä tieto rouva tietäjälle!
Mutta etpä ole täällä ainoa joka ei osaa runoja lukea.
Eipä runoilija sanonutkaan, että vanheneminen olisi sairaus. Eikä vanheneminen ole tyhmääkään, se on luonnon laki. Ja silloin askel kyllä pikkuhiljaa lyhenee...
Olet sinä taas "viisas"! Kun runon lukee, siinä luetaan myös, rivien välit, kuin tuntemuksiakin kuulostellaa mitä siitä tekstistä aisteihin saattaa nousta. Tässä tieto rouva tietäjälle!
Mutta etpä ole täällä ainoa joka ei osaa runoja lukea.
Juuri rivien välit ovat ne asiat, mitkä nousevat lukijan omasta historiasta, eivät runoilijan. Niistä ei runoilijaa voi vetää tilille.
Mutta minäpä vedän sinut tilille. Miksi suhtaudut minuun niin vihamielisesti, luin rivien välistä niin....
Eipä runoilija sanonutkaan, että vanheneminen olisi sairaus. Eikä vanheneminen ole tyhmääkään, se on luonnon laki. Ja silloin askel kyllä pikkuhiljaa lyhenee...
Olet sinä taas "viisas"! Kun runon lukee, siinä luetaan myös, rivien välit, kuin tuntemuksiakin kuulostellaa mitä siitä tekstistä aisteihin saattaa nousta. Tässä tieto rouva tietäjälle!
Mutta etpä ole täällä ainoa joka ei osaa runoja lukea.
Juuri rivien välit ovat ne asiat, mitkä nousevat lukijan omasta historiasta, eivät runoilijan. Niistä ei runoilijaa voi vetää tilille.
Mutta minäpä vedän sinut tilille. Miksi suhtaudut minuun niin vihamielisesti, luin rivien välistä niin....
Koska olet kaivamassa jokaisen sanomisesta jotakin vikaa. Tai jos ei niin, kieroilet tekstin ympäri. Olet myös syyttelemässä kirjoittajaa, tavalla tai toisella. Kirjoitat kierosti, et rehellisesti. Olet aina myös osoittelemassa henkilöä, niin minäkin nyt, mutta jääköön viimeiseksi.
Tässäkin olisit voinut olla hiljaa oman runoarviosi jälkeen, etkä alkaa arvostelemaan toisen mielipidettä runosta. Koska ei tässä ole siitä kysymys, minusta nämä arviot ovat viestejä runoilijalle, ei sinulle kk55 vaikka niin näyt asian ymmärtävä.
Nyt en viitsi arvailla, kuka sinä olet, koska et halua sitä ilmaista.
Moitit minua siitä, että kaivelen vikoja toisten kommenteista. Tai kieroilen ja syyttelen, olen epärehellinen. Aika paljon sanottu tuntemattomasta ihmisestä. Mihin perustat nämä syytökset? Mistä tiedät, että olen kiero ja epärehellinen?
Toisaalta annat ohjeita, kuinka minun tulisi kommentointi ymmärtää. Ja haluat määritellä, kenelle näitä kommentteja osoitetaan.
Tosiasia on kuitenkin se, ettet sinä voi määritellä, kuinka minä täällä käyttäydyn tai kenelle kommenttejani osoitan.
Sinäkin olisit vain voinut mennä minun kommenttini ohi, mutta etpä mennyt. Halusit opettaa minulle, kuinka täällä pitää käyttäytyä.
Sinä ymmärrät asiat omalla tavallasi ja minä omallani.
Kun puhutaan oireista, ihminen on silloin jonkin sairauden kohteena, eikö näin ole?
Kukaan ei voi runosta puhua kuin kirjoittajan suulla, vain runoilija itse. Meillä lukijoilla on jokaisella oma tulkintansa, oli se oikea tai väärä jonkun mielestä, siinä ei ole mitään sijaa mennä kenekään sanomaan miten se tulee ymmärtää. Eipä edes runoilija itse, muuta kuin ihan oman mielipiteensä, senkin lukija kokee toisin. Jokainen mielipide on oikea! valone
Niin joo kyllä tuo runosi hyvä on ja tottakin vielä. Vanhetaan joka päivä, mutta arvokkaasti senkin teemme. Onhan meillä ajan kokemus iloista ja suruista ja kestävyydestä. Tämä on elämää ja kaikesta tärkeintä on se mitä meidän sisimmässämme on. Ainakin itse kokenut tuskan myötä löytää ja huomaa monta hyvääkin asiaa mitä elämä on meille antanut ja uskokaa vaan tulee vielä antamaan.
Sen verran olen iäkästä äitiäni lääkäreissä käyttänyt, että olen kuullut lääkärin monesti käyttävän termiä mitä oireita vanhuus on tuonut esim. muistamattomuuta ja sydänkipuja. Mutta täällähän nyt aina välillä menee kinasteluksi kaikki. Eikös meidän pitäisi tuntea armeliaisuutta lähimmäisiämme kohtaan
Todella tyhmää! Ei vanhuus ole jokin sairaus, eikä oire sairaudesta.
Tyhmää on vanheneminen.mutta totta, me kaikki vanhenemme,halusimme tai emme.
Eipä runoilija sanonutkaan, että vanheneminen olisi sairaus. Eikä vanheneminen ole tyhmääkään, se on luonnon laki. Ja silloin askel kyllä pikkuhiljaa lyhenee...
Huumori on myös tärkeää,kun näitä tekstejä luetaan ja vanhetaan Huumorin kukka on maailman kaunein kukka????
Juu, kyllä huumoria tarvitaan, kun ikää alkaa karttua Ihan ei ehkä aidan yli hyppää niin sutjakasti kun likkana ollessa
Pääsee sentään aidan ali.
Ei vanhuus ole sairaus, mutta tuo tulessaan valitettavasti vaivoja.
Äly ja viisaus kasvavat samassa suhteessa kuin kolotukset
Olet sinä taas "viisas"! Kun runon lukee, siinä luetaan myös, rivien välit, kuin tuntemuksiakin kuulostellaa mitä siitä tekstistä aisteihin saattaa nousta. Tässä tieto rouva tietäjälle!
Mutta etpä ole täällä ainoa joka ei osaa runoja lukea.
Juuri rivien välit ovat ne asiat, mitkä nousevat lukijan omasta historiasta, eivät runoilijan. Niistä ei runoilijaa voi vetää tilille.
Mutta minäpä vedän sinut tilille. Miksi suhtaudut minuun niin vihamielisesti, luin rivien välistä niin....
Koska olet kaivamassa jokaisen sanomisesta jotakin vikaa. Tai jos ei niin, kieroilet tekstin ympäri. Olet myös syyttelemässä kirjoittajaa, tavalla tai toisella. Kirjoitat kierosti, et rehellisesti. Olet aina myös osoittelemassa henkilöä, niin minäkin nyt, mutta jääköön viimeiseksi.
Tässäkin olisit voinut olla hiljaa oman runoarviosi jälkeen, etkä alkaa arvostelemaan toisen mielipidettä runosta. Koska ei tässä ole siitä kysymys, minusta nämä arviot ovat viestejä runoilijalle, ei sinulle kk55 vaikka niin näyt asian ymmärtävä.
Nyt en viitsi arvailla, kuka sinä olet, koska et halua sitä ilmaista.
Moitit minua siitä, että kaivelen vikoja toisten kommenteista. Tai kieroilen ja syyttelen, olen epärehellinen. Aika paljon sanottu tuntemattomasta ihmisestä. Mihin perustat nämä syytökset? Mistä tiedät, että olen kiero ja epärehellinen?
Toisaalta annat ohjeita, kuinka minun tulisi kommentointi ymmärtää. Ja haluat määritellä, kenelle näitä kommentteja osoitetaan.
Tosiasia on kuitenkin se, ettet sinä voi määritellä, kuinka minä täällä käyttäydyn tai kenelle kommenttejani osoitan.
Sinäkin olisit vain voinut mennä minun kommenttini ohi, mutta etpä mennyt. Halusit opettaa minulle, kuinka täällä pitää käyttäytyä.
Sinä ymmärrät asiat omalla tavallasi ja minä omallani.
Kun puhutaan oireista, ihminen on silloin jonkin sairauden kohteena, eikö näin ole?
Kukaan ei voi runosta puhua kuin kirjoittajan suulla, vain runoilija itse. Meillä lukijoilla on jokaisella oma tulkintansa, oli se oikea tai väärä jonkun mielestä, siinä ei ole mitään sijaa mennä kenekään sanomaan miten se tulee ymmärtää. Eipä edes runoilija itse, muuta kuin ihan oman mielipiteensä, senkin lukija kokee toisin. Jokainen mielipide on oikea! valone
Niin joo kyllä tuo runosi hyvä on ja tottakin vielä. Vanhetaan joka päivä, mutta arvokkaasti senkin teemme. Onhan meillä ajan kokemus iloista ja suruista ja kestävyydestä. Tämä on elämää ja kaikesta tärkeintä on se mitä meidän sisimmässämme on. Ainakin itse kokenut tuskan myötä löytää ja huomaa monta hyvääkin asiaa mitä elämä on meille antanut ja uskokaa vaan tulee vielä antamaan.
Sen verran olen iäkästä äitiäni lääkäreissä käyttänyt, että olen kuullut lääkärin monesti käyttävän termiä mitä oireita vanhuus on tuonut esim. muistamattomuuta ja sydänkipuja. Mutta täällähän nyt aina välillä menee kinasteluksi kaikki. Eikös meidän pitäisi tuntea armeliaisuutta lähimmäisiämme kohtaan