Maailman suurin kipu

Maailman suurin kipu

Kipu on valtava, repivä, läpitunkeva. Se tulee joka toinen päivä, kestää pari tuntia kerrallaan, pari viikkoa joka toinen kesä. Mistä ihmeestä on kyse?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

kuinka suuri prosentti ihmisistä tätä sairastaa? voiko sairaus masentuneella tulla todennäköisemmin? minkä ikäisenä tää sairaus yleensä ilmaantuu?

tupu10

Minun ei-toivottu vieraani on vuodesta 1980 lähtien ollut kasvon kolmoishermosärky, joten tiedän tuskan. Tosin itse olen epäillyt, että mukaan on liftannut myös Mr. Horton, koska kohtaukseni ovat muuttaneet muotoaan myös siihen suuntaan. Kuulun erääseen suljettuun fb-ryhmään, jossa olen kovasti saanut tietoa ja kohtalotovereiden kokemuksia molemmista sairauksista. Itse olen siitä onnekas, että minulla saattaa olla useampia hyviä, täysin lääkkeettömiä vuosia, kunnes SE taas iskee, sellainen puoli vuotta yleensä menee humussa ja sumussa ja sitten lakkaa. Tiedän henkilöitä, jotka kituvat päivästä toiseen, vuodesta toiseen kauheiden tuskien kynsissä. Aiemmissa postauksissa taisi olla parikin henkilöä, jotka kertoivat, että heidän mielestään itsemurhapäänsärky on turha nimike. Ainakin omalla kohdallani vuosia sitten pahimpana aikana hiipi mieleen, että josko pään nasauttas seinään oikein kunnolla, epätoivo tuo kaikenlaisia ajatuksia, eihän se tarkoita, että ajatukset pitäisi toteuttaa. Jossakin pitkällisen kivun vaiheessa iskee epätoivo, että jos tällä kertaa kipu ei lakkaakaan. ..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväät pelottaa

Monessa yhteydessä tässä on se klassinen sitaatti: Itse tautiin ei voi kuolla, mutta hoitoihin voi. 

Pätee siinä, että 9mm barabellum ei ihan aikuisten oikeastsi tunnu kohtauksen aikana mitenkään poissuljetulta.

Omani 28v-35v. välillä syksyt ja keväät. Jos flunssa osui oikein, niin silloin ei tullut tai se jopa katkaisi sarjan. Kohtaukset olivat lyhyitä, noin puolituntia kestäviä. Yleensä iltaisin ja öisin. Kellon tarkasti samaan aikaan. Vain muutaman kerran tuli töissä ollessa. Yksi selviytymiskeinoi oli painaa jääpussia ohimoon. Vaimo joutui repimään pussia toisinaan käsistäni väkivalloin, kun olin painanut sitä hänen mielestään jo liian kauan. Minä olisin voinut jättää sen siihen vaikka ikuisesti.

Pahimmat haittaoireet oli jakson aikana oleva sekava olo ja suoranaiset käytöshäiriöt. Olin väsynyt, häijy, sekava  ja vihainen pienille lapsillenikin. 

Nyt ei ole viiteen vuoteen tullut. 

Taria

D-vitamiini auttaa, Mg-ravintolisä ja energiajuoma, jossa on Tauriinia. Tauriinijauhe hyvä, jos ei pidä energiajuomasta. Lakritsiuute lyhentää myös kohtauksen kestoa.

Vierailija

Mielestäni tuossa ei ole kyse "MAAILMAN" suurimmasta kivusta vaan jonkun tai useiden kokema kipu/kivut.

Sen lisäksi on varmaa, että kivut ovat yksillöllisiä kokomuksia, joten jotku osaa hallita kipuja ja särkyjä ihan luonnollisina ilmaisuna mm kehon sairauden vuoksi. Särkyhän ei sinänsä ole edes sairaus vaan ilmoitus ihmiselle, että et ole terve.

Pitkäaikaisiin lieviin särkyjä vastaan on muitakin keinoja kuin kehon elimistöä sivuvaituksillaan turmelevia lääkkeinä pidetyjä pillereitä.

Ehkä eniten käytetty on joga mutta myös ihan helposti opeteltavissa on nk itse suggestio. Tosi se vaatii aikaa oppettaakseen kehonsa ottamaan vastaan tiedon voiman signaalit mutta monet kokee sen kannattavana, eikä vähiten he, joilla on unettomuuden kanssa ongelmia niin samalla saa siihenkin apua.  Aiheesta on olemassa kirjallisuuttakin, itselläni on "Kuinka parannan itseni suggestiolla" jonka on kirjoittanut Emile Coué, kirja on  painettu Kokemäellä 1972.

Vierailija

Taria kirjoitti:
D-vitamiini auttaa, Mg-ravintolisä ja energiajuoma, jossa on Tauriinia. Tauriinijauhe hyvä, jos ei pidä energiajuomasta. Lakritsiuute lyhentää myös kohtauksen kestoa.

Rasvaliukoisten vitaamiinien kuten A, E, K, ja D kanssa tulee olla tarkkaavainen ettei annosta liikaa sillä liika aiheuttaa uusia sairauksia... ja sama ominaisuus on mm tärkeällä Jodi :lla jota saatavana pöytäsuolassa (tekstillä ilmoitettu) ja on myös maidoissa lisäaineena.

Lakritsiskasta on paljon kirjoituksia, kuuluu mahdollisesti "kiellettyjen aineiden" joukkoon. Epäilevät sen olevan syöpään sairatumisen kanssa yhteydessä, ellei jopa aiheuttajana...

päiviensä päättämistäkin harki...

Vierailija kirjoitti:
Yritän kirjoittaa lyhyesti. Päätöslauselma omassa päässäni ilman että Sieluun sattuu olisi "Hortonin kanssa voi elää, kun pääsee sen herraksi". Olen seurannut Horton rintamaa 25 vuotta, ensin episodittaisena, sitten kroonikkona ja nykyään kipuvapaana. Potilaat, joiden en olisi ikinä uskonut saavan Hortonia kuriin ovat tehneet sen. Poikkeuksetta itsehoidolla, lääketieteen kautta tätä hallintaa en ole kuullut koskaan tapahtuneen.
Joka vuosi itsemurhaan päätyy useita potilaita maailmanlaajuisesti, jotka valtaosin ovat kroonikkoja. Olen itse menettänyt monia hyviä ystäviäni. Toinen kroonikko voi yhä elää, toiselle kroonisuus tarkoittaa tauotonta kohtauspommitusta. En usko, että sellaista ihmistä on vielä elänytkään joka sitä kestää loputtomasti.
En sanoisi tekstin kohtia asiavirheiksi, lähinnä siinä luonnehdittiin hyvin "perus" tai luonnollista Hortonia. En ole koskaan kuullut kohtauksista jotka kestäisivät yli 3 tuntia, jos tauti on pysynyt muuttumattomana. Reseptilääkityksellä on valta muuntaa sairautta pahempaan suuntaan (tieto löytyy miltä tahansa Horton/CH foorumilta) ja pisin reseptilääkityksellä venytetty kohtaus josta itse olen kuullut on 7 tuntia. Lääkityksellä voi "päästä" helposta alkutilanteesta krooniseksi. Potilasyhteisöistä onneksi löytyy hoitoja jolla jopa krooninen Horton saadaan kohtausvapaaksi.
Hortonia on todellakin laidasta laitaan ja nämä vakavuusasteet monesti sävyttävät keskusteluja. Kohtausvapaus on kuitenkin aivan jokaisen saavutettavissa. Vielä tällä hetkellä se ei onnistu lääketieteeltä mutta eletään toivossa että joskus tulevaisuudessa.
Siihen asti suurimman avun jokainen Hortonia sairastava voi löytää potilasyhteisöistä, joita artikkelissa olikin ihan ok kattaus.

Jos sinä et ole koskaan kuullut kohtauksista, jotka kestävät yli 3 tuntia, se ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi. Miksi siis kirjoittelet tällaisia?

Asia ärsyttää minua. Yleensä en luekaan tällaisia kirjoituksia.

Tilanteeni on näet se, että olen sairastanut Hortonin neuralgiaa 80-luvulta saakka. Kaipa kipukohtaukset kestäisi hyvinkin, jos niitä noin harvoin tulee kuin mitä tässä aloituksessa mainitaan. Itselläni näiden vuosikymmenten saatossa on yleisin sarja ollut JOKA AAMUYÖ. Olen elänyt harvoin päiviä, jolloin minulla ei olisi näitä saatanallisia kohtauksia. Ensin pelkää, että kuolee. Sitten pelkää, ettei kuolekaan. 

Kun aamusella noin puoli viiden aikaan herään siihen, että silmääni tungetaan polttavaa rassia ja joku poraa minun päätäni. Kun oksettaa, mutta on vaikea nousta. Pakko on nousta kuitenkin, kun ei voi olla paikoillaan. 

No, en ala tässä kaikkia tuntemuksiani kertomaan, mutta yleisesti sanoen: helvetti on irti. 

Ja ettäkö kohtauksen jälkeen olisi normaali olo. Aamupäivällä olo alkaa helpottaa. Iltapäivällä on vielä hutera, kuin krapulainen olo. Ja sama uusiksi taas huomenna. 

Vain kylmä pakkasilmassa seisominen helpottaa hieman. Sopivaa lääkettä ei ole löytynyt. Happi kyllä auttaa. 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat