Kylmän realistinen kuvaus helsinkiläisten ja nykyajan ihmisten kylmyydestä. Tälläisiä runoja tarvitaan herättäjiksi. Empatiavaurioisia näkyy riittävän tälläkin palstalla.
Kylmän realistinen kuvaus helsinkiläisten ja nykyajan ihmisten kylmyydestä. Tälläisiä runoja tarvitaan herättäjiksi. Empatiavaurioisia näkyy riittävän tälläkin palstalla.
Surullinen tarina runoksi tehtynä. Lähimmäinen on useimmiten se kauimmainen.
Koskettava kuvaus "huutolaisista" Helsingistä pakenemassa
Nämä kertovat runot jäävät mieleen, joko iloa antamaan tai saavat miettimään elämää ja ihmistä. Summa summarum, tälläiset runot koskettavat. Tietysti on välillä mukava lukea myös haihatteluja, huokauksia, pinnallista romantiikkaa, kauniita korulauseita, imellyksiä lemmestä, mutta sellaiset ovat kuin makeiset, ne eivät kauaa pidä nälkää loitolla.
Anteeksi, innostuin. Piti vaan sanoa, että surullinenkin tarina voi tuottaa tyydytystä lukijalleen ja koskettaa sydänjuuria myöten.
Koskettava kuvaus "huutolaisista" Helsingistä pakenemassa
Muutetaan joukolla sinne Hankasalamelle. Kunnon pölläytys tekis hyvvää sinne homehtuneeseen ilmapiiriin, ja harvain valtaan. Jos out kunnalla töessä, out kui uatelinen ja muajussit ottaa lakin piästään kun kavulla etteen yhtyvät.
Itse runosta: satutti. Ei turha turina eikä tarina.
Koskettava kuvaus "huutolaisista" Helsingistä pakenemassa
Muutetaan joukolla sinne Hankasalamelle. Kunnon pölläytys tekis hyvvää sinne homehtuneeseen ilmapiiriin, ja harvain valtaan. Jos out kunnalla töessä, out kui uatelinen ja muajussit ottaa lakin piästään kun kavulla etteen yhtyvät.
Itse runosta: satutti. Ei turha turina eikä tarina.
Oliskohan siellä tarjontaa kulttuurin saralla? Kihveli kerran vuodessa ei taitais riittää. Toisaalta, yhtä sirkustahan siellä eläminen taitais olla
Runo on selvästi piilomainontaa maaseutumatkailusta Hankasalmelle, jota ei edes löydä kartalta.
Ilmiselvästi. Tämä on poliisiasia.
En ehkä pitäis mokomaa peräkylää taivaana, mutta ymmärrän, että ihmiset vanhemmiten kaipaa juurilleen, menetettyyn lapsuuteen ja nuoruuteen. Ihminen on outo olio! Runo pistää ajattelemaan, ja kuulostaa realityltä: voisi olla tottakin vaikka tuskinpa on. Fiktiota ja faktaa ehkä sekaisin.
Koskettava kuvaus "huutolaisista" Helsingistä pakenemassa
Muutetaan joukolla sinne Hankasalamelle. Kunnon pölläytys tekis hyvvää sinne homehtuneeseen ilmapiiriin, ja harvain valtaan. Jos out kunnalla töessä, out kui uatelinen ja muajussit ottaa lakin piästään kun kavulla etteen yhtyvät.
Itse runosta: satutti. Ei turha turina eikä tarina.
Ei sua herroja ja herrattaria soemata. Muajussit hiljoo siellä torpissanne!
Sivut
Herra Hulkkosen muistoa kunnioittaen oheisen runosen kyhäelin. Tarina pohjautuu todellisuuteen, osin. Miltä osin, niitä osia en monellekaan kerro.
Kiitos lukuisille lukijoilleni. Olen niin otettu kun saan väliin risuja ja väliin ruusuja. Ai että...!
Ihan itketti. Ihmisiä on joka junaan, ja monta jää vielä asemallekin, näin sanotaan. Syvällinen runo.
Tosi ikävystyttävä pötkylä, ikävä ja kulunut aihe ja liian tiivis, kurja lukea, en toisten viitsi vaivautua.
Ihan kananlihalle tulin: järkyttävä kuvaus ihmisten kylmyydestä. Kypsä kertomus.
Arkinen elämä ei ole yhtä kauniita ja rohkeita, ei myöskään sokerikuorrutettua, valmiiksi naurettua saippuasarjaa.
Jos minä tulen nettiin lukemaan runoja, niin hi...o vi....n en tule tänne arkeani toistamaan. Sitä saa ihan tarpeekseen jokapäiväisestä elämästä.
Kylmän realistinen kuvaus helsinkiläisten ja nykyajan ihmisten kylmyydestä. Tälläisiä runoja tarvitaan herättäjiksi. Empatiavaurioisia näkyy riittävän tälläkin palstalla.
Hyvä Määttänen! Olet oppimassa sietämään arvosteluja, sitä kautta runoilija tulee.
Surullinen tarina runoksi tehtynä. Lähimmäinen on useimmiten se kauimmainen.
Koskettava kuvaus "huutolaisista" Helsingistä pakenemassa
Nämä kertovat runot jäävät mieleen, joko iloa antamaan tai saavat miettimään elämää ja ihmistä. Summa summarum, tälläiset runot koskettavat. Tietysti on välillä mukava lukea myös haihatteluja, huokauksia, pinnallista romantiikkaa, kauniita korulauseita, imellyksiä lemmestä, mutta sellaiset ovat kuin makeiset, ne eivät kauaa pidä nälkää loitolla.
Anteeksi, innostuin. Piti vaan sanoa, että surullinenkin tarina voi tuottaa tyydytystä lukijalleen ja koskettaa sydänjuuria myöten.
Kiitos kirjailijalle/runoilijalle "kosketuksesta".
Muutetaan joukolla sinne Hankasalamelle. Kunnon pölläytys tekis hyvvää sinne homehtuneeseen ilmapiiriin, ja harvain valtaan. Jos out kunnalla töessä, out kui uatelinen ja muajussit ottaa lakin piästään kun kavulla etteen yhtyvät.
Itse runosta: satutti. Ei turha turina eikä tarina.
Oliskohan siellä tarjontaa kulttuurin saralla? Kihveli kerran vuodessa ei taitais riittää. Toisaalta, yhtä sirkustahan siellä eläminen taitais olla
Runo on selvästi piilomainontaa maaseutumatkailusta Hankasalmelle, jota ei edes löydä kartalta.
Vähän Jyväskylästä koilliseen, sieltä löytyy tämä taivas, Hankalasalami
Helsinki ja Hankasalmi, mitä niillä on yhteistä? Ei sitten mitään, jos ei alkukirjainta lasketa.
Ilmiselvästi. Tämä on poliisiasia.
En ehkä pitäis mokomaa peräkylää taivaana, mutta ymmärrän, että ihmiset vanhemmiten kaipaa juurilleen, menetettyyn lapsuuteen ja nuoruuteen. Ihminen on outo olio! Runo pistää ajattelemaan, ja kuulostaa realityltä: voisi olla tottakin vaikka tuskinpa on. Fiktiota ja faktaa ehkä sekaisin.
Ei sua herroja ja herrattaria soemata. Muajussit hiljoo siellä torpissanne!
No niinpäs onkin. Matkailunedistämiskeskus kiittää.
Sivut