Yksinäiset naiset ovat köyhimpiä
klo 12:46 | 16.8.2014
Köyhyys kurittaa Suomessa erityisesti yksinäisiä naisia. Pienituloisia on eniten eläkeläisten joukossa.
Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys kurittaa Suomessa erityisesti yksinäisiä naisia. Pienituloisia on eniten eläkeläisten joukossa.
Lue koko juttu
Naiset valtaosin on hoitaneet matalapalkka-alojen työt. Niistä kertynyt tyäeläke jää pieneksi. Sama ongelma on kotiäidin roolissa olleet.
On mielenkiintoista nähdä että mistä elämää kurjistetaan kun jo nykyisellään kela maksaa asumistukia vaikka käy töissä.
Mutta aina löytyy valtioita missä on vielä kurjemmin.
Paljon ajatuksia herättää tuo artikkeli naisten sitkeydestä ja pienin varoin pärjäämisestä.
Kyllä yksinäisyys on enemmän miesten ongelma läpi koko elämänkaaren. Miesten ei ole oikein luontevaa olla yhdessä muuten kuin kokoontua isommalla porukalla tekemään jotakin. Mutta ei sellaisia läheisiä ystävyyssuhteita juuri ole. Eikä pelkkien kavereiden/työkaverien kanssa aleta puhumaan syvällisiä tunteista tai ihmissuhteista, arvoista tms. Eikä tunneilmaisu ole miehille muutenkaan sallittua suomessa, kuin hyvin rajoitetusti (viha, sisukkuus). Ankeaa elämä täällä koivun ja tähden alla on, mutta niin se on aina ollut.
Niin se on Raamatusta lähtien. Köyhät teillä on aina keskellänne sanoi muistaakseni Jeesus, kun nainen kasteli kalliilla öljyllä Jeesuksen pään, olivat opetuslapset sitä mieltä, että kallis öljy haaskaantui.
Jeesus sanoi, että nainen teki hänelle hyvän teon..."köyhät teillä on aina luonanne, mutta minua teillä ei aina ole".
Toisinkin voisi ajatella köyhyydestä. Meille on Jeesuksen mallin mukaan opetettu luihin ja ytimiin asti olemaan ja elämään köyhästi, että otamme sen nurisematta vastaan. Siis ihmisiltä puuttuu silloin kunnianhimo. Sallittu taipumus ihmisessä joka vie elämässä korkeisiinkin saavutuksiin. Ei tarvitse jäädä köyhäksi, välttämättä.
hei, tässä puhuttiin köyhyydestä, yksinäisten naisten köyhyydestä! Ei naisten yksinäisyydestä!
Pienituloinen nainen (tai mies) voi lohduttautua sillä, että hän rasittaa ympäristöä vähemmän kuin shoppailija/paljon kuluttava. Lentomatkatkaan eivät ole köyhän huvia, ja huvikseen lentäminenhän saastuttaa ilmakehää.
Kaikki vaan joukolla kierrättämään ja köyhäilemään, niin luonto kiittää!
Ei köyhänä olo ole mitenkään mukavaa, ainainen puute jostakin.
Olen ollut jo viimeiset kymmenen vuotta n.10000e-12000e vuosiansiolla, eli pieni eläke. muutaman vuoden tein keikkatyötä, mutta sitten oli lopetettava kun ei kestänyt terveys enää. En koe jääneeni mistään paitsi. Ei ole sitä kunnianhimoa mistä joku kirjoitti. aivan hengästyttää jo ajatuskin että olisi pitänyt olla ahkera ja uuras, ponnekas ja mitä vielä lie, että olisin saanut paremman eläkkeen. Ehkä minulle on suotu mielikuvitusta ja hoksottimia millä saan elämän tuntumaan ihan mukavalta, vaikken tosiaan kuluta enkä matkusta lentokoneessa ulkomaille. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi lähteä jonnekkin kauas hakemaan sitä mukavaa elämää, onnea. onko se onnea että on rahaa paljon? Tuskin.
Aika kuluu ihan kivasti kun touhuaa joka päivä jotain, jos ei muuta niin aina jotain käsityötä voi tehdä. tai kirjoitella netissä keskustelupalstoille. Tai vain olla jonain päivänä.
"Toimeton mieli on pirun temmellyskenttä" sanoi joku joskus, ja niinkait se on.
Ei se paljon lohduta kun pitää laskeskella riittääkö rahat maitolitraan tai ruisjauhoihin. Ei ole yhtään aatoksissa ympäristön rasittaminen tai lentomatkat silloin kun kamppailee jokapäiväisestä toimeentulosta. Mun mielestä tää "köyhäily"-ilmiö on näitten hipstereiden ja viherhattujen juttu eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden ja köyhyyden kanssa. Onhan se niin hienoa köyhäillä kun on varaa siihen!
Kun tulot on alle 1000 euroa kuussa ja siitä maksat vuokran,niin lopuilla pitää pärjätä.
Tuossa on jo asumistuki mukana.Nyt ,kun sairastuin,niin suuri osa menee lääkkeisiin rahoista,kun vielä nostivat sitä lääkekattoakin,niin jää juuri nippanappa sen alle.On kumminkin sellaiset sairaudet ,että on pakko syödä ne lääkkeet.uoka on varsin kallista nykyään.
Varsinkin kotiäidit on näitä pienituloisia eläkeläisiä.Niistä lasenhoidoista kotona ,kun ei kerry
sitä eläkettä.Jos tulee vielä ero ,niin siinähän jäät sitten ihan tyhjän päälle.
Ei nuo päättäjät tiedä mitään ,eikä välitä tavallisista ihmisistä,kun itsellä on kaikki ok.Laittaisvat ensin suomalaisten asiat kuntoon ja sitten JOS on varaa ,niin muutaman pakolaisen voisi ottaa.
Tuossakin on täydellisen iso epäkohta! Kotiäitien eläkekertymä!
Äidit jotka ovat kasvattaneet lapsensa kotona ilman kunnallisia tarhoja ja päiväkoteja ovat työnsä tehneet silloin kiitettävästi tätä yhteiskuntaa kohtaan. Minäkin tein, kasvatin kolme erittäinkin hyvää veronmaksajaa tälle yhteiskunnalle, missä on kiitos siitä kotiäideille?
Ilmeisesti vasurien ja sossujen hommia. Tasapäistämään päiväkoteihin ja tarhoihin lapset melkein syntymästään asti.
Ei se aina mukavaa ole, mutta täyttä helvettiä jos olosin jäänyt x-rinnalle elämään.
Kun on oikein niukkaa ja saa joka sentin laskea ja kaksi viimeistä viikkoa ennen eläkkeen tuloa elää jotakuinkin pyhällä hengellä, silloinkin mietin Herralle kiitos minulla on itsemääräämis oikeus elämästäni.
Kärsitään, kärsitään kirkkaamman kruunun saat, no joo kyllä kärsimys jalostaa kypsää ihmistä, mutta katkeroittaa negatiivisen ihmisen.
Eli revitään iloa ja energiaa sieltä mistä vain sitä on saatavissa. Juhlat on juhlittu ja päivälliset nautittu, nyt on "pettuleivän ajat", ja ne on kestettävä, kun ei muutakaan voi.
Korkeat saavutukset elämässä ei pidä olla mitenkään yhteydessä rahaan. Ajattelematon lausahdus että köyhät olisivat aina keskellämme. Niin ei tarvitse olla.
Pienieläkeläisen kotiäidin ja duunarieläkeläisen isän keskituloisena tyttärenä minä ja kaksi sisarustani olemme laittaneet äidillemme korvaukseksi niistä vuosista, kun kotona hoiti meitä, n. kymmenen tuhannen euron rahastotalletuksen, josta äiti on vähän reilut puolet laittanut tuotto-osuuksiksi ja nostaa siis niistä n. tuhat euroa vuodessa rahastotuottoja. Loppuosa on vielä kasvuosuuksina kasvamassa, jossain vaiheessa sekin muutetaan tuotto-osuuksiksi. Pääoma voisi olla suurempikin mutta me lapsetkin olemme alle keskituloisia ja meillä on jokaisella yksi oma lapsi ja kohta pitäisi tehdä vielä toisetkin mikäli lisää aiomme. Siksi on pitänyt omalle perheellekin vähän säästää asuntolainojen maksamisen lisäksi. Lapsille emme vielä ole laittaneet minkäänlaisia talletuksia, mutta niistä on ollut puhetta. Omat isovanhemmistakin osa elää vielä, joten pienet perinnöt on odotettavissa. Aika sitten näyttää että miten ne jakautuvat vanhempiemme, heidän sisarustensa, meidän ja serkkujemme sekä meidän lastemme kesken. Tuskin muutamia tuhansia euroja suurempia perintöjä on isovanhemmilta tulossa, mutta siellähän ovat sitten rikkana rokassa omien talletustan, velkaisten omistusasuntojen ja vanhempien rantamökkien seassa.
Minä olen tuo "lohduttautuja", eikä köyhäily ole minulle harrastus vaan välttämättömyys. Saan eläkettä, joka on reippaasti alle Suomen köyhyysrajan. Mutta tulen toimeen kun käyn leipä- ja soppajonoissa sekä hedelmätorilla lähellä sulkemisaikaa. Aikuisille lapsillekin mielelläni vien tuliaisia.
Kyllähän minä mielelläni olisin laskematta pennosia, ja hemmottelisin itseäni ja hoitaisin terveyttäni kylpylöissä ja hieronnoissa, ja nauttisin kalleimpia terveysruokia ja -juomia.
Ravaisin teatterissa ja oopperassa sekä monenlaisissa konserteissa niin kauan kuin jalat kantavat. Hyvää tekisi akupunktio, lymfahoito, varmaan hypnoosi ja psykoanalyysikin.
Mutta niin kauan kuin ei lottovoittoa tai nettikisa-jättipottia osu kohdalle, niin pitää vain yrittää nähdä nykytilanteeni posiviiviset puolet. Eli katsoa asioita valoisalta puolen, kuten lapsuuteni tyttökirjojen sankaritar Pollyanna.
Kotiaidiksihan ei tarvitse jaada koko elaman ajaksi. Kun lapset tulevat ilman kotiaitia toimeen, niin tyoelamaan voi menna ja omaakin elaketta nain hankkia.
Myos loppuelaman suunnittelu tulee aloittaa jo nuorempana. Yksi hyvin tarkea asia on hankkia oma asunto, vaikka joutuisikin sita maksamaan koko tyoelaman ajan. Elakkeella se auttaa paljon, kun ei vuokran maksua enaa ole.
Kaikkein paras kun hankkii jo nuoruudessa sellaisen ammatin, jolla elaa ja jossa tyottomyys ei ole kovin yleista. Opiskeluhan on Suomessa nykyaan ilmaista tai melko halpaa.
Jos on ollut hoitoalalla, töihin pääsy on helpompaa, mutta se ei kaikille sovi. Minusta esimerkiksi olisi tullut maailman surkein sairaanhoitaja.
Tuo, mitä sanot ammatinvalinnasta, pätee tietysti, mutta aikamoinen ennustaja saa olla, jos parikymppisenä tietää, että opiskelemallaan alalla on töitä vielä 40 vuoden päästäkin. Ellei siis ole hoitoalalla.
1920-30-luvulla syntyneiden naisten oli pakko hoitaa lapsensa itse, koska hoitopaikkoja (ainakaan kohtuuhintaisia) ei yksinkertaisesti ollut. Jos työssäoloaika kaikkiaan jäi kovin lyhyeksi, eläkkeestä tuli pieni, vaikka olisi ollut minkälaisessa ammatissa.
Velaton omistusasunto on halvin asumismuoto, ja jos yhtiövastike tuntuu liian suurelta, voi aina muuttaa pienempään asuntoon ja halvemmalle alueelle. Mihinkään korpeen ei tarvitse mennä, esimerkiksi pääkaupunkiseudun liepeillä on junamatkan päässä Helsigistä pikkukaupunkeja, joissa asunnot maksavat vain kolmasosan Helsingin ´hinnoista.