Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Hei! Kuka tietää tänäpäivänä  mikä on huutolainen, en minä ainakaan! Runona mielenkiintoinen.

Sitruuna on hapanta, miten sen voi katkeraksi mieltää? Katkeraa on kun lapselle tupataan koskenkorvaa.

Tuntuu, että me runoilijat koemme herkästi ja pinnassa kaikki tunteet. Silloin joskus kun sitä ei vielä itseään tuntenut, oli käsittämättömältä miksi ihmiset, läsnäolevat läheiset eivät lähesty rakkauden kera niin kuin mielestäni olisi pitänyt. Vaa syyttelyä ja hylkivää käytöstä. Kuitenkin ymmärsin, että minäkin olen arvokas ja osaava ihan kaunis ihminen.

Niin sitä oppii itsensä tuntemaan, arvostamaan ja tulemaan toimeen. Avainsana tähän on rakkaan ihmisen tuki ja kannustus, rakkaus! On se ihana asia, että niin sinä kuin minä ja jokaihminen olemme ainutkertaisia, arvokkaita ja ihmeellisiä. Nautitaan elämästä.

Vierailija
Vierailija

Hei! Kuka tietää tänäpäivänä  mikä on huutolainen, en minä ainakaan! Runona mielenkiintoinen.

Sitruuna on hapanta, miten sen voi katkeraksi mieltää? Katkeraa on kun lapselle tupataan koskenkorvaa.

Tuntuu, että me runoilijat koemme herkästi ja pinnassa kaikki tunteet. Silloin joskus kun sitä ei vielä itseään tuntenut, oli käsittämättömältä miksi ihmiset, läsnäolevat läheiset eivät lähesty rakkauden kera niin kuin mielestäni olisi pitänyt. Vaa syyttelyä ja hylkivää käytöstä. Kuitenkin ymmärsin, että minäkin olen arvokas ja osaava ihan kaunis ihminen.

Niin sitä oppii itsensä tuntemaan, arvostamaan ja tulemaan toimeen. Avainsana tähän on rakkaan ihmisen tuki ja kannustus, rakkaus! On se ihana asia, että niin sinä kuin minä ja jokaihminen olemme ainutkertaisia, arvokkaita ja ihmeellisiä. Nautitaan elämästä.

Huutolainen oli sellainen henkilö, köyhä ja koditon, usein orpo, joka kaupattiin suuriin tahoihin rengiksi tai piiaksi - ja se talo voitti, joka otti hänet halvimmalla pois kunnan sosiaalin harteilta.

Runoilija käytää sanaa varmaan "vapaasti"; on ehkä tuntenut joskus olevansa eräänlainen huutolainen.

Kyllä tälläiset sanat sivistyneen ihmisen sanavarastoon kuuluvat vielä tänäkin päivänä.  Räplätkää vähemmän älypuhelimianne ja tablettejanne, ja käykää lainaamassa pari kirjaa ja lukekaa.  Kirjastoissa on tietoa ja sivistystä haettavissa ihan ilmaiseksi.

runo vaikuttaa orpopojan elämänkerralta.  Miten lie totuus, jääköön arvattavaksi.

Vierailija
Vierailija

Ulkopuolisuuden ja vierauden kokemusten sävyttämä runo.  Ihan kaunis silti.

 

Runoilijoita tulee tälläisten kokemusten läpikäyneistä, herkistä, taiteellisista, persoonallisista, pienistä ihmisistä, joiden sisältä loistaa valo.

Ohhoh, tässähän tulee runolliseksi itsekin.  Olisikohan minusta..?

Vierailija

Tämän nykyisen kotimme vanhassa päärakennuksessa asui lukuisia huutolaisia vv. -25- -45. Vanha isäntä oli herastuomari ja halusi auttaa huutolaisiksi "myytäviä" kodittomia, orpoja, sairaita sekä vammaisia. Heitä asui täällä useita tuona aikana.

Eräs heistä, joka tuli taloon kuusivuotiaana vuonna 1936, kävi vanhana miehenä muistelemassa aikaa, jonka vietti täällä. Hän oli kertonut appivanhemmilleni, missä hän nukkui sivusta vedettävässä sängyssä olkipatjan päällä yönsä. Hänen mieleensä oli jäänyt vahvasti se, että isäntä otti hänet mukaan kaikkiin hevosen kanssa tehtyihin töihin, heinien niittoon, niiden latoon korjaamiseen, puiden ajoon sekä hevosten metsästä hakemiseen. Leipäpalan kanssa poika lähti aamuvarhaisella puolen kilometrin päähän hakemaan hevosia pihaan töihin valjastettavaksi. Martti, se hänen etunimensä oli se, sai pian houkuteltua hevoset mukaansa ilman leipääkin. Tästä hän kertoi olleensa erityisen hyvillään. Hänen mieleensä oli myöskin jäänyt, että isäntä antoi pojan yöpyä tallissa hevosten vieressä.

Tämä on tositarina ja olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että sana huutolainen kuuluu yleissivistykseen. Olemmehan me kaikki Suomen lähihistorian lukeneet.

Vierailija

Tuosta on sata vuotta siis 100- vuotta, koita käsittää, eletään vähän toisin. Kirjoja jokainen omistaa ei elintasoihmisen tarvitse lähteä kirjastoon, niitä on itsellä ihan tarpeeksi.

Jokainen ei harrasta historiaa. Mutta tietää silti. Inhoan noita vanhoja sanontoja jotka oikein mälläävät ahdingossa, puutteessa ja kurjuudessa. Tämän ajan ihminen elää eteenpäin, onneksi, eikä taaksepäin, toki menneestä oppia ottaen.

 

Vierailija

Haloo, mitenkähän viljelin vanhoja sanontoja?

Eikä tarvitse harrastaa historiaa, vaan tuntea sitä. Voit rauhassa pitää ajatuksesi ominasi, näin on tapahtunut tosielämässä n. 70 vuotta sitten.

Ystävällisesti äskeinen vastaaja.

Vierailija
Vierailija

Luin kyynelten läpi ja samalla hymyilin.  Vaikutuin, ja sillä siisti.

 

Hellyttävä kertomus.  Tsemppiä.  Jos kirjoitit itsestäsi, iloitse, nyt sinua rakastetaan runojesi kautta, ihaillaan. 

Sinunlaisiasi miehiä on harvassa, onnea kumppanillesi.  On minullakin omani, toisella lailla huippu-ukko.

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Luin kyynelten läpi ja samalla hymyilin.  Vaikutuin, ja sillä siisti.

 

Hellyttävä kertomus.  Tsemppiä.  Jos kirjoitit itsestäsi, iloitse, nyt sinua rakastetaan runojesi kautta, ihaillaan. 

Sinunlaisiasi miehiä on harvassa, onnea kumppanillesi.  On minullakin omani, toisella lailla huippu-ukko.

 

On sitä aina osattu rakastoo, Hankasalamellakin.  Elekee vängätkö, juuttaat!

Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija

Luin kyynelten läpi ja samalla hymyilin.  Vaikutuin, ja sillä siisti.

 

Hellyttävä kertomus.  Tsemppiä.  Jos kirjoitit itsestäsi, iloitse, nyt sinua rakastetaan runojesi kautta, ihaillaan. 

Sinunlaisiasi miehiä on harvassa, onnea kumppanillesi.  On minullakin omani, toisella lailla huippu-ukko.

 

On sitä aina osattu rakastoo, Hankasalamellakin.  Elekee vängätkö, juuttaat!

Jotta, tämä on totta!

Vierailija

Rakaspa tuo tuntuu Hankasalmi olevan kirjoittajalle vaikka lapsuus ei näyttäisi olevan olleen kovinkaan ruusuista.

Vierailija
Vierailija

Rakaspa tuo tuntuu Hankasalmi olevan kirjoittajalle vaikka lapsuus ei näyttäisi olevan olleen kovinkaan ruusuista.

Aika kultaa muistot, useimmiten, muttei kaikkia muistoja.  Runosta käy se ilmi hyvin.

Vierailija
Vierailija

Tuosta on sata vuotta siis 100- vuotta, koita käsittää, eletään vähän toisin. Kirjoja jokainen omistaa ei elintasoihmisen tarvitse lähteä kirjastoon, niitä on itsellä ihan tarpeeksi.

Jokainen ei harrasta historiaa. Mutta tietää silti. Inhoan noita vanhoja sanontoja jotka oikein mälläävät ahdingossa, puutteessa ja kurjuudessa. Tämän ajan ihminen elää eteenpäin, onneksi, eikä taaksepäin, toki menneestä oppia ottaen.

 

 

Tyhjä on päänsä mutta annettakoon se hänelle anteeksi, hän ei tiedä mitä hän kirjoittaa - kun ei lue historiaa.  Pinnallinen pimu.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat