Kommentit (13)

Vierailija

Hautajaissa on yleistynyt tapa, että lähiperhe jättää kukat arkun päälle, kun erillistä arkun päälle laitettavaa kukkalaitetta ei ole. Se on kaunis tapa.

Haluaisin kommentoida vielä tuota muistoa kunnioittaen sanontaa; sitä pidetää erittäin kolkkona ja tökerönä ilmaisuna. Eikö mitään muuta sanottavaa löydy vaan muistoa kunnioitetaan- ei kaivata edesmennyttä tai värssyä ei löydy, kummallista. Hautajaiset ovat läheisille raskas tilaisuus ja jokainen osallistuja voi käytöksellään vaikutta siihen minkälainen henki tilaisuudessa on.

Vierailija

"Muistoa kunnioittaen" on mielestäni riittävä, eikä siihen pidä liittää kolkkoutta tai tökeryyttä, se on todennäköisemmin vain pala kurkussa ja sanat hukassa.

Itse en liikutukseltani ja itkultani saanut sanotuksi isäni hautajaisissa sanaakaan. Myös kaukaisempien sukulaisten ja ystävien hautajaisissa kaikki voimani ovat menneet pystyssä pysymiseen ja siihen, että kyyneleiltäni saan suunnilleen katsottua mihin kävelen ja astun.

Älkää siis pahastuko hiljaisesta hautajaisvieraasta!

Sannukka

Jännä että tässä käytiin vain luterilainen tapa kuolla..
Olispa kiinnostava nähdä juttu uskonnottomista hautajaisista, Juutalaisten ja muslimien tavoista.
Heitäkin on suomessa ollut jo vuosisatoja.

Vierailija

 Sen nämä suomalaiset unohtavat, että maaliman uskonnoista kristinoppi ja nimenomaan luterilaisuus on todella vähäistä.

Ateisti

Uskonnottomissa siviilihautajaisissa pidetään tavallisesti yksi lyhyt hautajaispuhe, jonka hautauspuhuja pitää.   Hautauspuhuja ei ole pappi eikä vainajaa siunata.  Mahdollinen kristittyjen käyttämä hiekka-astia ja -lapio tulee tällöin siirtää seremoniatilasta pois. 

Hautaa peittävää väliaikaista kantta, jolle kukat lasketaan, kutsutaan usein seppelkanneksi.

Jos vainaja haudataan maahan, hautausmaan ylläpitäjä päättää, onko arkku pakollinen vai ei.

Vainajan tuhka voidaan haudata tai sirotella luontoon maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksella.  

Tekstin olisi tullut olla täsmällisempi.  Pienetkin kirjoitusvirheet olisi syytä korjata.

Erkki

Sanon aina. Muistoa ja elämäntyötä kuuioittaen. Tai kunniaa tehden hänen muistolleen ja elämäntyölle, etenkin kun siunataan sotiemme veteraani

Ikävä

Onko sillä suuri merkitys mitä hautajaisissa sanoo.Itse koen kyllä että suurin suru on sanaton.Ja jokainen itse tietää miten merkityksellinen vainaja oli.Olen menettänyt viime aikana monta hyvää ystävää, enkä löydä sanoja sille ikävälle ja kunnioitukselle jota koen heitä kohtaan.Muistot niistä yhteisistä hetkistä tekee mielen kiitolliseksi.Anteeksi vaan jos en muista hautajaisissa käyttäytyä jonkin kaavan mukaan.

Vierailija

Kuten edellä kirjoitetaan, mielestäni suurin suru on sanaton. Arkun vierellä seisoessani olen aina ollut niin surun murtama, etten ole pystynyt puhumaan yhtään mitään. Asetan muistoseppeleen arkulle kyynelten valuessa ja seison hetken vieressä muistellen vainajaa. Muuhun en pysty.

Vierailija

 Ei suru kehumisella näy, teeskentelyn huomaa jokainen. Kai sitä käytöstä hieman muovaa mitenkä itseänsä tsemppaa. Onko veressä raauhottavaa lääkettä, tai jos on hautajaisten järjästäjäomainen, on se eri asia kuin olla vieraana hautajaisissa.

Muuten en ole vuosikymmeneen nähnyt hautajaiskukkina seppeltä. Ne ovat olleet ns. kukkavihkoja. Ehkä joskus aikoja sitten jollakin merkittävällä yhteisön kukkalaite oli seppele.

Vierailija

Sannukka kirjoitti:
Jännä että tässä käytiin vain luterilainen tapa kuolla..
Olispa kiinnostava nähdä juttu uskonnottomista hautajaisista, Juutalaisten ja muslimien tavoista.
Heitäkin on suomessa ollut jo vuosisatoja.

Mistä olet saanut tietoosi, että luterilaisilla olisi oma tapansa kuolla. Minä luulin, että kun kuollaan niin henki lähtee ja se jättää aina jälkeensä kuolleen, onko siitä montakin tapaa maailmalla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sannukka kirjoitti:
Jännä että tässä käytiin vain luterilainen tapa kuolla..
Olispa kiinnostava nähdä juttu uskonnottomista hautajaisista, Juutalaisten ja muslimien tavoista.
Heitäkin on suomessa ollut jo vuosisatoja.

Mistä olet saanut tietoosi, että luterilaisilla olisi oma tapansa kuolla. Minä luulin, että kun kuollaan niin henki lähtee ja se jättää aina jälkeensä kuolleen, onko siitä montakin tapaa maailmalla?


Viisastelu on turhaa. Jokaisella on oma tapansa kuolla. Meillä moni jokainen on luterilainen. Niillä mennään.

Vierailija

"Muistoa kunnioittaen" on ilmaisukyvyttömän onneton ilmaisu, persoonaton ja tunteeton. Sanooko joku äitinsä arkun ääressä "Muistoa kunnioittaen"? Sisareni sanoi 34-vuotiaana kuolleen miehensähautajaisissa anpilleen sydäntäsärkevällä äänellä: "Kiitos lainasta".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sannukka kirjoitti:
Jännä että tässä käytiin vain luterilainen tapa kuolla..
Olispa kiinnostava nähdä juttu uskonnottomista hautajaisista, Juutalaisten ja muslimien tavoista.
Heitäkin on suomessa ollut jo vuosisatoja.

Mistä olet saanut tietoosi, että luterilaisilla olisi oma tapansa kuolla. Minä luulin, että kun kuollaan niin henki lähtee ja se jättää aina jälkeensä kuolleen, onko siitä montakin tapaa maailmalla?


Viisastelu on turhaa. Jokaisella on oma tapansa kuolla. Meillä moni jokainen on luterilainen. Niillä mennään.

.Sitä voisi myös vähän miettiä mitä kirjoittaa. Kuin "Meillä moni jokainen on luterilainen"..Mitä tuolla haluat sanoa? Jokaista ei voi miellyttää, ja silloin sanatkin ovat kuolettavia.

Siis tuo on yhtä tyhjän kanssa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat