Kommentit (4)

Vierailija

Tämä kyyti tapahtui joskus 60 luvulla. Asuimme kämppäkaverini kanssa Kruunuhaassa. Oli ollut lämpimiä päiviä ja päätimme lähteä uimaan Siikajärvelle kun kuulimme että siellä on hyvä ranta uida. Emme olleet koskaan käyneet siellä. Teimme eväät ja lähdimme kyselemään miten sinne pääsee. Jäimme jossain pois bussista mutta emme rantaa löytäneet. No jäimme jonnekkin nurmikolle ja nautimme hiljaisuudesta ja eväistä. Aikaa meni ja heräs kysymys miten sieltä pääsee pois. Odottelimme kauan mutta ei tullut bussia ja sanoin että jos yksikään auto tulee pysäytän sen ja kysyn kyytiä. Vihdoin oli tulossa pakettiauton näköinen ja nostin käteni. Samalla huomasimme että se oli vankien kuljetusauto. Ulos tuli mies ja kysyi mikä hätänä, kun kerroimme hän tarjos kyytiä jos kelpaa kun koppikin oli tyhjä, poka oli viety pois. Pääsimme kotiportille asti turvallisesti, mutta nolotti vähän jos joku olis nähnyt millä tuotiin.

Vierailija

Kotikylässäni ei 50-60-luvulla ollut montakaan autoa. Niinpä yleensä kuljimmekin matkat kävellen tai pyörällä ja talvella tietenkin hiihtämällä. Pidemmät matkat taittuivat linja -tai postiautolla.

Tätini miehellä oli maito-auto, jolla hän kuskasi maitoa Taivalkoskelta Kuusamon osuusmeijeriin.

Tädin mies oli myös saarnamies  ts hän saarnasi seuroissa lauantai- ja sunnuntai-iltaisin. Noihin seuroihin hän ajoi myös maito-autollaan ja otti silloin kyytiin myös muita kyläläisiä.

Eräänä sunnuntai-iltana lähdimme taas seuroihin Rinkkalaan, jonne meiltä oli matkaa n. 7 km. Äitini ja naapurin emäntä menivät istumaan kuljettajan koppiin ja meitä lapsia kiipesi melkoinen liuta maitoauton  pimeälle umpilavalle tyhjien maitotonkkien sekaan.

Oman kotitalonsa kohdalta tädin mies otti vielä kyytiin kahdeksan omaa lastaan. Omia lapsia hänellä oli tuohon aikaan jo 13.

Seurat kestivät useita tunteja. Osa lapsista nukahtelikin pitkien seurapuheiden aikana.

Paluumatkalla tädin mies pysätti autonsa ensin kotitalonsa kohdalle ja nousi autosta laskemaan, että kaikki nuo mukana olleet kahdeksan lasta jäivät  pois kyydistä.

Mutta voi kauhistus. Lapsia ei ollutkaan kuin seitsemän. Kuka puuttuu? huuteli tädin mies.

Nimen huudon ja kyselyjen  jälkeen selvisi , että pikkuinen Erkki-poika oli mennyt nukkumaan Rinkkalan peräkamariin, jonne hän oli kaiken hälinän keskellä unohtunut.

Leppoisasti naureskellen tädin mies käänsi autonsa keulan takaisin kohti Rinkkalaa.

Vierailija

Sininen polkupyörä

Tapasimme kirkonkylän kioskilla vuonna 1948. Keijo oli hiljainen maalaispoika ja minä iloinen kaupunkilaistyttö. Olin tullut paikkakunnalle tätini luo kesäloman viettoon.

Keskellä kylää oli pieni kioski, jonne nuoriso iltaisin kokoontui. Kioskin edustalle oli laudoista kyhätty terassin tapainen ja pari penkkiä. Tiskin takana seisoi vanha mummo, joka möi punaista limonaadia ja munkkeja.

Eräänä kesäpäivänä menin jo alkuillasta terassille istumaan ja odottamaan josko sinisellä polkupyörällä eilen ajellut poika tulisi myös tänään. Minulla oli päällä äidin ompelema pienikukallinen mekko jonka helmaa ja kaula-aukkoa koristi valkoinen koukkunauha. Jalassa minulla oli valkoiset tennistossut, joita olin päivällä liitujauholla kovasti hangannut. Olin mielestäni tosi nätti.

Samaa mieltä taisi olla odottamani poika, joka kaarsi kioskin eteen. Hän jäi seisomaan pyörän päälle, toinen jalka polkimella. Aikansa minua kauniisti katseltuaan sai lopulta kysyttyä lähtisikö kaupunkilaistyttö maalaisen kyydissä tanssilavalle. Onnesta sykkyränä nousin sinisen pyörän tangolle, ja matka alkoi. Yhteisellä matkalla olemme edelleen, yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin.

Helga Laaksonen

Tampere

 

 

Vierailija

Paras taksimatka oli se, kun 16-vuotiaana ajoin taksia! Maalaispitäjän tanssipaikalla ajoin toisten

taksien joukkoon, tietysti pyöräkoukku auton perässä, että saatiin tytön pyörä sinne kotimatkaa

varten. Tätini miehellä ei silloiin ollut autoa, joten hän siirti minulle kivet!

Ajelin taksia siihen asti kun täytin 18-vuotta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat