meidän kesken

Vierailija

Muori Pirkanmaalta kirjoitti MEIDÄN KESKEN sivulla NUORI PERHE RAUHAAN. Olen itsekin äiti, mummu ja anoppi, joten kiinnostuin aiheesta. Nykyään puhutaan paljon nuorista perheistä ja suhteista isovanhempiin. Aika on paljon erilainen, kuin 40-50 vuotta sitten.

Olen samaa mieltä ollut siitä, että lasten koteihin ei voi rynnätä suin päin koska vaan, saatikka sekaantua heidän asioihinsa ja lasten kasvatukseen. Pyydettäessä olen aina mennyt ja auttanut. Nyt minusta on alkanut tuntua, ettei minusta olla kiinnostuneita muuta kuin silloin, kun jotain tarvitaan. Vastavuoroisuutta ei juurikaan ole, mutta toistaiseksi en ole apua tarvinnut. Tuntuu, että edes kiinnostusta elämääni kohtaan ei ole, minun historiani ei kiinnosta yhtään, mutta minun pitäisi kiinnostuneena kuunnella heidän juttujaan. Siinäkin kaipaisin vastavuoroisuutta.

Kaipaan lapsenlapsiani ja heidän kanssaan onkin hyvä olla, silloin, kun ollaan. He ovat aidon viattomia ja tietämättömiä aikuisten antipatioista ja sympatioista. Aikanaan sekin ehkä heille selviää.

Anoppina olen välttänyt kaikin tavoin, ettei avioparille tule minun takiani riitaa. Silti olen tullut siihen tulokseen, että kun poika ottaa vaimon, niin hän "jättää" äitinsä. Tytär saa olla äitinsä kanssa aktiivisesti yhteydessä ja onkin. Vävyt ovat kokemukseni mukaan erilaisia, he eivät liimaudu vaimoonsa samalla tavalla, kuin naiset mieheensä. Onko se mustasukkaisuutta ja vallanhalua, olen miettinyt.

Lopuksi sanoisin, että yhteydenpito pitää olla molemminpuolista ja aitoa. On väärin pitää mummua ja anoppia vain hyödykkeenä. Luulen, että monet anopit ja mummut eivät uskalla sanoa mitään, vaikka kärsivät ja he kärsivät lasten takia. Halu olla heidän kanssaan ja seurata kehitystä tulee sydämestä.

Pirkanmaan muori on kokenut anoppinsa pahana, mutta eivät kaikki anopit ole sellaisia. Se on tärkeää, että nuoret perheet ja miniät hyväksyvät anoppinsa, vaikka hänellä on erilainen elämäntapa ja mielipiteet. Kunhan hän ei tuppaa, ei opeta, eikä "juokse joka päivä kahvikupposella". Toisen arvostaminen ja kunnioitus on ainoa tapa, jolla säilytetään rauha nuoressa perheessä ja anoppilassa.

Kommentit (2)

Vierailija

Muori Pirkanmaalta kirjoitti asiaa. Kaikki anopit eivät ole pahoja. Oma anoppini oli maailman kultaisin anoppi. Tietenkään aikuisen lapsen kotiin ei saa mennä jatkuvasti "pistäytymään".Jokaisella perheellä täytyy olla oma rauha ja vapaa valinta kenenkä kanssa he haluavat milloinkin olla tekemisissä. 

Hoidan tyttäreni 2-vuotiaita kasoispoikia heidän omassa kodissaan. Työni takia tapaamme joka päivä, mutta muulloin en mene kuin kutsuttuna. Toimin lasten kanssa heidän vanhempiensa antamilla ohjeilla. Vanhemmat päättävät lapsensa kasvatuksesta, vaatteista, ruokailuista yms. 

Kun tyttäreni kotona ollessa kuulen jotain heidän erimielyydestään, en ota kantaa, ellei kysytä mitä mieltä olen. Olemme säästyneet sellaisilta erimielisyyksiltä, joita ei ole voitu kunnolla selvittää. Mielestäni selviytymisen syy on ollut se, että haluamme kaikki kunnioittaa toinen toistamme ja täyttää vain oman paikkamme pienten ihmisten elämässä.

 

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

.

 Vitsi vtsinä. Tällä on väärä nimi tällä ketjulla.

Pitäsi olla.  " Mitäs me  uhrautuvat Ihanneäidit ja anopit. "

Ei  pahalla.

.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat