Kunnioitatko äitiäsi – entä tytärtäsi?
klo 14:36 | 24.4.2015
Riippuvuus ja sukupolvien välinen kuilu kiristävät äitien ja tytärten välejä. Katriina Järvisen kirja kuvaa tilanteita, jotka kärjistyvät välirikkoon.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Kunnioita isääsi jaäitiäsi, jotta...."
Raamattu kehoittaa kunnioittamaan, ei onneksi rakastamaan.
Tuo oli hyvä huomio, että ei kannattaisi imeä myrkkyä menneisyydestä vaan etsiä onnistumista ja iloa. Rakastamisen näyttäminen kun ei ennen ollut soveliasta, eikä hemmottelu, ettei lapsi ala luulemaan liikoja itsestään.
olen huomannut lapseni perheessä että ollaan menty liiaksi lasten ehdoilla, lapset luulevat olevansa täydellisiä ilman mitään itsekuria, eivätkä siedä vanhempien ihmisten viisautta. Toinen ääripää on tullut nyt esiin. Mutta toivon että lapsenlapset osaavat etsiä sen keskitien.
Mihinkä se ihmisen kehitys johtaakaan?
Ei tullut kirjoituskilpailua?
Vanhempien kunnioittamisen perinne on hanurista. Sehän on sama, kuin sietää "Turpa kiinni. Tässä on eletty, niin kuin on osattu. On tullut mokiakin, mutta turha valittaa. Tämä on vain elämää".
Ketä pitää kunnoittaa, kun maailma menee kohti katastrofia? Me, jotka olemme antaneet elämän lapdillemme, ansaitsemmeko heidän kunnioituksensa? Entä lastenlastemme kunnioituksen jos heillä kenties ei ole tulevaisuutta?
Petri Karisma sanoi hyvin radiohaastattelussa: "Kunnioitus pitää ansaita!" Minä en osaa kunnioittaa äitiäni, joka jätti minut lapsena vaille syliä. Koskaan ei ole halunnut kanssani aikaa viettää kahden kesken ja on edelleen katkera murkkuikäisenä sanomistani tiuskimisista. En tiedä miltä tuntuu olla rakastettu, joten en osaa kaivata kunnioitusta itsellenikään. Onneksi tiedostan ja otan huomioon omat lapseni eri tavalla.
Jss Raamatun mukaan eletään, tulee kunnioittaa ja rakastaa ihmistä, Jumalan kuvaa, oli hän, äiti, isä tytär, isoäiti, veli, sisko, vaari kuka ihminen tahansa. Jokaihmisen tulee olla kunnioitettu ja rakastettu omana itsenään.