Hajatelmia asiasta ja asian vierestä

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tänään on vietetty lapsoseni, nuorimpani, kaksikymppisiä. Vaikeuksien kautta voittoon voisi sanoa monessakin mielessä. Mutta kaikki mahtuivat samaan tilaan ja tarjottaviakin oli riittävästi ja lapsonen lähti hyvillä mielein kotiinsa. Voi sanoa, että päivä oli onnistunut.

Pois lähtiessämme kohtasimme puuntuheejan toukan ja kylläpä olikin melkoinen toukka. Sitkeästi vain väänsi aututielle, vaikka nostin sen ojan puolelle, ettei jäisi alle. No, toukka valitsi kuitenkin jatkaa vaaralliseen suuntaan. Toivon onnea kuitenkin sille matkaajalle, että saavuttaisi aikuisuuden perhosena.

Uskovana ihmisenä katson asioita uskon näkökulmasta. Omaa elämänkaartani katsoessa näen johdatuksen ja toisaalta kasvun.

Usko on minulle luja luottamus siihen, että Taivaan Isän käsivarret kestävät.

Vaikka itse on joskus tai oikeastaan aika usein vaikea nähdä kokonaisuuksia, huomaa usein jälkeen päin, miksi on joutunut jotain asiaa paljonkin kohtaamaan ja miettimään.

Haluan itse elää vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Haluan käyttää lahjojani yhteisöni hyväksi ja toimia yhdessä. Siksi on ollut tärkeää oppia monia asioita, jotka olivat minulla hakusessa nuorempana.

Minä uskon siihen , että Jumala on armossaan antanut meille Raamatun. Ja Jeesus noustessaan ylös, lupasi lähettää Pyhän Hengen, joka avaa meille sitä Raamatusta löytyvää sanaa.

Vaikka niitä tekstejä on tullut luettua ja paljon olen Raamatun sanaa kuullut julistettavan, on aika mielenkiintoista se, kuinka joskus joku aivan tuttu Raamatun kohta osuu kohdalleen. Alkaa mietityttämään ja sitten ymmärtääkin äkkiä sen aivan uudella tavalla. Ja kuinka se usein on vastaus johonkin kysymykseen, jota on miettinyt.

Tänään olen kiitollinen Taivaan Isälle siitä, että olen saanut uskon lahjaksi. Olen saanut kulkea Hänen kanssaan jo kolmekymmentä vuotta ja aina oppia jotain uutta siitä rakkaudesta, jolla Hän meitä rakastaa.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Niinpä minäkin kirjoitan kun luvan sain.

"puuntuhoojatoukka", aihe olis sitten siinä. Kun sitä ihmettelit ja kuvankin laitoit niin siitä ajatukset lähti eteenpäin. Silläkin on tarkoitus tässä ketjussa minkä Jumala loi.

Kävin poimimassa tänään villivadelmia metsässä. Olipa niin kaunis pihlaja siellä, etten ikinä ole moista nähnyt. Aivan upeat värit. Tumma ja vaalea vihreä, marjat runsaina oranssin punaisina roikkuivat alaspäin vihreyttä vasten. katselin ja ihmettelin sitä, harmitti kun ei ollut kameraa mukana. Oli siellä metsässä muutenkin aivan ihanaa, hämäryys puiden alla, kaikenlaista pientä eläintä toimittamassa omia askareitaan.

En voinut muuta kuin kiittää että olen elossa ja tässä ja nyt. menneisyys ahdisti vielä eilen, mutta tänään se kaikkosi, varmaan rukouksen ja Jumalan ansiosta. se on ainut mikä puhdistaa ja auttaa, ei muu. Enkä muuta tarvitsekaan, se sanoma tuli selkeäksi etten tarvitse muuta kuin Jumalan anteeksiannon.

Siis miten tuo liittyy puuntuhoojatoukkaan, no luonnon kiertokulkua vain ajattelin, jokaisella on jokin tärkeä paikka, on vain se osattava täyttää. minunkin, omana itsenäni kaikkine vikoineni. En saa väheksyä sitä mikä on kohtaloni, sillä voi olla jokin tarkoitus, vaikken sitä huomaa.

Ainakin löysin uskon Jumalaan, se on ihana asia.

Ja kun puhdistin marjat kotona, kannoin jokaisen pikku ötökän ulos, en ilennyt niitä litistää.

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ihana kirjoitus sinulla Vierailija 16:37

Minullekin luonnossa usein tulee mieleen Jumalan huolenpito. Ja luonto ikäänkuin saarnaa, kuten tuo puuntuhoojatoukka.

Ihan kaikella on tarkoituksensa. Joskus on vaikea huomata sitä tarkoitusta, mutta jossakin kohtaa voi huomata, että tätä varten Jumala on sallinut elämään jonkin asian. Paavalillakin oli pistimensä muistuttamassa, että Jumalan armossa on hänellä kaikki ,mitä hän tarvitsee.

Ihana kuva, kun ajattelen sinun kuljettamassa pikku ötököitä ulos turvaan...

Vierailija
kirsikankukka55
Vierailija

Hauskaa, kk55- testaa suosiotaan

 

Saat ajatella niin, jos haluat, mutta onko sinulla jotain muuta, mitä haluaisit jakaa meidän kanssamme?

Odotan tuloksellisia näyttöjä 

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Huomenta kaikille.

Hiukan on ollut yhteysongelmia netin kanssa tänä aamuna. Kone vinkuu ja vonkuu , eikä yhteistyö oikein suju.

Ihmissuhteissakin yhteysongelmat ovat haastavia ja helposti vievät paljon voimavaroja. Jos yhteyden rakentaminen takkuilee jonkun kanssa,vaikuttaa se ainakin minulla koko päivään ja omaan jaksamiseen.

Joskus voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että yksinkertaisesti ei ole edes tarkkaa tietoa, mistä oikein on kysymys. Olen tyttäreni kanssa nyt sellaisessa tilanteessa.

Voi olla, että on kyse lapsuudesta nousevista asioista, jotka aktivoituivat nyt, kun hänen elämässään on ollut suuria muutoksia ja sitä kautta ehkä on tullut turvattomuutta, joka purkautuu sitten minun suuntaani. ( ei ole kyse tästä lapsosesta,jonka synttäreitä vietimme, vaan toiseksi nuorimmasta)

En varmaankaan ole osannut olla hänelle turvana oikealla tavalla ja hän taitaa olla pettynyt minuun. Kyllä aikuinen nainenkin tarvitsee jossakin määrin sitä äitiä, jos äiti on maisemissa.

Raskasta on , kun asiat eivät ole selvät ja välit kunnossa. Uskon kuitenkin, että löydämme jonkin ratkaisun ,mutta aikaa se ehkä ottaa.

Jos en olisi uskossa, olisin nyt varmasti aivan toivoton, niin vaikealta tällä hetkellä tilanne tuntuu.

Joskus vuosia sitten minulla todentui se ajatus, että uskovan ihmisen elämässä ei ole sattumia. Kaikella on tarkoituksensa. Itse ajattelen niin, että Pyhä Henki avasi ymmärrykseni näkemään kuinka kaikilla asioilla ihmisen elämässä on tarkoituksensa. Ja kuinka asiat ovat jatkumoa, eivät erillisiä ilmiöitä elämässä.

Vaikeat asiat tai väärätkin valinnat Jumala voi kääntää voitoksi. Ja kääntääkin.

Vaikka huoli on sisimmässä on Jumala sen huolenkin yläpuolella ja Hän tietää missä mennään.

Joka aamu on armo uusi.

https://www.youtube.com/watch?v=--Ekd67CMCY

Antoisaa päivää kaikille

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heipsan

Kovasti on nyt runot pinnalla täällä ET-netissä. Vaikka kun hieman vilkaisin kommentteja, ei taida olla kyse runoista vaan runoilijan saamisesta ruotuun. No mikäs siinä, vaikka itse kyllä olen pitänyt aika monesta runosta.

Ajoittain minulla on kausia, jolloin luen enemmän runoja ja joskus taas jotain muuta mielummin. Ruotsalaiset dekkarit ovat nyt koukuttaneet minut aivan kokonaan.

Olen lapsesta saakka lukenut paljon. Likkana olin aina nenä kiinni kirjassa ja kannoin kirjastosta selkä vääränä kirjoja. Kotoa tulee perintönä rakkaus kirjoihin.

Saduista minuun vetosi sadut, joissa oikeus voitti ja paha sai palkkansa. Eläinsadut eivät iskeneet. Ne prinssit ja prinsessat

Opiston kurssejakin pitää ruveta katselemaan sillä silmällä josko tuonne.....

Aamulla on aikainen herätys, joten toivotan hyvää yötä kaikille ja levollisia unia

Vierailija

Hei tänne. Kirjoitan tuosta äidin ja tyttären välisistä suhteista. ne on joskus aika kimurantteja, oma kokemus sen on opettanut miten toimia, ei ole ollut oikein toimivaa mallia mistä apua olisis saanut, kun maailma on muuttunut minun nuoruudesta eikä taida sen ajan neuvot enää toimia mitä itse sain. ollaan tytön kanssa oltu välillä ihan välit poikki tilanteessa, mutten ole äitinä häntä koskaan silti hylännyt vaan aina pitänyt yhteyttä. kirjoitellut kuulumisia ja sitten kun hän on leppynyt ollana taas oltu yhteyksissä. Kumpikin on aika herkkä mielinen, loukkaannumme aika herkästi, mutta itse en osaa olla vihainen kauaa, en edes päivää.

Se on vain kumma juttu, että äitinä sitä ottaa vastaan vaikka mitä, eikä voi hermostua eikä oikein neuvoakaan.

Mutta ymmärrän kirsikakukan murheen ja tuskan kun on suhde säröillä tai on jotain häikkää. Se ei ole helppo kestää, mutta tosiaan Jumalan avulla, rukouksen voimalla siitä selviää ja saa voimaa uskoa siihen että kaikki menee niinkuin pitääkin.

Monesti jälkikäteen huomaa mikä tarkoitus milläkin asialla oli.

Tsemppiä kaikille äideille jotka kipuilette näissä ihmissuhteissa!

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Huomenta

Se on aika hassua, että lapsi on lapsi, vaikka olisi jo melkein nelikymppinen. Ja toisaalta oma äitini on yli kahdeksankymppinen ja muutun kyllä heti lapseksi, kun hän on lähistöllä . Kyllähän sitä kantaa huolta jälkikasvustaan ja toivoo, että elämä olisi heille lempeä.

Meillä sataa vettä ja surkealta näyttää. Kehtuuttaa lähteä tuonne sateeseen. Harmaa ilma saa mielenkin helposti harmaaksi. Vaikka sateella ilma on puhdasta hengittää.

Oikein antoisaa päivää kaikille

Vierailija

Huomenta.

Aivan nauratti, kun muistin miten äitini yritti minua vielä komennella vaikka olin aikuinen. No, annoin komennella, vanha ihminen, ei se haitannut. Tein kuitenkin oman pääni mukaan. Toivon että tyttäreni tekisi samoin siinä vaiheessa kun alan komentelemaan.

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Huomenta.

Minun ja koneeni vuoropuhelu takkuaa pahemman kerran. Mikähän konetta niin keljuttaa, pitäisiköhän siivota välillä?

Sadetta on riittänyt ja tuntuu vielä riittävän. Jospa se tietäisi sitä, että sienet vielä nostaisivat päätään. olisi jouluna sienisalaattia omasta takaa. Siitä on jo muodostunut perinne meidän porukoitten joulupöydässä.

Taas on yksi ketju näköjään lukittu. Aika surullista, että murteilla kirjoittaminen on niin kovin takkuista. Tai ei kai se murre takkua, vaan joku muu.

Täällä kirjoittelu on monelle varmasti tärkeää ja itsekin tykkään välillä kirjoitella ja keskustella näin kotoa käsin. Ikävää, että täällä kirjoittelu on mennyt tämmöiseksi. Eikä siihen lääkettä tunnu löytyvän.

Katselin opiston tarjontaa. Piirtämään ainakin menen. Metallityöt kiinnostaisivat, mutta en tiedä, riittääkö rohkeus.

Käyttekö muut paljon kansalaisopiston kursseilla? Onko teidän paikkakunnillanne hyvä tarjonta kursseista?

Antoisaa päivää meille kaikille.

Lapsosen synttäriruusut

 

Vierailija

Hei, huomasin ilokseni tämän ketjun

Huomaan, että täällä voi hieman pintaa syvemmältäkin mennä ja elämää puntaroida. Minun mieltäni on kauan painanut kummius, jota en ole osannut tähän päivään mennessä asettaa omalle mielelleni oikeaan malliinsa.

Asuimme monta vuotta erään lapsiperheen naapureina, tutustuimme ja lapset leikkivät keskenään, me äidit tutustuimme myös. Lasten kanssa kävimme srk-kerhossa, leikkipuistossa ym.

Sitten heidän perheeseen syntyi iltatähti, poika. Kävi niin, että pikkuisen äiti pyysi minua kummiksi iltatähdelle, kun heillä oli aiemmille sisaruksille kuulemma käytetty jo kaikki sukulaiskummit. En tuntenut sisimmässäni että haluaisin kummiksi, olisin halunnut olla vain naapurin täti. Lupauduin kuitenkin kummiksi.

Muutimme sittemmin toiselle puolelle kaupunkia, suhteeni kummipoikaan on ollut koko ajan ontuvaa, aikuisten kesken yhteydenpitomme on harventunut olemattomaksi. Itse olen näinä vuosina löytänyt hengellisyyttä ja uskoa elämääni, kummipojan äiti on täysin päinvastainen. Entistä menevämpi uranainen.

Heillä on rahaa ja tavaraa, kummipoikani saa hienoja lahjoja vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan ym.sukulaisiltaan. Heillä nimipäivälahjat ovat jo sitä luokkaa, ettei minun perheessäni synttärilahjatkaan välttämättä ole semmoisia. Harrastuksia ja lomareissuja heillä on paljon, todella menevä perhe.

Kummipoikani on pian 12v, en pysty hienoihin lahjoihin, enkä liioin osaa olla luonteva ne harvat kerrat, kun näen pojan ja hänen perheensä esim. synttäreillä käydessä. Olen kaikki nämä vuodet tuntenut oloni tarpeettomaksi, koska koen että kummipoikani elämä on niin täyttä sekä ihmisten että tavaroiden suhteen, että koen olevani ulkopuolinen.

Olen pyytänyt Luojalta viisautta ja vahvuutta että osaisin olla roolissani niin hyvin kuin mahdollista. Tunnen, että jouduin väärään rooliin mutta varmaan tälläkin jokin tarkoitus on.

Mitä tekisitte minun tilallani ? Jatkaisitteko vain synttärikäyntejä ja niitä lahjoja mihin rahkeet riittää, vaikka ne ovat vähäpätöisiä? En saa itseäni ottamaan mitään enempää tuntumaa heidän perheeseensä tai pojan elämään, on niin vieras olo.En tiedä tulemmeko koskaan edes hyvin tutuiksi tai läheisiksi kummipojan kanssa.

Kummius on minulle painava asia ja olen lähisuvun kahdelle lapselle kummi, nyt he ovat jo aikuisia, heillä on jo omat pikkuiset lapset, mutta yhteydet ovat ihan toimivat.

 

-lumihuntu

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vaikea on tuo kummius. Mutta minusta ainakin tuntuu hyvältä, että olet löytänyt hengellisyyttä elämääsi ja silloin voit kantaa kummipoikaasi rukouksia taivaan Isän eteen. Ja sehän onkin oikeastaan se tärkein tehtävä kummille.

Minusta sinun kannattaa jatkaa synttärikäyntejä ja lahjoja juuri omien rahkeidesi mukaan. Ja sanoit anoneesi viisautta Luojalta, luota siihen, että rahkeesi riittävät juuri niinkuin pitääkin.

Itse uskon esirukouksen kantavaan voimaan. Ja vaikka se ei olekaan näkyvää, on sillä kuitenkin suuri merkitys sekä pojalle, että sinulle itsellesi.

Ihan varmasti jokin tarkoitus sinun kummiudellasi on ja se voi olla esim. juuri tuo esirukous.

Mitä ajattelette muut....miten koette oman kummiutenne

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat