Kun kumppani on nuorempi – kaksi tarinaa rakkaudesta
klo 18:03 | 12.5.2016
Tarja ja Klaus, Kaija ja Ahmed. Kaksi parisuhdetta, joihin kumppaneiden ikäero on tuonut tasapainoa ja hulvatonta hyvää oloa.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh! Nainen 68 v ja mies 35 v. Tutustuttu skypen kautta. Mies sitten saanut oleskeluluvan Suomeen kun nainut itseään kaksi kertaa vanhemman naisen. Ei epäilystäkään, mistä on kysymys....
Ei olekaan, rakkauttahan se....
Entä toisinpäin?Nuori nainen, vanhempi mies. Sekö sitten on pyytetöntä rakkautta?
Helena 50
Mitä hiton väliä on oällä? Aina pitää kaivella negatiivisia asioita. Anetaan ihmisten sentään rakastua rauhassa, ilman ehtoja ja sopivuuden kahleita.
Olli 53
Jos kumpikin on tyytyväinen ja saa avioliitolta sitä mitä haluaa niin silloinhan kaikki on kunnossa. Mitä sitä muut päivittelemään.
Kuulostat kovin kateelliselta.
Ei sillä ole väliä miltä kirjoittaja itse vaikuttaa, tässähän pohdiskellaan noita suuria ikäeroja ja niiden vaikutusta suhteeseen. Rakkautta vai ei ?
Itsellä aina on pieni epäilys kun lukee näitä kymmenien vuosien ikäerotarinoita. Naisena mietin miltä tuntuisi huimasti vanhemman tai nuoremman miehen kanssa liitto. Varmaan pelkäisin että nuorempi mies ei jaksa lupauksistaan huolimatta kestää vanhenevaa naista.
En tiedä kumpaa on helpompi huijata, vanhempaa miestä vai naista, jos nuorempi kumppani käyttää vain hyväkseen ? Luulen että miehetkin ovat alttiita uskomaan nuoremman naisen rakkauden tunnustuksiin, vaikka naisia enemmän syytetään liiasta hyväuskoisuudesta.
Kannattaa pittää suu supussa ja jalat ristissä, silloin kun ei tiedä toisten asioihin mitään. Kaikkea voi epäillä, kaikkea voi luulla, kaikkea voi kadehtiakin, vaikka mikään ei kuulu itselle kuin ne omat asiat.
Ai kun kaikki ihmiset olisivat yhtä fiksuja kuin sinä, Olli. :) Kaikilla olisi helpompi elää ja olla.
Silleenkö sinun mielestäsi keskustellaan tuosta artikkelista, joka oli annettu luettavaksi ja kommentoitavaksi ???
Jos hyväksikäytöstä puhutaan ihan aiheena, niin sitähän on monen tyyppistä. Tuohan ei katso ikää, ei varallisuutta, ei sukupuolta eikä yhteiskunnallista asemaa.
Aivan harvinaisia eivät liene tasaikäiset parisuhteet, joissa toinen on varakas tai käy vaikkapa töissä, ja toinen on työttömänä tai pienempi tuloinen ja näin ollen osallistuminen taloudellisiin menoihin ei ole tasasuhtainen.
Itse tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi suurempi tuloinenkin käyttää pienempi tuloista hyväkseen, esimerkiksi avioeron, osituksen ja lasten huoltajuuden yhteydessä - tapauksia joissa asiat eivät mene aivan lain määräämällä tavalla.
Tavallaanhan se kotiäitinäkin toimiva osapuoli käyttää hyväkseen työssäkäyvää perheenpäätä, voi kustantaa luksuselämänsäkin toisella osapuolella. Eihän nämä mitään mustavalkoisia yksiyhteen asioita ole.
Ihmettelenpä vaan huoliiko nuori nainen varattoman itseään huomattavasti vanhemman miehen, entäpä nuori mies vanhan naisen ? Riittääkö siihen pelkkä rakkaus, epäilen. Mutta kaikesta huolimatta jokainen olkoon onnellinen parisuhteessaan jos on löytynyt sopiva kumppani. Vanhemmalla iällä se hyvän kumppanin löytyminen on melkein kuin lottovoitto, ainakin jos joku vielä havittelee nuorta mielitiettyä.
Tästä toisesta pariskunnasta muistuu mieleeni ex-työtoverini, joka oli turistimatkalla Agadirissa ja tapasi siellä baarissa itseään yli 20 v nuoremman miehen, hullaantui mieheen täysin, kävi läpi paperirumban päästäkseen miehen kanssa naimisiin ja saadakseen hänet Suomeen. Muutama ensimmäinen avioliittovuosi oli auvoista: mies pysytteli kotona, opetteli suomen kieltä ja "rakasti" vaimoaan. Työtoveri kertoili aina kuinka ihanan miehen on löytänyt, ei ollenkaan kuin muut miehet, jotka juoksevat vieraissa. No kun vuodet kuluivat, mies alkoi päästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan ja alkoi liikkua kodin ulkopuolella. Laittoi erään rouvan "siunattuun tilaan". Avioerohan siitä tuli, alle 10 vuodessa. Että silleen, siitä rakkaudesta ja sen kestävyydestä.
Kyllähän tuollaista sattuu samanikäisten liitossakin missä kummatkin ovat suomalaisia. Että silleen, rakkaudesta ja sen kestävyydestä.
Näin on. Tässä keskustelussa ehkä nyt halutaan vain taas osoitella sormella jotakin, kun todellisuudessa tuota rakkautta/ rakkaudettomuutta, ottamista/antamista/hyväksikäyttöä esiintyy ihan kaikissa muodoissa.
Kaikkihan perustuu periaatteessa hyväksikäyttöön, eikö? Parhaimmillaan toki molemmat käyttävät hyväksi toisiaan, otan ja annan-periaatteella.
Jokainen tietää, että kun seurustelemaan ryhdytään tai valoja vannotaan, niin lopputulos voi olla kumpaan suuntaan vaan.
Vanha ketju, mutta aina ajankohtainen joten kirjoitan. Näitä "lapsi-isovanhempi" kuvioita en ole ikinä ymmärtänyt.
Eikö jotkut kasva henkisesti ikinä aikuiseksi. Miten aikuinen mies tai nainen voi ihastua lapsensa-tai lapsen lapsensa ikäiseen? Etovaa, epäilyttävää..
On eri asia , kun molemmat ovat elämän ehtoopuolella, esim yli 40v ei enää ole lapsi ja osaa päättää haluaako omaishoitajaksi vai mitä haluaa. Meillä on lapsuus, nuoruus , nuoren aikuisuus, ja sitten vasta aikuisen elämä.
Onko tämä jotenkin vaikeasti tajuttava asia?
Vaikuttaa hyvin huolestuttavalta, jos alkaa mittarissa olla yli 40v ja ei veto lapsen ikäisiin katoa.
Jos nuori mies lähtee vanhenevan naisen matkaan uskotellen rakkautta, on se uskoakseni turvallisuuden hakua, ehkä hyväksikäyttöäkin. Ja ikänaisella on silloin vahva hoivaamisvietti jota hän luulee rakkaudeksi nuoreen mieheen. Jos nämä sopivat elämänsä yhteen, mitä se kenellekään kuuluu?
Jos vanha mies havittelee paljon nuorempaa naista, on se myös osoitus luonteen kypsymättömyydestä ja tarpeesta, että nainen hoitaa talousasiat, siivoaa, laittaa ruokaa, palvelee miestä. Millainen nainen alistuu, paitsi jos kokevat yhteytensä hyväksi, mitä se kenellekään kuuluu.
Jos nuorempi mies, yli viidenkymmenen ja nainen yli seitsemänkymmenen on se miehen puolelta jonkinlaista turvallisuuden hakua, hoivaamisen tarvetta. Jokainen saa elää niin kuin parhaakseen näkee, toivottavasti kenekään ei tarvitse elää yksin, se ei ole kovin suotavaa, koska meidät on luotu parisuhteeseen.
Miksi pitää aina vetää esiin tuo sukupuolikysymys? Kysehän on henkilökohtaisista suhteista, jotka kaikki ovat erilaisia. Usko pois, pyyteetöntä, aitoa rakkautta on olemassa. Ja mihin ikinä parisuhde perustuukin, se on jokaisen oma valinta, ulkopuolisilla ei pitäisi olla nokan koputtamista. Toki mielipiteensä saa sanoa, se on jokaisen oikeus. En silti tajua puuttumista asioihin, joiden kanssa itsellä ei ole mitään tekemistä. Itse olen onnellisessa suhteessa 20 vuotta nuoremman miehen kanssa, kumpikin olemme hyvissä ammateissa, ja taloudellisesti riippumattomia toisistamme. Tuo viimeksimainittu asia kun nyt aina tuodaan esille, jos on ikäeroa. En ole kenekään miehen taholta aikaisemmin kokenut yhtä pyyteetöntä ja välittävää huomiota, en myöskään yhtä syvää rakkautta. Ero on siinä, etten itse tuntenut todellista rakkautta aikaisempiin kumppaneihini, vaikka he kertoivat rakastavansa... Nyt vasta tunnen, että olen oikeanlaisessa suhteessa, joka on kestänyt kauemmin (15 vuotta), kuin aikaisemmat suhteet (yksi avioliitto) ja jonkalaisesta aiemmin vain unelmoin.
Ei sinun epäilyksesi vaikuta kenenkään suhteeseen. Oli miten oli, suhde on kahdenkeskinen. Kyllä nuorempi mies jaksaa vanhempaa naista, kun kyse on rakkaudesta. Ja varmaan myös, kun ikäero on toisin päin. Ihmiset kun ovat muutakin, kuin vain eri ikäisiä. Hyväksikäyttöäkin varmaan tapahtuu, mutta ei ainoastaan eri ikäisten kesken. Samanikäinen voi suvereenisti huijata kumppaniaan, sen olen aikaisemmassa suhteessa kokenut...
Lukiessani tällä Et-sivuilta mielipiteitä en saa muuta kuin surullisen pahan mielen. Että ihmiset voivat olla häjyjä ja kateellisia toisileen.En ymmärrä!