Runo kertoo vanhan miehen haikeasta halusta vielä kerran matkustaa lapsuutensa maisemiin, leikkipaikoille. Meistä monilla lienee vastaavia haikeuden hetkiä kun nuoruuttamme ja lapsuuttamme muistelemme.
Ps. pidän syyslomaa, ja annan näkyvyyttä muille sanataiteilijoille, sillä omasta mielestänikin runojani on näillä sivuilla ihan riittämiin, tungokseen saakka. Kiitos silti kommenteista, kannustavista ja kepittävistä - jokainen mielipide on arvokas, vaikken useimmiten kirjoittelen näitä "runon repaleita" ketunhäntä kainalossa ja kieli poskessa. Niiden vuoksi ei yöuntaan kannata menettää - ei kenenkään; puhdas omatunto on paras unilääke.
Kunpa runot saataisiinkin ihan omaksi kokonaisuudeksi, kuvineen, kommentteineen - niin jäisi nämä "taisteluareenat" muille ajankaisille, ja monia askarruttaville aiheille, probleemoille ja niiden ratkaisujen etsinnöille.
Ps. pidän syyslomaa, ja annan näkyvyyttä muille sanataiteilijoille, sillä omasta mielestänikin runojani on näillä sivuilla ihan riittämiin, tungokseen saakka. Kiitos silti kommenteista, kannustavista ja kepittävistä - jokainen mielipide on arvokas, vaikken useimmiten kirjoittelen näitä "runon repaleita" ketunhäntä kainalossa ja kieli poskessa. Niiden vuoksi ei yöuntaan kannata menettää - ei kenenkään; puhdas omatunto on paras unilääke.
Kunpa runot saataisiinkin ihan omaksi kokonaisuudeksi, kuvineen, kommentteineen - niin jäisi nämä "taisteluareenat" muille ajankaisille, ja monia askarruttaville aiheille, probleemoille ja niiden ratkaisujen etsinnöille.
Kirj.virheen korjaus: ....jokainen mielipide on arvokas, vaikka useimmiten kirjoittelen näitä "runon repaleita" ketunhäntä kainalossa...
Vanha mies, vanha Mersu, vanhoja suomi-iskelmiä c-kasetilta siinä ajellessa, suupielessä herrastupakka tai sätkä... Siellä se menee, riutuva runoilija, Hankasalmea kohti. Tapailee laulun sanoja ja yrittää laulaa mukana kun Seija Simola laulaa "...sulle silmäni annan..." Vanha diesel hyrrää luotettavasti, maisemat vaihtuu...kiva on köyhän ajella ikivanhalla, rakkaalla "rotiskollaan" silloin kun aikaa riittää ja eläkkeestä voi lohkaista polttoaineeseen muutaman rovon. Sieltä ne Hankasalmen maisemat viimein näkyy, Hankamäen rinteet, Armisveden laineet, Kuuhankavesi ja kirkonkylän kapea raitti - ja ah, ihana Hankamäki, jonka kupeella sylissä kirkonkylä lepää maailman tuulilta turvassa.
Paljon on siellä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt, nykyään, on vanhat kaverit ja tuttavat kadonneet kyläteiltä, taloja on purettu, uusia rakennettu tilalle - vanhasta miljööstä on jäljellä vain rippeitä. Tiet ovat suunnilleen entisillä paikoillaan ja kirkkokin. Vieraita ihmisiä vaeltelee pääväylällä (ei voi kaduksi kutsua), käy kaupoissa, ajelee jonnekin pois. En näekään enää ihmisiä rupattelemassa, nauramassa yhdessä, olevan kiireettömiä, lupsakoita holkkitupakka suupielissään isäntiä ja emäntiä laittautuneena "kirkonkylä-kengissään" ja leningeissään, huiveineen, ettei pesemätön tukka hapsottaisi (ei maatalon emännällä ole aikaa, rahaa eikä halua turhaan laittautumiseen, pedikyyreihin tms. hömpötyksiin)...
Vanha mies tuntee vierautta...ja tajuaa, ettei mikään entinen palaa. Vanha mies starttaa vanhan Mersunsa ja köröttelee paikkakunnalta pois. Kunnes taas nostalgia voittaa, ja vanha mies palaa...etsimään turhaan nuoruuttaan...sinnikkäästi, jospa sittenkin joskus tavoittaisi entisajan tunnelman, näkisi vanhan lapsuudenystävän...
JK. tälläisistä tunnelmapalasista tämä kyseinen runoni rakentui.
Matkakuume kasvaa Hankasalmelle. Mitähän siellä tekisi? Istuisi keskiolut-baarissa ja kuuntelisi paikkakunnan tissuttelijoita ja kaljalla läträäjiä? Ei siellä ainakaan turistiruuhkaan joutuisi.
Matkakuume kasvaa Hankasalmelle. Mitähän siellä tekisi? Istuisi keskiolut-baarissa ja kuuntelisi paikkakunnan tissuttelijoita ja kaljalla läträäjiä? Ei siellä ainakaan turistiruuhkaan joutuisi.
Jaa, minä menisin Hankamäen harjalle katselemaan kaunista maaseutumaisemaa tai tansseihin Hangan lavalle viikonloppuna. Häkärinteet on talvella must vaikkei uskalla mäkeä laskeakaan. Paljonhan ei ole paikkakunnalla tarjontaa matkailijalle kun sen Eiffel-torninkin pykäsivät sinne Pariisiin...
Matkakuume kasvaa Hankasalmelle. Mitähän siellä tekisi? Istuisi keskiolut-baarissa ja kuuntelisi paikkakunnan tissuttelijoita ja kaljalla läträäjiä? Ei siellä ainakaan turistiruuhkaan joutuisi.
Runo kertoo vanhan miehen haikeasta halusta vielä kerran matkustaa lapsuutensa maisemiin, leikkipaikoille. Meistä monilla lienee vastaavia haikeuden hetkiä kun nuoruuttamme ja lapsuuttamme muistelemme.
Not today - but, one day...
Ps. pidän syyslomaa, ja annan näkyvyyttä muille sanataiteilijoille, sillä omasta mielestänikin runojani on näillä sivuilla ihan riittämiin, tungokseen saakka. Kiitos silti kommenteista, kannustavista ja kepittävistä - jokainen mielipide on arvokas, vaikken useimmiten kirjoittelen näitä "runon repaleita" ketunhäntä kainalossa ja kieli poskessa. Niiden vuoksi ei yöuntaan kannata menettää - ei kenenkään; puhdas omatunto on paras unilääke.
Kunpa runot saataisiinkin ihan omaksi kokonaisuudeksi, kuvineen, kommentteineen - niin jäisi nämä "taisteluareenat" muille ajankaisille, ja monia askarruttaville aiheille, probleemoille ja niiden ratkaisujen etsinnöille.
Kirj.virheen korjaus: ....jokainen mielipide on arvokas, vaikka useimmiten kirjoittelen näitä "runon repaleita" ketunhäntä kainalossa...
Sama.
Vanha mies, vanha Mersu, vanhoja suomi-iskelmiä c-kasetilta siinä ajellessa, suupielessä herrastupakka tai sätkä... Siellä se menee, riutuva runoilija, Hankasalmea kohti. Tapailee laulun sanoja ja yrittää laulaa mukana kun Seija Simola laulaa "...sulle silmäni annan..." Vanha diesel hyrrää luotettavasti, maisemat vaihtuu...kiva on köyhän ajella ikivanhalla, rakkaalla "rotiskollaan" silloin kun aikaa riittää ja eläkkeestä voi lohkaista polttoaineeseen muutaman rovon. Sieltä ne Hankasalmen maisemat viimein näkyy, Hankamäen rinteet, Armisveden laineet, Kuuhankavesi ja kirkonkylän kapea raitti - ja ah, ihana Hankamäki, jonka kupeella sylissä kirkonkylä lepää maailman tuulilta turvassa.
Paljon on siellä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt, nykyään, on vanhat kaverit ja tuttavat kadonneet kyläteiltä, taloja on purettu, uusia rakennettu tilalle - vanhasta miljööstä on jäljellä vain rippeitä. Tiet ovat suunnilleen entisillä paikoillaan ja kirkkokin. Vieraita ihmisiä vaeltelee pääväylällä (ei voi kaduksi kutsua), käy kaupoissa, ajelee jonnekin pois. En näekään enää ihmisiä rupattelemassa, nauramassa yhdessä, olevan kiireettömiä, lupsakoita holkkitupakka suupielissään isäntiä ja emäntiä laittautuneena "kirkonkylä-kengissään" ja leningeissään, huiveineen, ettei pesemätön tukka hapsottaisi (ei maatalon emännällä ole aikaa, rahaa eikä halua turhaan laittautumiseen, pedikyyreihin tms. hömpötyksiin)...
Vanha mies tuntee vierautta...ja tajuaa, ettei mikään entinen palaa. Vanha mies starttaa vanhan Mersunsa ja köröttelee paikkakunnalta pois. Kunnes taas nostalgia voittaa, ja vanha mies palaa...etsimään turhaan nuoruuttaan...sinnikkäästi, jospa sittenkin joskus tavoittaisi entisajan tunnelman, näkisi vanhan lapsuudenystävän...
JK. tälläisistä tunnelmapalasista tämä kyseinen runoni rakentui.
Matkakuume kasvaa Hankasalmelle. Mitähän siellä tekisi? Istuisi keskiolut-baarissa ja kuuntelisi paikkakunnan tissuttelijoita ja kaljalla läträäjiä? Ei siellä ainakaan turistiruuhkaan joutuisi.
Jaa, minä menisin Hankamäen harjalle katselemaan kaunista maaseutumaisemaa tai tansseihin Hangan lavalle viikonloppuna. Häkärinteet on talvella must vaikkei uskalla mäkeä laskeakaan. Paljonhan ei ole paikkakunnalla tarjontaa matkailijalle kun sen Eiffel-torninkin pykäsivät sinne Pariisiin...
Kuka Eiffeliä kaipaisi, jos saa katsella kaus järvien ja metsien taa Hankamäen harjalta...
tai Ilomantsin kaunista ortodoksikirkkoa...ks. kuva "tölli ja mölli"
Kuva vaihdettu. Sorry.
Sinne vaan, joukkoon tummaan
Villiintynyttä leppäpusikkoa siellä nykysin on. Nyt eletään vuotta 2014
Silloin tietää vanhenneensa kun huomaa lapsuuden polkunsa metsittyneen, eilinen on eilinen ei sille mitään voi.