Vielä se joskus sulaa sokeri suussa vaari-iässäkin...
No joo, hyvä niin, mutta paineita nykyisin asetetaan miehillekin, iästä riippumatta. Miehen pitäisi välillä olla herkkä romantikko ja välillä villipeto ja Tarzan - otapa siitä selvää mitä ne naiset aina haluaa ja toivoo. Yleensä käy niin, että me miehet huomaamme tulkinneemme "kutsuhuudot ja -merkit" väärin, ja saamme rakkauden sijaan raippoja.
Vielä se joskus sulaa sokeri suussa vaari-iässäkin...
No joo, hyvä niin, mutta paineita nykyisin asetetaan miehillekin, iästä riippumatta. Miehen pitäisi välillä olla herkkä romantikko ja välillä villipeto ja Tarzan - otapa siitä selvää mitä ne naiset aina haluaa ja toivoo. Yleensä käy niin, että me miehet huomaamme tulkinneemme "kutsuhuudot ja -merkit" väärin, ja saamme rakkauden sijaan raippoja.
Ootko kopsannut (lainannut) mielipiteesi keskustelusta "Mieluisin mies.."? Raippoja tuli taas.
Kiva kun tuli syksypimeät ja räntäsateet...ei ole vielä lumitöitä, ja nurmikonleikkuut on takana...jää aikaa kopata mielitietty sylliin ja liekutella, lempeesti lirkutella...
Kokemuksen syvä rintaääni kuultaa 10.07 kommentista, noinkin voi olla.
Runoarvosteluksi annan 8 pinnaa siitä että aihe on hyvin monille varsin osuva. Kotoinen lämmin tunnelma on kerronnassasi. Olet mies, joka ei tule jäämään yksin rannalle ruikuttamaan
Vielä se joskus sulaa sokeri suussa vaari-iässäkin...
No joo, hyvä niin, mutta paineita nykyisin asetetaan miehillekin, iästä riippumatta. Miehen pitäisi välillä olla herkkä romantikko ja välillä villipeto ja Tarzan - otapa siitä selvää mitä ne naiset aina haluaa ja toivoo. Yleensä käy niin, että me miehet huomaamme tulkinneemme "kutsuhuudot ja -merkit" väärin, ja saamme rakkauden sijaan raippoja.
Ootko kopsannut (lainannut) mielipiteesi keskustelusta "Mieluisin mies.."? Raippoja tuli taas.
Kyllä vanhatkin ihmiset rakastaa, sydämellä ja sanoilla ja teoillakin jos voimia riittää
Voi voi kyllä rakastaa vanhuksetkin, kypsästi, kepeästi, villistikin välillä.
Ei se aina vaimokaan aamutoljottelusta riemuun ratkea. Ainakaan meillä. Runoilijat erikseen.
Kiva kun tuli syksypimeät ja räntäsateet...ei ole vielä lumitöitä, ja nurmikonleikkuut on takana...jää aikaa kopata mielitietty sylliin ja liekutella, lempeesti lirkutella...
Jeeeee...joka vuosi, jos ei ihan joka kuukausi.
Siitähän sitä iloa riittää loppuelämäksi. Kihihii...
Kokemuksen syvä rintaääni kuultaa 10.07 kommentista, noinkin voi olla.
Runoarvosteluksi annan 8 pinnaa siitä että aihe on hyvin monille varsin osuva. Kotoinen lämmin tunnelma on kerronnassasi. Olet mies, joka ei tule jäämään yksin rannalle ruikuttamaan