Naisen ja/tai miehen onnikirja - mistä elämään iloa
Naisen ja/tai miehen onnikirja - mistä elämään iloa
Avaan tämän asialinjalle perustuvan keskusteluketjun, jossa toivon niin naisten kuin miestenkin kertovan ja keskustelevan niistä, pienistä tai suurista, asioista mitkä tekevät tämän ainutkertaisen elämän meille merkitykselliseksi, mikä tuo elämään iloa ja nautintoa, mikä meitä ohjaa valintoihimme, miksi tarvitsemme toinen toistamme, mitkä ovat ne onnen palikat joista elämänilomme rakentuu.
Toivoisin, että tämä avattu keskusteluketju olisi uusi areena pitää vaikka päivittäistä, julkista, päiväkirjaa - jotta me muutkin voisimme etsiä ja löytää omiin pulmiimme ratkaisuja, ohjeita elämäniloon ja niin poispäin.
Toivoisin myös, että tämä ketju pysyisi asialinjalla; se ei tarkoita sitä, ettei huumoria, vitsejä, hauskoja sattumuksia yms. voisi kertoa, tai "heittää läppää" muiden kommentoijien kanssa. Asialinja tarkoittaa sitä tässä tapauksessa, että ketjuun ei pesiytyisi heitä, joilla on päämääränä aiheuttaa vain häiriötä, eripuraa tms. negaatiota.
Teidän kaikkien, "Onni Ilona Suomalainen"
Sivut
Lisäys:
Monelle elämäniloa antaa tyydytystä tuova työ, perhe, rakkaus, terveys, hyvät ystävät, luonto, eläimet - näin on itsenikin kohdalla. Meillä kaikilla ei kuitenkaan ole niitä kaikkia onnen ja ilon rakennuspalikoita - ja silti voimme nauttia siitä mitä on, pikkuruisistakin onnen pipanoista.
Ikääntyneillä ihmisillä yksinäisyys, olemattomalla eläkkeellä pyristely ja sairaudet ovat suurimpia uhkia elämänilolle. Liian monet vanhukset päätyvätkin ns. lopulliseen ratkaisuun. Liian monet riutuvat yksinäisyydessä, omaisten unohtamina laitoksissa tai pienissä yksiöissään joista he hädintuskin pääsevät lähikauppaan pari kertaa kuukaudessa jos joku avustaa. Oletko tavannut kaupungilla vanhan mummon tai papan, joka epätoivoisesti yrittää ottaa ihmisiin kontaktia, jutustella niitä näitä...ja me muut vain kuljemme ohi, vastaamatta "kutsuun", pitäen näitä vanhuksia jopa pelottavina tai ainakin höpsähtäneinä. Ihmiset hyvät, katsokaa joskus tuon mummon tai papan silmiin, nähkää niiden epätoivo ja tulkaa vastaan. Pieni ele, ystävällinen sana, vaikkapa tyhjänpäiväinen rupattelu voi pelastaa päivän näille yksinäisyydessä eläville vanhuksille.
Niin, minulle tuo iloa elämään silloin tällöin nuo juttutuokiot em. vanhusten kanssa; ilon välke heidän silmissään kun heidät huomioidaan ja he tuntevat olevansa olemassa, elävänsä!
- Onni Ilona
Eikö elämään iloa tuo enää mikään. On niin hiljaista täällä. Asiallisia kirjoittajia kaivattaisiin, ja mieskirjoittajia. Olisi mukava tietää mistä mies ilonsa nyhtää. Onko palikat uusi, naapurin kateelliseksi tekevä auto, edustusvaimo, pömpöösi talo järven rannalla, vai onko ilon aiheita terveys, perhe, ystävät, työ, kulttuuriharrastukset ja henkisen pääoman hankinnan tuottama mielihyvä?
Miehetön mutta onnellinen
Murteet oli hyvä ketju,mutta nämä solvaajat tuhosivat sen ja ylläpito.
Miehet ei juoruile netissä. Suomalainen mies on muutenkin jo munaton, haukuttu ja alistettu - ei sitä kiinnosta kertoa iloistaan eikä etenkään suruistaan.
Naiset, syyttävä sormi osoittaa teihin. Älkää nitistäkö miestenne itsetuntoa, niitä rippeitä !
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, murreketjun tuhosivat juuri nuo solvaajat ja kiusaajat. Ylläpidossakaan ei oltu tehtävien tasolla.
Iloa elämään tuovat juuri ihmissuhteet, työkaverit, kaupassa juttusille tulevat seniorit, luonto, kulttuuri ja perhe. Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Joka päivä nautin puolisoni läheisyydestä, kotieläimistämme huolehtimisesta ja rakkaitteni puheluista. Harrastan kirjallisuutta, josta saan paljon iloa, käsitöistä sitä saan myös. Maalaustaide on lähellä sydäntäni, samoin laadukas musiikki. Ilon ja onnen aiheita on elämässäni runsaasti, nyt säilöminen, varastointi talven varalle, uuden lemmikin odottelu sekä lastenlastemme tulo meille pitemmäksi aikaa.
Olen niin pikkuruisista asioista onnellinen, vaikkapa täysikuun näkeminen saa minut hurmoksiin. nautin syksyn väreistä, rapisevista lehdistä askelteni alla, kypsyvistä puolukoista sekä muutamasta tatista, joita kasvaa aivan lähettyvillä. Onnellinen ihminen saan olla nyt, vaikka taipalleelleni onkin mahtunut paljon, paljon surua ja kuolemaa. Oman lapsen, puolison, äidin varhainen lähtö, isän äkilliseti tapahtunut hukkuminen sekä oman vauvamme keskenmeno.
Elän hetkessä, en murehdi huomista.
"Koskaan murehtinut en oo päivää kahta, en päivää joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."
Minulle ainakin tällä hetkellä tuo iloa elämään kuutamo vaikk´en kuuhulluksi itseäni luekaan. Maailma, avaruus ja ihmisetkin ovat niin ihmeellisiä. Joskus tulee surumieli kun ajattelee, että joskus tämä kaikki häviää - aurinko polttaa maapallon ja kaiken elollisen... No, siihen on aikaa eikä se ole meidän migreeni.
Rakkaus vain on niin vaikeaa, se ei ole loppumaton luonnonvara eikä itsestäänselvyys, edes kuutamossa.
Ilotonta on Suomen kansa - tai sitten ei kerro kenellekään ilonaiheistaan. "Kell onni on, se onnen kätkeköön..."
"Kel onni on, se onnen kätkeköön"..on synkkää tämä kansa ja kateellista. Päättelen keskusteluista mitä täällä käydään, yleensä näillä saiteilla. Ilotonta ja paheksuvaa, jos joku uskaltaa näyttää huumorintajuaan ja leikitellä tai iloita, on hänet julistettava karanteeniin, näin täällä menetellään ja ilmeisesti ikäihmiset kautta suomenmaan yhtä tosikoita.
Mutta teen teidät taas kerran .....ja olen onnellinen..vaikka se teitä kuinka ärsyttää, olen silti.
Olen onnellinen siitä kuka ja mikä olen..siis luova, terve ja positiivinen ihminen.
Mielestäni on hyvä purkaa pahaa oloa pois, on ihantarpeeksi pelottavaa seurata maailman tilannetta ja siksi ihmiset ovat hermostuneita ja joskus jopa toivottomia kun aina vain sotaa ja sotaa, joka tuutin täydeltä.
Mutta hyvää ja onnellista oloa voi etsiä jokainen, ja niin ihminen tekee, kaiken kurjuudenkin keskellä.
Huomasitteko television uutiskuvissa, keskellä sotaa heti kun tuli tulitauko ihmiset ryntäsivät aurinkoon ja uimaan rannalle. minusta se oli omituista, ennekuin tajusin että niinhän se onkin järkevintä, hakea voimavaroja kestää paha tilanne.
Hymyily kyynelten läpi - mikä sen kauniimpaa ihmisessä.
Lähde ulos luontoon, tunne itsessäsi eläin...lempeä peto
Tapasin noin kuukausi sitten eka kerran jörön suomalaisen maalaismiehen. Hänen on vaikea näyttää tunteitaan. Olimme sunnuntaina kävelyllä kaupungilla ja otin häntä kädestä kiinni kävellessä useammankin kerran. Erään kerran hän sitten ei vetänyt kättään vaivautuneena pois vaan puristi kädestäni ja sanoi, että kyllä hänen täytyy nyt opetella joitakin uusia tapoja ja hymyili. Kun ei ole ollut tapana heillä tälläiset. Yksi käden puristus teki onnelliseksi.
Yksinkertaista on onnen läytäminen: mies sen saa naisesta ja nainen miehestä. Normaalisti.
Ei kukaan ihminen synny tänne maailmaan mukanaan velvollisuus tehdä joku onnelliseksi. Se on ympäristön muovaavana opittava tai sitten ei, omassa elämässään. Onnellisuutta on luoda siitä sellainen kuin itse haluaa. Siksi tulee ensin selvittää se. Siihen liittyvät ihmiset ympärillämme ja keinomme selvitä heidän asettamista haasteista tavalla, mikä palkitsee molempia osapuolia. Se mikä on hyväksi toiselle, on usein hyväksi myös itsellemme,
- hyvä ja onnellinen mieli! Ihmisen hyvä mieli kun tarttuu toiseen!
Jos oletat (tai jos puolisosi olettaa), että sinun kuuluu tehdä puolisosi onnelliseksi, tai että hänen onnensa on sinun vastuullasi, otat kohtuuttoman suuren vastuun toisen elämän puolesta. Siinä ei yleensä onnistu monikaan.
Sanonta, että jokainen on oman onnensa seppä..pitää todella paikkansa. Ihmisen onnellisuus lähtee sieltä sielunelämän tasolta. Kun on oppinut tuntemaan ja hyväksymään itsensä puutteineen ja hyveineen päivineen. Kestävää rauhaa ja hyvää mieltä kantaa sitten siinä onnellisuuden kyljessä vaikka mieliala tapahtumat muuttuvat elämässä. Tarkoittaa positiivisen asenteen ruokkimista elämän eri tilanteissa ja tapahtumissa. Noista lähtee elämäni onni ja tietysti tärkeistä ihmisistä ympärilläni.
Vaikka tulee vaikeuksia tai surua tai elämä muuten kolhii, tuo asenne auttaa elämään nuo tapahtumat ja rauha ei järky eikä elämänilo katoa.
Kauniimpaa ihmisessä on empatian taito; kyky asettua toisen osaan. Harvinaista nykyisin.
Soitto on suruista tehty, sanotaan, mutta näyttää pätevän myös näihin mistä iloa elämään -kirjoitteluista. Perustakaa murhemielet, valittajat ja suruissa rypevät oma keskusteluketju, jos ei ilmaannu mitään positiivista mistä tänne kirjoittaa.
Itkevä Ilmari Inarista
Lue uudestaan kol.09:10..se on positiivisen ihmisen näkemys, eikä ole murheessa rypemistä lainkaan.
Monesti mietin lukiessani näitä kommentteja, että mahtavatko kommentoijat lainkaan lukea edellisiä kommentteja. Yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, siis aivan eriasiasta?
Siinähän porskutat ja ilo myötäsi!
Ikävä kyllä. Minulle iloa tuo sujuvan parisuhteen lisäksi perinneruoka: läskisoosi, tuppipotut, paksu piimä, aito ruisleipä (ei vehnällä pilattu), kirnuvoi. Sellaisen aterian jälkeen on tuhti olo ja hymy herkässä.
Pizzan purijat, itujen imijät - kokeilkaapa!
Hyvä, että suomalainen syö perussuomalaista ruokaa. Parempaa ei olekaan - paitsi mykykeitto
Sivut