Kommentit (13)

Vierailija

Anoppi rajasi rakkaat lapsenlapsensa synnyttäneen miniän perintönsä ulkopuolelle. Silti hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus lapsenlapsiinsa ja lisäksi oikeus määrätä poikansa ja miniänsä asioista. Arvatkaa, miltä miniästä tuntuu?

Vielä paremmin hän onnistui toisen poikansa kanssa, jonka vaimo ei saa lapsia. Hän rajasi myös poikansa testamentin ulkopuolelle. Tämäkin onnistuu, jos valehtelun ja syytösten kohde ei halua puolustaa itseään ja oikeuttaan mahdolliseen perintöön. (Tarkennuksen vuoksi: asia tuli ilmi, kun appi kuoli, heillä oli siis keskinäinen testamentti.)

Ilmeisesti Suomen perintölaki on susi, koska se mahdollistaa kostamisen, keinottelun ja kiristyksen perintöasioilla. Kun lakia käytetään henkilökohtaisten kaunojen ja mielenhäiriöiden ilmentämiseen, olisi syytä pohtia ko. ilmiön syitä, eikä neuvoa, miten kostotoimet käytännössä toteutetaan.

Vierailija

Oh hoh.

Jokainen joka itse omasta omaisuudestaan määrää ja sen, miten sitä hänen kuoltuaan mahdollisesti jaetaan, saakoon oikeuden sen ihan itse päättää syyllistämättä tätä henkilöä. Ihmeellisesti tuntuu ihmisillä aina otsasuonet pullistuvan perintöasioiden kohdalla. Eihän sillä mitään väliä, kunhan itse saa enemmin kuin muut, vaikka ei olisi tuota perinnön jättäjää koskaan edes tavannut.

Suomen perintölaki ei ole susi, kun sen suomia mahdollisuuksia osaa oikein tulkita ja käyttää. Ei se mikään automaattinen itseoikeus ole, että jonkun kuollessa "rynnitään" kuin linnut haaskalle repimään kaikki minkä irti saa. Onneksi nykyään ihmiset jo osaavat myös itseään ja omaisuuttaan puolustaa, sekä kääntyä asioissa osaavien laki-ihmisten puoleen.

Esimerkkejä voidaan heittää vaikka yksi ja tuhat, kuinka jostain tuntuu joltakin jne... Sinun mielestäsi on varmasti sekin oikein, että poika tai tytär joka ei ole laittanut "tikkua ristiin" kotitilansa asioiden puolesta koko aikuisikänänsä ja pitää yhteyttä ainoastaan Joulukorttitasolla kerran vuoteen, niin vanhemman kuollessa kirmaa rinta rottingilla vaatimaan osuuttaan. Mutta esim. naapuri, jolle vanha isäntä testamenttasi omaisuutta ilman mitään vaateita ja odotuksia, onkin se paha ja ahne ihminen, koska vuodet ja vuosikymmenet auttoi vanhuksia elämän eri askareissa?

Toki väärinkäytöksiä sattu puolin ja toisin, mutta jokainen vastatkoon itse asioistaan ja tekemisistään.

Loppujen lopuksi viimeisellä portilla, kaikki saavat ansioidensa ja tekojensa mukaan.

Vierailija

Olen sitä mieltä, että lasten (edes aikuisten lasten) ei tarvitse "ansaita" vanhemmiltaan tulevaa perintöä. Se on vanhempien oma asia kasvattaa lapsistaan kilttejä ja auttavaisia yksiköitä - jos he sitä apua lapsiltaan haluavat. Lapsista ei itsestään tule itsekkäitä tai kylmiä tai sitä tai tätä. Se on vanhempien kasvatuksen tulos, joka niissä lapsissa näkyy. Eli turha purista, jos ei vanhempana ole tehnyt tarpeeksi hyvää työtä.

Naapuri, joka auttaa "hyvää hyvyyttään" voi yhtä hyvin olla kärkkymässä lottovoittoa perinnönjaossa. Ei sen mitään pyyteetöntä auttamista tarvitse olla.

Jos minua yrittäisi vanhempana uhkailla ja kiristää testamentistä poisjättämisellä, niin silloin sellainen ihminen näkisi minua viimeisen kerran.

Perintöriidat johtuvat usein siitä, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti. Joitakin suositaan sekä eläessä että kuollessa. 

Vanhempien tulisi etsiä veskin peilistä syyllistä siihen, miksi lapset, jotka he ovat itse kasvattaneet eivät sitten aikuisiässä miellytä silmää.. Oliskohan niin, että kiinnostus on ollut jossain muualla kuin niissä omissa kullanmuruissa, jotka nyt eivät sitten aikuisiässä jaksa pitää yhteyttä itsekkääseen vanhempaansa?

 

Vierailija

Miksi ihmiset ajattelevat, että perintö jotenkin "kuuluu" heille? Parasta olisi, että kukin käyttää omaisuutensa pois jo eläessään. Ja jos jotain jää, niin kyllä itse pitää voida päättää kenelle ja mitä haluaa lahjoittaa. Testamentin tekeminen hyväntekeväisyyteen voi olla hyvä vaihtoehto. Nykyajan nuoret pärjäävät itsekin, eivät he tarvitse perintöjä. 

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Me olemme rajanneet vävymme pois testamentistamme. Niin kauan kun hän on naimisissa tyttäremme kanssa hän saa toki omaisuudesta nauttia mutta eron sattuessa en halua antaa osaa omaisuudestani hänelle ja kenties hänen tulevalle perheelleen. Tämä on aivan periaatekysymys eikä vävy tästä ole loukkaantunut, ovathan hänenkin vanhempansa toimineet samoin. Ja siitäkin huolimatta että heillä on keskinäinen avioehtosopimus. 

En jaksa ymmärtää jos lapsia pidetään eriarvoisina, samoin kuin sitäkään että omaisuus testamentataan jollekin järjestölle omien lasten sijaan. Silloin on jokin mennyt todella vikaan vanhempi/lapsi suhteessa.

Vierailija
Mökin muori

Me olemme rajanneet vävymme pois testamentistamme. Niin kauan kun hän on naimisissa tyttäremme kanssa hän saa toki omaisuudesta nauttia mutta eron sattuessa en halua antaa osaa omaisuudestani hänelle ja kenties hänen tulevalle perheelleen. Tämä on aivan periaatekysymys eikä vävy tästä ole loukkaantunut, ovathan hänenkin vanhempansa toimineet samoin. Ja siitäkin huolimatta että heillä on keskinäinen avioehtosopimus. 

En jaksa ymmärtää jos lapsia pidetään eriarvoisina, samoin kuin sitäkään että omaisuus testamentataan jollekin järjestölle omien lasten sijaan. Silloin on jokin mennyt todella vikaan vanhempi/lapsi suhteessa.

 

Kannattaa tutkia perintökaarta ketkä oikeasti perii, ei miniät eikä vävyt ole tähänkään asti mitään perineet.

Vierailija
Vierailija
Mökin muori

Me olemme rajanneet vävymme pois testamentistamme. Niin kauan kun hän on naimisissa tyttäremme kanssa hän saa toki omaisuudesta nauttia mutta eron sattuessa en halua antaa osaa omaisuudestani hänelle ja kenties hänen tulevalle perheelleen. Tämä on aivan periaatekysymys eikä vävy tästä ole loukkaantunut, ovathan hänenkin vanhempansa toimineet samoin. Ja siitäkin huolimatta että heillä on keskinäinen avioehtosopimus. 

En jaksa ymmärtää jos lapsia pidetään eriarvoisina, samoin kuin sitäkään että omaisuus testamentataan jollekin järjestölle omien lasten sijaan. Silloin on jokin mennyt todella vikaan vanhempi/lapsi suhteessa.

 

Kannattaa tutkia perintökaarta ketkä oikeasti perii, ei miniät eikä vävyt ole tähänkään asti mitään perineet.

Kannattaa tutkia todella. Perinnön jättäjä ei ole kokemassa pettymystä, kun vihapäissä tehty testamentti onkin pätemätän. Jälkeläiset perivät ja sitä voi ilkeyksissään rajoittaa. Sääntöperintö, eli mihin perintö perilliseltä esimerkiksi avio-oikeuden perusteella siirtyy, ei ilmeisesti saa toteutettua. Jotain vallankäytöstä on yhä Korkeemmas käres.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014
Vierailija
Mökin muori

Me olemme rajanneet vävymme pois testamentistamme. Niin kauan kun hän on naimisissa tyttäremme kanssa hän saa toki omaisuudesta nauttia mutta eron sattuessa en halua antaa osaa omaisuudestani hänelle ja kenties hänen tulevalle perheelleen. Tämä on aivan periaatekysymys eikä vävy tästä ole loukkaantunut, ovathan hänenkin vanhempansa toimineet samoin. Ja siitäkin huolimatta että heillä on keskinäinen avioehtosopimus. 

En jaksa ymmärtää jos lapsia pidetään eriarvoisina, samoin kuin sitäkään että omaisuus testamentataan jollekin järjestölle omien lasten sijaan. Silloin on jokin mennyt todella vikaan vanhempi/lapsi suhteessa.

 

Kannattaa tutkia perintökaarta ketkä oikeasti perii, ei miniät eikä vävyt ole tähänkään asti mitään perineet.

Tässähän ei ole kysymys perintökaaresta vaan siitä että JOS tyttärellä ja vävyllä ei olisi avioehtoa, minä olisin kuollut, jättänyt jälkeeni perinnön ja tyttärelle ja vävylle tulisi avioero. Silloin vävyllä olisi avioliiton kautta osuus myös minun jättämääni omaisuuteen. Näin on juristi meille selittänyt. Testamentti poistaa tämän oikeuden.

Vierailija
Mökin muori
Vierailija
Mökin muori

Me olemme rajanneet vävymme pois testamentistamme. Niin kauan kun hän on naimisissa tyttäremme kanssa hän saa toki omaisuudesta nauttia mutta eron sattuessa en halua antaa osaa omaisuudestani hänelle ja kenties hänen tulevalle perheelleen. Tämä on aivan periaatekysymys eikä vävy tästä ole loukkaantunut, ovathan hänenkin vanhempansa toimineet samoin. Ja siitäkin huolimatta että heillä on keskinäinen avioehtosopimus. 

En jaksa ymmärtää jos lapsia pidetään eriarvoisina, samoin kuin sitäkään että omaisuus testamentataan jollekin järjestölle omien lasten sijaan. Silloin on jokin mennyt todella vikaan vanhempi/lapsi suhteessa.

 

Kannattaa tutkia perintökaarta ketkä oikeasti perii, ei miniät eikä vävyt ole tähänkään asti mitään perineet.

Tässähän ei ole kysymys perintökaaresta vaan siitä että JOS tyttärellä ja vävyllä ei olisi avioehtoa, minä olisin kuollut, jättänyt jälkeeni perinnön ja tyttärelle ja vävylle tulisi avioero. Silloin vävyllä olisi avioliiton kautta osuus myös minun jättämääni omaisuuteen. Näin on juristi meille selittänyt. Testamentti poistaa tämän oikeuden.

Kyse on nimenomaan perintökaaresta ja perintölaissa olevasta porsaanreiästä. Testamentti tai avioehto ei välttämättä poista sitä mahdollisuutta, etteikö perinnön osaa voi siirtyä toiseen sukuun. Porsaanreikä ei koske suurinta osaa perinnöistä mutta on kuitenkin täysin mahdollinen. Jos ei tiedä, mikä puute siellä laissa on, kannattaa se selvittää, ettei tule yllätyksenä.

Vierailija
Vierailija

Miksi ihmiset ajattelevat, että perintö jotenkin "kuuluu" heille? Parasta olisi, että kukin käyttää omaisuutensa pois jo eläessään. Ja jos jotain jää, niin kyllä itse pitää voida päättää kenelle ja mitä haluaa lahjoittaa. Testamentin tekeminen hyväntekeväisyyteen voi olla hyvä vaihtoehto. Nykyajan nuoret pärjäävät itsekin, eivät he tarvitse perintöjä. 

No kenelle se perintö pitäisi antaa edesmenneen miehen tai naisenko rakastajattarelle vai rakastajalle niin varmaankin!

Vierailija

Olipa ilkeä anoppi kun ajatteli niin itsekkäästi.Ei niitä rahojaan mukaansa voi ottaa kuitenkaan kun se aika koittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että lasten (edes aikuisten lasten) ei tarvitse "ansaita" vanhemmiltaan tulevaa perintöä. Se on vanhempien oma asia kasvattaa lapsistaan kilttejä ja auttavaisia yksiköitä - jos he sitä apua lapsiltaan haluavat. Lapsista ei itsestään tule itsekkäitä tai kylmiä tai sitä tai tätä. Se on vanhempien kasvatuksen tulos, joka niissä lapsissa näkyy. Eli turha purista, jos ei vanhempana ole tehnyt tarpeeksi hyvää työtä.
Naapuri, joka auttaa "hyvää hyvyyttään" voi yhtä hyvin olla kärkkymässä lottovoittoa perinnönjaossa. Ei sen mitään pyyteetöntä auttamista tarvitse olla.
Jos minua yrittäisi vanhempana uhkailla ja kiristää testamentistä poisjättämisellä, niin silloin sellainen ihminen näkisi minua viimeisen kerran.
Perintöriidat johtuvat usein siitä, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti. Joitakin suositaan sekä eläessä että kuollessa.
Vanhempien tulisi etsiä veskin peilistä syyllistä siihen, miksi lapset, jotka he ovat itse kasvattaneet eivät sitten aikuisiässä miellytä silmää.. Oliskohan niin, että kiinnostus on ollut jossain muualla kuin niissä omissa kullanmuruissa, jotka nyt eivät sitten aikuisiässä jaksa pitää yhteyttä itsekkääseen vanhempaansa?
 

Juuri näin. Näin perintöasian ulkopuolelta osin: Miksi nykyään vanhemmilta perätään sitä, että pitää olla "omia kuulumisia", eikä "vain lasten"? Vanhempienhan huomion kuuluu olla lapsissa ja heidän elämässään. Se ON myös vanhempien elämää. Kuulostaa tosi oudolta puheet "lasten kautta" elämisestä. Eikö ne puheet ole lähtöisin ihmisiltä, jotka eivät ole antaneet lapsilleen sitä mitä pitäisi, tai joilla ei ole lapsia. Pitääkö vanhemmillla todellakin olla "OMA" elämä, niinkä elämiä eriytetään. Ehkä vanhempien ja pienten lasten pitäisi sitten asuakin erikseen omissa taloissaan. Asuvathan lapset jo muutenkin puolet päivästä ihan muualla: päiväkodissa, kouluissa ja iltapäiväkerhoissa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat