Hyviä neuvoja välttää stressiä; me ihmiset kun liiankin usein huolehdimme turhista, tulevista, ja suremme menneitä. Ihan turhaan, jos unohdamme nauttia juuri tästä hetkestä - tartu siis hetkeen, carpe diem, vai miten se oli latinaksi.
Siitähän se turha stressi syntyy kun harmitellaan mennyttä ja pelätään tulevaa, ja siinä sivussa unohdetaan nauttia juuri tästä hetkestä ja tästä päivästä, pienistäkin iloista.
Hyviä neuvoja välttää stressiä; me ihmiset kun liiankin usein huolehdimme turhista, tulevista, ja suremme menneitä. Ihan turhaan, jos unohdamme nauttia juuri tästä hetkestä - tartu siis hetkeen, carpe diem, vai miten se oli latinaksi.
Runoilija osaa todentaa hienosti elämänpolkua miten sitä kuljetaan niin pienten kuin suurienkin ilojen ja murheiden keralla ei kuitenkaan valittaen ettei joutuisi säälityksi.Eiköhän me kaikki opita elämää ns.kantapään kautta eli yritysten ja erehdysten kautta.Uskokaamme kaikki aina vaan parempaan huomiseen toivo pitää yllä mielenterveyttäkin.
Tästä runosta tykkäsin, luin sen moneen kertaan. Siinä on juuri se, mikä meinaa sekoittua kiireeseen tai jäädä huomaamatta; tämä hetki. Jokainen hetki on suora lähetys, ei tule uusintaa.
Runoilija osaa todentaa hienosti elämänpolkua miten sitä kuljetaan niin pienten kuin suurienkin ilojen ja murheiden keralla ei kuitenkaan valittaen ettei joutuisi säälityksi.Eiköhän me kaikki opita elämää ns.kantapään kautta eli yritysten ja erehdysten kautta.Uskokaamme kaikki aina vaan parempaan huomiseen toivo pitää yllä mielenterveyttäkin.
Tästä runosta tykkäsin, luin sen moneen kertaan. Siinä on juuri se, mikä meinaa sekoittua kiireeseen tai jäädä huomaamatta; tämä hetki. Jokainen hetki on suora lähetys, ei tule uusintaa.
Runoilija osaa todentaa hienosti elämänpolkua miten sitä kuljetaan niin pienten kuin suurienkin ilojen ja murheiden keralla ei kuitenkaan valittaen ettei joutuisi säälityksi.Eiköhän me kaikki opita elämää ns.kantapään kautta eli yritysten ja erehdysten kautta.Uskokaamme kaikki aina vaan parempaan huomiseen toivo pitää yllä mielenterveyttäkin.
Lohtua lohtua kaipaaville olkoon tämänkertainen tarinani. Suuremmaksi "lääkäriksi" minusta ei ole.
Ka, pakkohan se on elää tässä hetkessä: eiliseen ei ole paluuta ja huomiseen ei voi etuilla.
Taiteilija on ahkera keskustelemaan itsensä kanssa. Ei tule vääriä sanoja.
Naurua, iloa, itkuakin silloin tällöin - näin lukijat reagoi. Pääasia, että runo jollain lailla liikautta!
Hyviä neuvoja välttää stressiä; me ihmiset kun liiankin usein huolehdimme turhista, tulevista, ja suremme menneitä. Ihan turhaan, jos unohdamme nauttia juuri tästä hetkestä - tartu siis hetkeen, carpe diem, vai miten se oli latinaksi.
Siitähän se turha stressi syntyy kun harmitellaan mennyttä ja pelätään tulevaa, ja siinä sivussa unohdetaan nauttia juuri tästä hetkestä ja tästä päivästä, pienistäkin iloista.
Runoilija osaa todentaa hienosti elämänpolkua miten sitä kuljetaan niin pienten kuin suurienkin ilojen ja murheiden keralla ei kuitenkaan valittaen ettei joutuisi säälityksi.Eiköhän me kaikki opita elämää ns.kantapään kautta eli yritysten ja erehdysten kautta.Uskokaamme kaikki aina vaan parempaan huomiseen toivo pitää yllä mielenterveyttäkin.
Tästä runosta tykkäsin, luin sen moneen kertaan. Siinä on juuri se, mikä meinaa sekoittua kiireeseen tai jäädä huomaamatta; tämä hetki. Jokainen hetki on suora lähetys, ei tule uusintaa.
Kiitos runosta ! t.lumihuntu