Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos   Heikki  Kupiaiselle   ihanista  "eläke-elämän"  ohjeista.   Itse  naisihmisenä  ajattelen  juuri  näin,kuten  sinäkin. Ensimmäinen  virke  lehtijutussa  kertoi kaiken:  että  minusta  välitetään.

 

Ei tämä  eläkkeellä  olo  ole  sittenkään  ihan  "kamalaa", vaikka  ensimmäiset  puoli  vuotta  tuntui,kuin  olisin  tyhjään kaivoon  pudonnut...  Meni  pitkä  aika, etten  kehdannut  sanoa  ihmisille, että  olen  ELÄKELÄINEN. Koska  työvuosia  olisi ollut  vielä  4  jäljellä, mutta  sairaus  ei katso  ikää. Mutta  nyt  tuntuu jo  hyvältä, jopa   ihanalta.  Toki  olisin  halunnut  tehdä  vielä  töitä, mutta   etenevä, krooninen  sairaus  esti  sen.Pää,kädet,silmät,korvat,suu ja  mieli  toimii  kuin  kaksikymppisellä, mutta  selkä ja  jalat ovat  aivan jotain  muuta  maata !

 

Se  onnellisuuden  tunne  tulee  juuri  mökillä,hiljaisuudessa, etenki  metsässä  hiljaa  kävellessä. Minä  todellakin  uudistun  metsäreissujen  aikana  -  miehenikin  sanoo,että olen aivan toinen  ihminen  metsässä  rämpimisen  jälkeen.  Ja niin  olenkin - se on  totta !  Avantoa en ole  vielä  kokeillut, mutta muuten  uin ja  porkkaudun  järvessä  niin pitkään kuin vain  säät  ja  selkä/jalat  sen  sallivat. Siirryn marraskuussa   kylpyläuimariksi, onneksi  meidän naapurissa on  sellainen  ihanuus.

Mutta nautin  myös  ihmisten  seurassa  olosta, ystävistä, läheisistäni  etenkin. Täytyy vain  sanoa,että kyllä  eläkkeelle  jäännin jälkeen  puhelime  pirinä  on  vaiennut entiseen  verrattuna.

Nyt  vain  odottelen,että  kultainen  aviopuolisoni  parin vuoden  kuluttua pääsee nauttimaan  ansaittuja  eläkepäiviään..... Silloinhan  tämä  Onnellisen  ukon käyttöohje  tulee  testattua!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat