Kommentit (4)

Niinhän se on. Alussa on myös loppu. Siellä ihminen sitten katsoo silmästä silmään keskenjäämisen tylyä mysteeriä. Itseään. Ja kaikkea sitä, mitä on aikaan saanut.

Ei kait hylättyä, ehkä sammunutta enempi.  Kaikki rakastumiset ei kanna läpi elämän.

Eikä sammunutta tunnetta kukaan etsi.  Toisaalta taasen maallinen ero ei paha kun tekniikka tuo lähelle vaikka maapallon takaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pääsisitkö sittenkään enää alkuun? Odottaisiko sinua puhdas pöytä vai entiset murut likasella pyödällä?

Haikea runo pisti miettimään. Itse en enää usko uusiin alkuihin, ainakaan, että hukatun voisi löytää ja aloittaa alusta. Uusi alku uudelta pöydältä? ... Jotkut siinä onnistuvat, mutta eivät kaikki siinäkään.

Vaan toivoa ei saa heittää, se pitää ihmisen järjissään!

Hienoa, että tunteesi kuitenkin tuotti runon, siitä olen iloinen:)

T: DL

Vierailija

Niinhän se on. Alussa on myös loppu. Siellä ihminen sitten katsoo silmästä silmään keskenjäämisen tylyä mysteeriä. Itseään. Ja kaikkea sitä, mitä on aikaan saanut.

Juuri tuossa on se kasvupotentiaali: katsoa itseään ja ymmärtää rakkauden mielikuvaluonne. Kukaan ulkopuolinen ei petä. Vain minä arvioin tilanteen väärin ja antauduin sen vietäväksi. Paras ystäväni on sitä mieltä, että luonto, tai hänen mielestään Jumala, on valinnut jokaiselle sen oikean. Nyt hän syyttää ex-miestään Jumalan valinnan hylkäämisestä. Iloitsen hänen puolestaan, sillä nyt näyttää nuorempi, Jumalan kakkosvalinta, tarttuvan tilaisuuteensa. Oi, jos sen ei tarvitsisi nyt olla niin kovin dramaattista.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat