Lihottaako anoppi lapsesi?
klo 17:02 | 21.4.2015
Isovanhempien merkitys lapsen ja perheen hyvinvoinnille on kiistaton. Mutta miksi äidinpuoleinen mummo on useimmiten se tärkein?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien merkitys lapsen ja perheen hyvinvoinnille on kiistaton. Mutta miksi äidinpuoleinen mummo on useimmiten se tärkein?Lue koko juttu
Olen mummi kolmelle ihanalle pojalle ja kummi-mummi neljännelle.
Empä tunnista itseäni, edellä kerrotusta.
Väitän olevani melko tasapuolinen, lastenlapsieni suhteen.
Ja terveellistä ruokaa syödään, jopa karkkipäiväkin jää mummilassa väliin.
Miniäni on minulle, kuin toinen tytär.
Kunnioitamme toistemme mielipiteitä ja autamme puolin ja toisin.
Ja minulle molemmat "tyttäret" ovat korvaamattomia.
nm: anoppi ja äiti
Tutustuin paremmin miniääni hänen ja poikani lasten synnyttyä, siihen saakka hän oli vain poikani kihlattu. Heidät vihittiin nuorimman lapsen ristiäisten yhteydessä. Asun lähempänä kun miniäni äiti joka on vielä työelämässä. Minua tarvitaan aina silloin tällöin heillä tai Tyttäreni luoma (hän asuu hiukan kauempana). Hyvät välit on kumpaampaankin huusolliin, ainakin omasta mielestäni. Välillä kysytään neuvoa minulta ja minä heiltä. Kutsumatta tai pyytämättä en mene kumpaankaan kotiin, annan heidän rauhassa toimia.
Jos isoäiti hyysää ja syöttää ylenmäärin lastenlapsiaan, ajattelee hän erittäin itsekkäästi. Hän hakee vain itselleen tyydytystä.
Isovanhemmille antaa ohjeet ja mallin, lasten vanhemmat ja niitä tulee noudattaa, kaikessa.
Vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja isovanhemmat vain nauttivat, mutta nauttiminen ei tarkoita, että voi tehdä mitä tahansa. Noin kun toimimme voimme kunnioittaa ja rakastaa toisiamme vilpittömästi.
Taidamme elää eri maailmassa. Minun lapsenlapseni käyvät omien vanhempiensa kanssa vain mäkkärillä tai pizzaa syömässä, karkkipäivä on joka päivä, ja usein herkuilla korvataan normaali ruoka. Mummolassa sitten yritetään esitellä tavallista arkea; syödään kotiruokaa normaaleihin aikoihin. Herkuilla en siis pääse hemmottelemaan, kun se on heidän arjessaan aina ykkösenä.
No johan on artikkeli.
En lihota lapsenlapsiani mutta toki heille herkkuja laitan.
Ostan pizzaa,karamellia ja jäätelöä.
Miksen saisi helliä lasten lapsiani silloi tällöin?
-Typerä kysymys?-Muka,lihotanko lapsen lapsiani.-Jos heitä tapaan muutaman kerran vuodessa.
Vierailijalle 19.50. Kyllä sitä mummona on huolissaan jos tietää että lapset eivät omassa kotonaan saa aina kunnon ruokaa. Eli korvataan herkuilla lasten nälkä. Ovat sitten kiukkisia kun tulevat mummolaan. Minäkin haluaisin helliä herkuilla ja hellinkin, kun vain syövät ensin kunnon ruokaa mummolassa. Kunnon ruuan puute tekee lapsista pahan tuulisia.
No ei kyllä pidä paikkaansa tämä tutkimus. Ainakin tämä mummo tietää ja tuntee kukkarossaan joka kuukausi lastenlasten tarpeiden kalleuden, vaikka onkin isän äiti. Samoin vuorotyössä kaydessäni ,lapsenlapset olivat luonani pieninä ollessaan lähes kaikki vapaapäivät!
Tämä artikkeli on näemmä nostettu pintaan taas. Luin taas koko jutun, enkä ole samaa mieltä siitä että anopille miniä ei merkitse mitään, että miniän voi aina korvata toisella miniällä ja sen takia isän äiti on etäisempi isoäiti kuin äidin äiti jolle oma tytär ja tyttären perhe ovat tärkeämpiä.
Voi toki noinkin olla jossain perheissä mutta ei saa yleistää sitä. On olemassa erittäin läheisiä miniä-anoppi-suhteita ja molemmat mummit ovat suosittuja kumpikin omalla persoonallisella tavallaan läheisiä.
Ei pidä leimata mummoja lastenlapsien lihottajiksi että herkkuja työnnetään aina suuhun kun ovat mummolassa. Jos kotona ruokatottumukset ovat kunnossa, se on tärkeintä.