Kuten edeltä runosta voitte tulkita, minusta ei olisi ruokablogin pitäjäksi. Kaikesta läskillä, voilla yms. herkuilla mässäilystä huolimatta tunnustan, että em. jumalaiset ruoat jätän vain harvoihin juhlahetkiin, ja kun pääsen itse keittiössä häsläämään ja tekemään "tukkilais"-viritelmiäni. Vähiin käy, aitojen ja perinteisten suomimiesten ilot, ennen kuin loppuu...etenkin näin vanhetessa.
Aika entinen ei koskaan enää palaa..muistot tallella ja hyvän maun melkein suussa tuntee vielä
Hiukan alle 9kymppinen enoni kokkaa ehtaa läskisoosia ja keittää perunat silloin kun saa rauhassa keittiön valloittaa. Itse tehty soosi on kuulemma aivan lyömätön, jos vaan maha kestää..kuten runossasi totesit myös.
Siinähän se menee metsään, koska nykyruoka sisältää kamalasti myrkkyjä ja "jatkeita", kevytruoka onkin lopulta terveydelle vaarallisempaa kuin se "perinteinen". E-merkintöjä ei kannata tutkia, menee ruokahalu tyystin.
Pulskahkohan tuo on runoilijakin, tuskinpa margariinia leivälleen laittaa ja ituja imeksii...
Ei nämä nykyajan rimppakintut tiijjä mitä on hyvä ja täyttävä aterija - ennen ei piikoloessa luut kolokkannu eekä suluhanen suanu mustelmia ku piikoo puristel. Nykyvää ei uskaltaes, on nii luut pönköllään.
Läskisoosi auttaa myös avioelämässä ja riijatessa ku lähetään tyttöin aetoelle.
Siinähän se menee metsään, koska nykyruoka sisältää kamalasti myrkkyjä ja "jatkeita", kevytruoka onkin lopulta terveydelle vaarallisempaa kuin se "perinteinen". E-merkintöjä ei kannata tutkia, menee ruokahalu tyystin.
Pulskahkohan tuo on runoilijakin, tuskinpa margariinia leivälleen laittaa ja ituja imeksii...
Kyllä runoilijan maha mänee sekasin jos tuollainen on Menyy.
Aika entinen ei koskaan enää palaa..muistot tallella ja hyvän maun melkein suussa tuntee vielä
Hiukan alle 9kymppinen enoni kokkaa ehtaa läskisoosia ja keittää perunat silloin kun saa rauhassa keittiön valloittaa. Itse tehty soosi on kuulemma aivan lyömätön, jos vaan maha kestää..kuten runossasi totesit myös.
Nälkä näyttäytyi kun lukasin. Miättäsen runo ei sovi laehuttajalle.
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Please, älä vaan ala korostaa runojasi isoilla puukstaimilla. Yks hörhö riittää - ihan silmiä särkee.
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Johan on ruokarunoja nyt jaossa. Minä syön elääkseni, enkä elä syödäkseni.
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Aika entinen ei koskaan enää palaa..muistot tallella ja hyvän maun melkein suussa tuntee vielä
Hiukan alle 9kymppinen enoni kokkaa ehtaa läskisoosia ja keittää perunat silloin kun saa rauhassa keittiön valloittaa. Itse tehty soosi on kuulemma aivan lyömätön, jos vaan maha kestää..kuten runossasi totesit myös.
Kyllä sitä silloin töllöin tekee mieli ns. perinteistä perusruokaa. Nämä nykyajan sörsselit on sellaisia, että kun pieraisee, on taas nälkä...!
Aika entinen ei koskaan enää palaa..muistot tallella ja hyvän maun melkein suussa tuntee vielä
Hiukan alle 9kymppinen enoni kokkaa ehtaa läskisoosia ja keittää perunat silloin kun saa rauhassa keittiön valloittaa. Itse tehty soosi on kuulemma aivan lyömätön, jos vaan maha kestää..kuten runossasi totesit myös.
Kyllä sitä silloin töllöin tekee mieli ns. perinteistä perusruokaa. Nämä nykyajan sörsselit on sellaisia, että kun pieraisee, on taas nälkä...!
Sivut
Kuten edeltä runosta voitte tulkita, minusta ei olisi ruokablogin pitäjäksi. Kaikesta läskillä, voilla yms. herkuilla mässäilystä huolimatta tunnustan, että em. jumalaiset ruoat jätän vain harvoihin juhlahetkiin, ja kun pääsen itse keittiössä häsläämään ja tekemään "tukkilais"-viritelmiäni. Vähiin käy, aitojen ja perinteisten suomimiesten ilot, ennen kuin loppuu...etenkin näin vanhetessa.
Aika entinen ei koskaan enää palaa..muistot tallella ja hyvän maun melkein suussa tuntee vielä
Hiukan alle 9kymppinen enoni kokkaa ehtaa läskisoosia ja keittää perunat silloin kun saa rauhassa keittiön valloittaa. Itse tehty soosi on kuulemma aivan lyömätön, jos vaan maha kestää..kuten runossasi totesit myös.
Äskeisen kommentin lopusta unohtui nimimerkki -lumihuntu-
Siinähän se menee metsään, koska nykyruoka sisältää kamalasti myrkkyjä ja "jatkeita", kevytruoka onkin lopulta terveydelle vaarallisempaa kuin se "perinteinen". E-merkintöjä ei kannata tutkia, menee ruokahalu tyystin.
Pulskahkohan tuo on runoilijakin, tuskinpa margariinia leivälleen laittaa ja ituja imeksii...
Kunnon läskisoosi....voi pojat ja tytöt.....siitä ei elämä juuri parane....
Ei nämä nykyajan rimppakintut tiijjä mitä on hyvä ja täyttävä aterija - ennen ei piikoloessa luut kolokkannu eekä suluhanen suanu mustelmia ku piikoo puristel. Nykyvää ei uskaltaes, on nii luut pönköllään.
Läskisoosi auttaa myös avioelämässä ja riijatessa ku lähetään tyttöin aetoelle.
Kyllä runoilijan maha mänee sekasin jos tuollainen on Menyy.
Nälkä näyttäytyi kun lukasin. Miättäsen runo ei sovi laehuttajalle.
Ilmavaivoja taitais olla paree otsikko, kihihii...
Pötsi on kovilla nykyajan ruokien kanssa: niistä löytyy e-koodeja kymmeniä, satoja jopa. Hyvää ruokahalua einesten nauttijat!
Runo pistää ajattelemaan mitä syö, siksi runossa on sitä jotain, asiaakin, ei vain haaveiluja, huokailuja, maisemien kuvailuja, syksyn viimoja ja myrskyjä...ooh...voih...
Huomenna se on taas, torstai ja hernerokkapäivä! Pruut...
Please, älä vaan ala korostaa runojasi isoilla puukstaimilla. Yks hörhö riittää - ihan silmiä särkee.
Ei kun tänään on se rokkapäivä. Ollut perinteenä jo kymmeniä vuosia. Ja pannaria rokan päälle, itsetehtyä hilloa... Nami. Runokin on hassu ja nami.
Lähes samalla mallilla meilläkin näin torstaisin. Niistä pruut, trööt, yms. en kerro, perhesalaisuus.
Johan on ruokarunoja nyt jaossa. Minä syön elääkseni, enkä elä syödäkseni.
Kyll mie mieluummi kiihkokeittoo lipasis kuin hernerokkoo, sano.
Kyllä sitä silloin töllöin tekee mieli ns. perinteistä perusruokaa. Nämä nykyajan sörsselit on sellaisia, että kun pieraisee, on taas nälkä...!
Höttöä ovat. Näin on.
Sivut