Kuu katsoo

Kommentit (7)

Vierailija

Kuin säätiedotus, tapahtumien kuvausta, ei tunnelmaa, ei tunnetta. Mutta - tämä on vain minun, yhden lukijan, mielipide.  Älä nokkaudu!

Vierailija

Kiitän ajastanne ja huomiostanne. Ei kai kukaan asiallisesta kritiikistä "nokkaannu". (Hauska kielikuva, meillä päin otetaan nokkiinsa tai sitten ei oteta). Tunnen lakonisen kerronnan enemmän omakseni. Niin se vaan on eikä muuksi muutu. Kaikkia se ei tietenkään tavoita.

Maya L.

Vierailija

Näin mielessäni tuon hetken, kuu valaisee maiseman, kaikki on näkyvillä hopeaisessa loisteessa ja sitten nousee pilvet jotka peittävät kuun, kaikki katoaa pimeään. Se hetki vain jää mieleen.

Tykkäsin runostasi.

-lumihuntu-

Vierailija

Mikä tuosta tekee runon, kun se voisi olla ihan hyvin suorasanaisesti kirjoitettu sirottelematta sanoja eri riveille?

Vierailija
Vierailija

Mikä tuosta tekee runon, kun se voisi olla ihan hyvin suorasanaisesti kirjoitettu sirottelematta sanoja eri riveille?

Runo ei selitä, perustele, todistele, puolustele syntymäänsä. Ei sen tarvitse. Runo on mitä on. Se on tuulesta napattu kodin saanut, pilven lento, mielentila. Jokaisella omanlaisensa. Asiateksti kirjoitetaan pitkin, itseään selittävin rivein. Runossa jokainen rivi, säe, on yhtä tärkeä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat