Asiantuntija neuvoo: näin jätät väkivaltaisen lapsen perinnöttömäksi

Kommentit (11)

Vierailija

Tosi vaikeaa varmaan määritellä, mikä on "kunniatonta ja epäsiveellistä", jos ei lakia ole rikottu.

Kun jopa "kunniamurhista" puhutaan, niin mitä on kunnia ja mitä kunniattomuus?

Vierailija

Poikani oli ADHD lapsi ja aikuinen. Hän yritti tappaa minut monta kertaa, melkein onnistuikin. Myös mieheni hän yritti kuristaa rautalangalla. Onneksi miehelläni oli hyvät käsivoimat ja hän sai irrotettua otteen. Kaikesta huolimatta rakastin poikaani syvästi ja suojelin häntä. En tehnyt rikosilmoitusta lukuisista autoni käyttöönotoista, en soittanut virkavaltaa paikalle, kun hän hyökkäsi päälleni miekan kanssa enkä edes silloin, kun hän huitoi minua rautaisella jäätuuralla. Viimeksi mainitsemassani tapauksessa lähimmäisiä ryntäsi paikalle silloin, kun hän oli lyönyt silmälasini pois päästäni ja yritti tähdätä seuraavaa iskua keskemmäksi. Olisin vammautunut pahasti tai kuollut tuolloin. 

Joku soitti poliisit, minä makasin maassa. Hänet vietiin putkaan. Vielä kontatessani maassa olin huutanut:- Ei poliiseja, ei. 

Poikani lähti. Hain lähestymiskiellon. Hän käytti huumeita. Särki yhden asunnon, otti pikavippejä, minä lainasin hänelle rahaa. Hän soitti velkojien uhanneen tappaa hänet ja siirsin hänelle 500€. Vihdoin poikani lopetti itse kaikkien päihteiden käytön. Hän ja ihana avovaimonsa muuttivat rannikkokaupunkiin. Tilanne rauhoittui ratkaisevasti. Avovaimo tuli raskaaksi. Hänen vanhempansa asuivat lähistöllä ja olivat heidän tukenaan. Pieni poika syntyi. Poikani oli synnytyksessä mukana ja oli ottanut unilääkkeen puolen yön tienoilla. Sairaalan hoitajat tekivät lastensuojeluilmoituksen. Miniäni ja vauva eivät päässeet kotiin kuin parin viikon kuluttua ja sittenkin vasta miniän vanhempien luo. Poikani jäi yksin heidän asuntoonsa. Ruokarahaa hänellä ei ollut, joskus hän sai sitä siskoltaan ja minulta. Hän oli täysin eristetty perheestään. 

Sosiaalivirkailijat kävivät hänen luonaan kuin myös äidin ja vauvan tykönä mummolassa. Kaiken he totesivat menneen hyvin. Äiti ja vauva muuttivat kotiin kolmen viikon kuluttua.

Meillä on varakas kuolinpesä. Omaisuutta on erittäin vaikeaa muuttaa rahaksi näinä aikoina. Poikani teki pikavippejä n. 20 000€, otti ennakkoperintöä saman verran. Meille ei tyttäreni kanssa tullut mieleenkään, että voisin tehdä testamenttiin muutoksia.

Neljä kuukautta sitten poikani kuoli. Hänelle tuli äkillinen sydänpysähdys. Suvussamme on tapahtunut vastaavia äkkilähtöjä. Hän oli yksi heidän asunnollaan tuolloin, vauva ja äiti olivat käymässä mummolassa. Kuolema oli tullut hetkessä, poikani oli levollisen oloinen maatessaan lattialla. Suruni on lohduton. Tosin ehdimme puhua kaikki asiat selväksi heidän ollessaan täällä vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Nyt en tiedä, miten selviämme hänen veloistaan. Testamentti on hyvä, oikein hyvä kun sen vain älyäisi tehdä näissä tapauksissa ajoissa. 

Vierailija
Vierailija

Poikani oli ADHD lapsi ja aikuinen. Hän yritti tappaa minut monta kertaa, melkein onnistuikin. Myös mieheni hän yritti kuristaa rautalangalla. Onneksi miehelläni oli hyvät käsivoimat ja hän sai irrotettua otteen. Kaikesta huolimatta rakastin poikaani syvästi ja suojelin häntä. En tehnyt rikosilmoitusta lukuisista autoni käyttöönotoista, en soittanut virkavaltaa paikalle, kun hän hyökkäsi päälleni miekan kanssa enkä edes silloin, kun hän huitoi minua rautaisella jäätuuralla. Viimeksi mainitsemassani tapauksessa lähimmäisiä ryntäsi paikalle silloin, kun hän oli lyönyt silmälasini pois päästäni ja yritti tähdätä seuraavaa iskua keskemmäksi. Olisin vammautunut pahasti tai kuollut tuolloin. 

Joku soitti poliisit, minä makasin maassa. Hänet vietiin putkaan. Vielä kontatessani maassa olin huutanut:- Ei poliiseja, ei. 

Poikani lähti. Hain lähestymiskiellon. Hän käytti huumeita. Särki yhden asunnon, otti pikavippejä, minä lainasin hänelle rahaa. Hän soitti velkojien uhanneen tappaa hänet ja siirsin hänelle 500€. Vihdoin poikani lopetti itse kaikkien päihteiden käytön. Hän ja ihana avovaimonsa muuttivat rannikkokaupunkiin. Tilanne rauhoittui ratkaisevasti. Avovaimo tuli raskaaksi. Hänen vanhempansa asuivat lähistöllä ja olivat heidän tukenaan. Pieni poika syntyi. Poikani oli synnytyksessä mukana ja oli ottanut unilääkkeen puolen yön tienoilla. Sairaalan hoitajat tekivät lastensuojeluilmoituksen. Miniäni ja vauva eivät päässeet kotiin kuin parin viikon kuluttua ja sittenkin vasta miniän vanhempien luo. Poikani jäi yksin heidän asuntoonsa. Ruokarahaa hänellä ei ollut, joskus hän sai sitä siskoltaan ja minulta. Hän oli täysin eristetty perheestään. 

Sosiaalivirkailijat kävivät hänen luonaan kuin myös äidin ja vauvan tykönä mummolassa. Kaiken he totesivat menneen hyvin. Äiti ja vauva muuttivat kotiin kolmen viikon kuluttua.

Meillä on varakas kuolinpesä. Omaisuutta on erittäin vaikeaa muuttaa rahaksi näinä aikoina. Poikani teki pikavippejä n. 20 000€, otti ennakkoperintöä saman verran. Meille ei tyttäreni kanssa tullut mieleenkään, että voisin tehdä testamenttiin muutoksia.

Neljä kuukautta sitten poikani kuoli. Hänelle tuli äkillinen sydänpysähdys. Suvussamme on tapahtunut vastaavia äkkilähtöjä. Hän oli yksi heidän asunnollaan tuolloin, vauva ja äiti olivat käymässä mummolassa. Kuolema oli tullut hetkessä, poikani oli levollisen oloinen maatessaan lattialla. Suruni on lohduton. Tosin ehdimme puhua kaikki asiat selväksi heidän ollessaan täällä vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Nyt en tiedä, miten selviämme hänen veloistaan. Testamentti on hyvä, oikein hyvä kun sen vain älyäisi tehdä näissä tapauksissa ajoissa. 

Otan osaapoikasi poismenoon ja uskon että olet ollut hyvä äiti.Lapsesi ei ollut helpoimmasta päästä,mutta kovasti hän yritti parantaa tekojaan ja oikeastaan kun nyt olet mummo sinulla on kaikki,mitä elämältä voi toivoa.Ehkä kaikki kääntyy vielä paremmaksi.Uskon että selviätte.Rakkaus on pitkämielinen sopii hyvin sinun kuvaamaan luonnettasi.Uskon,että poikasi kulkee rinnallanne ja tukee teitä elämässänne eteenpäin sisulla,jonka olet jo itse saanut taivaanlahjana.Kaikkea hyvää teille kolmelle.Rakkaus ei kuole koskaan.

Vierailija

Onpa outoa? Olenko ihan hakoteillä kun väitän ettei vanhempien tarvitse maksaa lastensa velkoja? Tai edes lasten vanhempien velkoja? Tietenkään perittävää ei jää jos on velkoja paljon? Taas jos perijä on jo kuollut niin ei kait myöhemmin hänen perillisensä ole velvollisia maksamaan velkoja omista perinnöistään? jääkö velat ikäänkuin odottamaan? Mihin velat joutuu, jääkö ne velkojien huoleksi ja vahingoksi?

Vierailija

Kun perilliset, huomattuaan velkoja olevan enemmän kuin varoja, ilmoittavat, että eivät koske lainkaan kuolinpesään ja kieltäytyvät perinnöstä kaikilta osin, jäävät velat velkojien tappioiksi. Kuolinpesä haetaan siis käytännössä konkurssiin, mikä on viisas ratkaisu tuollaisissa tapauksissa.

Kenenkään toisen velkoja ei todellakaan tarvitse maksaa, ellei sitten ole mennyt takaamaan niitä velkoja. Ei lastensa eikä vanhempiensa. 

 

 

Vierailija

Kohtuus näissäkin,lapsien paijjaamisessa.-Jos liikaa niitä hyysää,eivät koskaan ota vastuuta elämästään.

Vierailija

Voihan sitä aloittaa tulevan perinnön tahallisen haaskaamisen. Kaikille kerjäläisille kipot täyteen satasia ja loput iloisiin naikkosiin. Shamppanjaa ei myös kannata unohtaa jos jalat vaan kantaa.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014
Vierailija

Kohtuus näissäkin,lapsien paijjaamisessa.-Jos liikaa niitä hyysää,eivät koskaan ota vastuuta elämästään.

Se kun vain tahtoo olla sillälailla että äidinrakkaus on niin voimakas että se kurottuu  kaiken vihan, väkivallan ja vääryyden yläpuolelle. Eikä se side kovin helpolla katkea.

Vierailija

Kuinkas sitten kun vanhemmat ovat olleet väkivaltaisia (luunapit, tukkapölly jne.) tai muu henkinen väkivalta ( tässäkin ketjussa mainittu eristäminen yms.)

Kannattaisi miettiä tarkkaan ensin vaikkapa koko elämä läpi kaikkien asianosaisten näkökulmista.

 

Mutta voihan tietysti jättää tällaista henkistä ja sosiaalista pääomaa sisältävän perinnön. Joka voi siirtyä sitten seuraavalle sukupolvelle ja seuraavalle...

Itsellinen 57

Olisi jo aika luopua kokonaan sellaisesta muinaisjäänteestä kuin "lakiosa". Nähdäkseni se ennen vanhaan turvasi niille lapsille jotain, jotka muuten olisivat jääneet kokonaan ilman. Yleensä näitä lakiosalla suojattuja rintaperillisiä olivat tyttäret, joiden osa oli hoitaa vanhempansa hautaan. Pojat kun lähinnä hoitelivat vanhempiensa rahat, joskus  näppärästi jopa ne sisartensa lakiosatkin. Nykyään tyttäretkin ovat niin valveutuneita, että lähinnä on oma napa ja hyvä koulutus takaa heillekin vanhempiaan leveämmän leivän.  

Tänä päivänä todellisuus on valitettavasti sellainen, että me sodan ja puutteen kokeneiden vanhempien kilteiksi piiskaamat lapset olemme kasvattaneet sukupolven, jossa vallitsevina arvoina ovat itsekeskeisyys, oman edun tavoittelu ja valitettavasti myös narsismi. Halusimme kasvattaa lapsemme vapaammin  ja mitä saimmekaan: jälkeläiset, joille mikään ei ole tarpeeksi hyvää eikä mikään riitä. Tämä sukupolvi ei enää pysty asettumaan vanhempiensa asemaan edes sen vertaa että suostuisi tajuamaan miten erilaisessa maailmassa vanhemmat aikanaan oman lapsuutensa ja nuoruutensa viettivät. Ei, silmille tulee kaikki se mitä on tehty väärin ja kaikki se mitä hyvää on jätetty tekemättä. Tämän päivän Suomessa elää lukuisia isovanhempia, joilta omat lapset ovat vieraannuttaneet lapsenlapset. Siis miksi todellakaan jättää tällaisille "rintaperillisille" sentin pyörylääkään? Ei väkivaltainen jälkeläinen tule aikanaan huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan vaan ilmaantuu paikalle vasta perinnönjakoon.  Jos omaisuutta on kertynyt, sen pitäisi saada käyttää omaksi hyväkseen elämänsä loppusuoralla ilman mitään tilivelvollisuutta kenellekään. 

Juristi Paula Salonen kehotti jättämään perinnöttömäksi väkivaltaiset jälkeläiset. Olisi jo aika kriminalisoida myös henkinen väkivalta. Sekin voi jatkua vuosikymmeniä ja sen seuraukset ovat vakavuudessaan verrattavissa fyysiseen väkivaltaan. Nykyään narsistiset lapset, jotka ovat estäneet omia vanhempiaan olemasta tekemisissä lastensa kanssa, voivat menetellä näin itsekkäästi ilman mitään sanktiota. Kaikki suru ja tuska jää näille isovanhemmille, joiden on nykylain mukaan annettava omaisuudestaan henkisesti/fyysisesti väkivaltaiselle jälkeläiselleen vähintään se lakiosa. Puhun nyt sellaisista isovanhemmista, jotka hallitsevat itseään ja omaisuuttaan ja joiden omat elintavat ovat terveet ja jotka eivät puutu lastensa perheiden elämään.  Väkivaltaiset ja juopot isovanhemmat ovat sitten luku erikseen.

Jos sukupolvien välit puolin ja toisin on kunnossa niin kukaan vanhempi ei jätä lastaan perinnöttömäksi ilman hyvää syytä. Jos haluaa jättää jälkeläisilleen kolmanteen ja neljänteen polveen asti niin se pitäisi olla nykyisin mahdollista testamentin avulla. Yhtä hyvin pitäisi olla ihmisellä oikeus testamentilla määrätä omaisuudestaan täysin toisin, riippumatta jälkeläisistä. Koko omaisuuden voisi käyttää halutessaan viimeistä senttiä myöten oman hyvän vanhuutensa turvaamiseen siinä vaiheessa kun omat voimat hupenevat. Omaisuuttaan pitäisi olla oikeus halutessaan  vapaasti käyttää esimerkiksi sellaisten lasten hyväksi, joilla ei ole omia isovanhempia. 

Toivon todella, että juristi Salosen ajatus ei jäisi kuolleeksi kirjaimeksi vaan tätä asiaa alettaisiin ajamaan eteenpäin. 

vökivalta

Mutta miten siinä tapauksessa jos vanhemmat ovat kaltoinkohdelleet omaa lastaan ja tämä on myöhemmin sairastunut traumaattisen lapsuuden vuoksi mielenterveysongelmiin ja haluaa tappaa vanhempansa. Laspi ei todennäköisesti olisi sairastunut ilman huonoa lapsuutta. Eli vanhemmat ovat tavallaan aiheuttaneet sairauden. Terve ihminen ei halua tappaa toista ihmistä edes suutuksissaan. Ainakaan todellisuudessa.  Ymmärrän että perintöä ei haluta jättää esim väkivaltaiselle tai narkomaanilapselle, joka tuhlaisi rahat samantien. Mutta jos muita sisaruksia on, on syytä miettiä kannattaako tällaista perinnöttömäksi tekemistä tehdä. Todennäköisesti aikuinen lapsi tuntee itsensä perinnöttömäksi tekemisen jälkeen itsensä entistä huonommaksi ja epäkelvottomaksi yhteiskunnan silmissä. Ja tällainen yksilö on yhteiskunnalle yhä vaarallisempi ja voi  perinnöttömäksi jäätyään kokea yhä vahvemmin yhteiskuunnan olevan tätä vastaan. Ja tätä me emme kellekään tällaiselle yksilölle halua tai toivo. Sillä nämä yksilöt ovat myös niitä, jotka myöhemmin ehkä sortuvat kamaliin tekoihin, koska heitä ei huoli yhteiskunta (töihin tms) eikä lopun kaiken edes omat vanhempansa. Luulisi vanhemmille olevan aivan sama, jääkö kuoltua omaisuutta lapsille vai ei. Uskon, että tällainen liika säätely tuottaa vain harmeja ihmisyksilöille ja koko yhteiskunnalle. Tietysti nämä varat voisi kokonaisuudessaan testamentatta vaikka hyväntekeväisyyteen. Mutta sitä en missään tilanteessa kannata, että vanhempi mistään syystä jättää yhtä sisarta perinnöttömäksi. Vaikka olisi ollut väkivaltainen. En kannata rikollisuutta tms. mutta  en usko että tämä on oikea keino yhteiskunnallisesti torjua väkivaltaa jne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat