klo 17:58 | 24.10.2014
En voi elää ilman sinua,
olet kahvi, joka auumusin tuon,
olet laktoositon maito,
joka kahviin kaadan,
olet Hermesetas, joka makeuden antaa,
ja kitalakea kutittaa.
Olet ilma, jota hengitän,
ja kuun loiste kalvakkailla kasvoillani,
olet punatulkku, joka...
jääköön sanomatta!
Olet pitkävartinen harja,
jolla lattiat lakaisen,
ja olet vessapaperi, jolla..
jääköön sekin sanomatta.
Mutta sinua sinua rakastan,
vaikka yö jo himmeän seppeleen
seppeleen suuhuni lyö!
Olet yö ja sen samettinen valo,
jonka syliin uinahdan,
olet raha, jonka annoin pois.
Rakkaani, tule taas esiin kaapin ja seinän välistä,
en helli karhua sinulta rahoja takaisin,
vaan suudella haluen sinut tajuttomaksi.
- Aulikki Niittynen -
Rakkaani miksi petit mut,
vaikka rahoitin sut?
Ah, kerro jo totuus,
ketä sa lemmit nyt!
Olen kuin kissa,
joka kiertää kuumaa puuroa!
Hyppään vuokses sun,
ma nelinkontin verhoihin ja niihin takerrun,
ja kiipeän puremaan verhotankoa.
Hitaasti verhoista laskeudun,
ma takaisin maanpinalle,
eli laminaattilattialle.
Vuokses sun ma itsein tänään ylitin,
ja verhoja pystyn kiipeämään,
vaikka 150kg painan ma.
Mutta onhan verhot mun,
nahkaiset ja verhotankoin betonirautaa,
vaan voimassain sekin taipua sai.
Rakkaani ttuthan jo takaisin,
en pure sua enää.
- Aulikki Niittynen -
Tänään mulle vieraita tuloo,
iso lauma naapurin hienoja rouvija.
Ne ovat hotoja makean perään,
ja sen näkee niiden perästä.
Leivon niille makean suuren kakun,
vehnää jorguttia ja salviaa,
hyvä rusinamössö tuloo,
joukkoon sujautan pippuraa rouheena.
Yhden kerroksen sitelen risiiniöljyllä,
kerään vessasta wc-paperit pois.
odotan naapurin rouvien tuloa.
- Aulikki Niittynen -
Mun rakkaani aamurujulla istuu
kuuluvasti puhaltaa, perästä ku lentää
liiaapa tuli juotua illalla ölkkiä,
siitäs sai minun auvoinen rakkaani,
istuu se lopun päivää wc. ssä
otin sieltä paperit talteen,
että oppis persuksensa pesemään.
Liidän ja kiidän, maailman rauhaa toivotan,
Jumalan rauhaa sinulle nyt julistan.
Jumalalle sä elämäs anna,
se Herran eteen käsis kanna!
Hän sua korkeudestaan suojelee,
ja armonsaq sullekin syntinen
antaa vuotaa
Sinä maan matonen!
Ota vastaan Herran rauha ja armo,
ja iloiten ja
riemurinnoin
Jumalan kesäniitylle kirmaa.
- Aulikki Niittynen -
Sinä rakkaani mun, miksi paeten etäännyt?
pois mut luotas ajat, kaikki tavat meidän
toiseen majaan mukanas viet.
Luokseni koskaan palaatko,
yteistä majaa rakantamaan,
yhteistä pesää menneestä
yhdessä puhdistamaan?
Sä viivytkö luona toisen,
en soisi koska mullekin lupasit,
rakkaiden valat vannoit,
mut mitä sä annoit, vain valhetta
sydämes, sanas mieles antaa.
sirkkasi - pusu ja hali
Hojo hojo,
ja velliä päälle!