Hieno runo osasit hyvin ottaa kantaa yksinäisyyteen, kurjuuteen. Koen myös, että moni kaunis unelma /haave ei toteutunutkaan. Ehkäpä runon naisella oli joskus lapsi joutunut vaikka siaiskotiin antamaan. Silloin tuntuu kuinka suru ja tuska viiltää syvältä ja miten kokee, että elämä ei kanna eää. Äidin tuska on aina yhtä syvä. Toivo on ainoa elämää yllpitävä voima ♥♥♥
Hieno runo osasit hyvin ottaa kantaa yksinäisyyteen, kurjuuteen. Koen myös, että moni kaunis unelma /haave ei toteutunutkaan. Ehkäpä runon naisella oli joskus lapsi joutunut vaikka siaiskotiin antamaan. Silloin tuntuu kuinka suru ja tuska viiltää syvältä ja miten kokee, että elämä ei kanna eää. Äidin tuska on aina yhtä syvä. Toivo on ainoa elämää yllpitävä voima ♥♥♥