Oh, là là - on se niin, että jotkut meistä ovat Lapin hulluja, jotkut jonkun muun vuoksi bimboja, mutta uskallan tunnustaa: minä olen Pariisin lumoissa. Ei siitä pääse irti kun se on mennyt veriin; ketään ihmistä siellä en ikävöi, vain kieltä haluaisin kuunnella ja romanttista, upeaa kaupunkia katsella, haistella, maistella, kiireettä käveleksiä pitkin bulevardeja ja pieniä kiemuraisia kujia, moikata Mona Lisa -taulua (kyllä se on pieni luonnossa), käyskennellä Versaillesin nurmikoilla...
Oh, là là - on se niin, että jotkut meistä ovat Lapin hulluja, jotkut jonkun muun vuoksi bimboja, mutta uskallan tunnustaa: minä olen Pariisin lumoissa. Ei siitä pääse irti kun se on mennyt veriin; ketään ihmistä siellä en ikävöi, vain kieltä haluaisin kuunnella ja romanttista, upeaa kaupunkia katsella, haistella, maistella, kiireettä käveleksiä pitkin bulevardeja ja pieniä kiemuraisia kujia, moikata Mona Lisa -taulua (kyllä se on pieni luonnossa), käyskennellä Versaillesin nurmikoilla...
Oh, là là - on se niin, että jotkut meistä ovat Lapin hulluja, jotkut jonkun muun vuoksi bimboja, mutta uskallan tunnustaa: minä olen Pariisin lumoissa. Ei siitä pääse irti kun se on mennyt veriin; ketään ihmistä siellä en ikävöi, vain kieltä haluaisin kuunnella ja romanttista, upeaa kaupunkia katsella, haistella, maistella, kiireettä käveleksiä pitkin bulevardeja ja pieniä kiemuraisia kujia, moikata Mona Lisa -taulua (kyllä se on pieni luonnossa), käyskennellä Versaillesin nurmikoilla...
Ooh, Paris, Paris...pian nähdään.
Millä sinä sinne Versaillesiin siirtyisit ja takaisinkin pitäisi päästä. Aika yksinäistä siellä on nyt rämpiminen.
Oh, là là - on se niin, että jotkut meistä ovat Lapin hulluja, jotkut jonkun muun vuoksi bimboja, mutta uskallan tunnustaa: minä olen Pariisin lumoissa. Ei siitä pääse irti kun se on mennyt veriin; ketään ihmistä siellä en ikävöi, vain kieltä haluaisin kuunnella ja romanttista, upeaa kaupunkia katsella, haistella, maistella, kiireettä käveleksiä pitkin bulevardeja ja pieniä kiemuraisia kujia, moikata Mona Lisa -taulua (kyllä se on pieni luonnossa), käyskennellä Versaillesin nurmikoilla...
Ooh, Paris, Paris...pian nähdään.
Millä sinä sinne Versaillesiin siirtyisit ja takaisinkin pitäisi päästä. Aika yksinäistä siellä on nyt rämpiminen.
Jospa vielä malttais odottaa ensi syksyyn, ja sitten vaan muuttolintujen siivelle.....ja oh, là là Pàri Pàri
Niin tai jos isäntä pystyisi olemaan heittämättä joka asiasta joka paikassa puujalkavitsiä ja päästelisi ilmavaivovaan jossain sivummalla. Huumori ja etenkin tilannehuumori ovat minusta ihan mahtavaa, mutta ihan joka paikassa vitsailu ei ole paikallaan.
Josko ne Pariisin mösjööt osannee olla tahdikkaampia ?
Oh, là là - on se niin, että jotkut meistä ovat Lapin hulluja, jotkut jonkun muun vuoksi bimboja, mutta uskallan tunnustaa: minä olen Pariisin lumoissa. Ei siitä pääse irti kun se on mennyt veriin; ketään ihmistä siellä en ikävöi, vain kieltä haluaisin kuunnella ja romanttista, upeaa kaupunkia katsella, haistella, maistella, kiireettä käveleksiä pitkin bulevardeja ja pieniä kiemuraisia kujia, moikata Mona Lisa -taulua (kyllä se on pieni luonnossa), käyskennellä Versaillesin nurmikoilla...
Seinen rantabulevardeilla kesäiltaisin...kainalossa kulta... Merveilleux...
Sananvapaus ei saisi tarkoittaa että toisten uskontoja tai muuta pyhää saa käyttää pila-aiheina. Raja on varmaan kuin veteen piirretty mutta sisäistä ja sosiaalista tilannetajua soisi heille jotka töikseen kirjoittavat ja/tai kuvittavat.
Raaka terrosismi on tänä päivänä tosiasiallinen uhka, jota on mahdoton ennakoida. Sen tietoisuuden kanssa eläminen ja työskentely eri aloilla tuntuu varmasti raskaalta.
Niinhän se on, että hihhuleita aina riittää, olipa maa ja kulttuuri mikä tahansa. Jotkut keksii jumalia, ja jotkut niiden puolesta sitten sekoilee. Joskus masentaa ajatella, että milloin ihminen viisastuisi ja alkaisi ajatella järjellä...
Sivut
Miksi ihmeessä et jo ole Pariisissa, siellä missä asuu onni ja autuus?
Aijai. jokohan pääsis tänä vuonna (2015) taas Parriisiin? Rahastahan se on kiinni.
Siinä olis ihmiselle onnea tarpeeksi vuonna 2015, jos pääsisi Pariisiin, voittaisi lotossa ja pysyisi terveenä. Ja emäntä ei naputtaisi...hehehe...
......ja nämä runoketjut olisivat runo-osiossa...
Millä sinä sinne Versaillesiin siirtyisit ja takaisinkin pitäisi päästä. Aika yksinäistä siellä on nyt rämpiminen.
Jospa vielä malttais odottaa ensi syksyyn, ja sitten vaan muuttolintujen siivelle.....ja oh, là là Pàri Pàri
Kevät tulossa - Pariisi odottaa.
Ooh, ooh, Ooh la laa, la laa, Ooh.
Niin tai jos isäntä pystyisi olemaan heittämättä joka asiasta joka paikassa puujalkavitsiä ja päästelisi ilmavaivovaan jossain sivummalla. Huumori ja etenkin tilannehuumori ovat minusta ihan mahtavaa, mutta ihan joka paikassa vitsailu ei ole paikallaan.
Josko ne Pariisin mösjööt osannee olla tahdikkaampia ?
Se on kevään merkki kun alkaa tehdä mieli matkustaa Pariisiin. Kaukokaipuu.
Sananvapauden puolesta taistelevien kunniaksi - uskomusten, fanaattisuuden poistamisen puolesta kamppaileville voisin ajatella tämän runoni.
Je suis Charlie...
- runon tekijä
Sananvapaus ei saisi tarkoittaa että toisten uskontoja tai muuta pyhää saa käyttää pila-aiheina. Raja on varmaan kuin veteen piirretty mutta sisäistä ja sosiaalista tilannetajua soisi heille jotka töikseen kirjoittavat ja/tai kuvittavat.
Raaka terrosismi on tänä päivänä tosiasiallinen uhka, jota on mahdoton ennakoida. Sen tietoisuuden kanssa eläminen ja työskentely eri aloilla tuntuu varmasti raskaalta.
Niinhän se on, että hihhuleita aina riittää, olipa maa ja kulttuuri mikä tahansa. Jotkut keksii jumalia, ja jotkut niiden puolesta sitten sekoilee. Joskus masentaa ajatella, että milloin ihminen viisastuisi ja alkaisi ajatella järjellä...
Sanan vapauden puolesta!
Sivut