MIELEN HUONE

Seison mielipuolen huoneessa.
En ymmärrä miten jouduin tänne.
Näen vastapäätä kapean oven
se kutsuu mua astumaan sisään.

Huoneella on oma tahtonsa.
En noudata kutsua.

Minä katselen ympärilleni
huone ankea, rispaantunut
lukit kehrää loukossa.

Seinällä on särkynyt ikkuna
lasi ei suojannut huonetta
katselen kauhulla ei näkynyt
ketään. Vain pyörätuoli
paikoillaan keinuu.

Siinä oli äsken istunut joku
nyt paennut pois loukkoon
tuo asukas ankean huoneen.
Missä piilossa, en tiennyt.

Jätän huoneen kauhulla.
Ma pakenen mielipuolta.

Yö avautuu huutoon.