Koetko olevasi yksinäinen?

Vierailija

Jos olet autoton ja asut syräkylillä, jossa ei paljon ole aktiviteetteja, niin kovasti joutuu järjestelemään ja vauvaa näkemään, että voi olla sosiaalinen ihmisten joukossa.

Kommentit (11)

Vierailija
Vierailija

Jos olet autoton ja asut syräkylillä, jossa ei paljon ole aktiviteetteja, niin kovasti joutuu järjestelemään ja vauvaa näkemään, että voi olla sosiaalinen ihmisten joukossa.

Piti olla: vaivaa (eikä vauvaa)

Vierailija

Itse olen alle 60 vuotias ja tunnen oloni todella yksinäiseksi. Asun pienellä paikkakunnalla ja olen muuttanut tänne aikuisiässä joten ei ollut täällä entudestaan tuttuja. Kun ei käy työelämässä eikä rahaa ole mennä

mihinkään ja kun tuo naapurin ilkeä nainen vielä täällä kylällä joka paikassa päsmärinä ei ole paikkaa eikä halua enään lähteä mihinkään. Olen koko ikäni ollut sosiaalinen ja ihmisten parissa viihtyvä mutta nyt kun toista kymmentä vuotta olen ollut hyvin eristyksissä ei ole enään kellekään edes mitään sanottavaa. Sen minä sanon vaan että kamalaa tämä on nytkin itkettää kun tätä kirjoittelen.

Vierailija

Olen lähes 65-vuotias mies syrjäiseltä ja harvaan asutulta itäsuomalaiselta maaseudulta. Täällä Salonkylällä olen omissa oloissani viettänyt elämäni 40 viimeisintä vuotta ja olen todella tyytyväinen ja onnellinen. En kaipaa muita ihmisiä kiusakseni - joskaan en pahastu, vaikka joku inehmo joskus pistäytyisikin luonani  tarinoimassa ja kahvimukillisen hörppäämässä.

Mutta oma vapaus on minulle elämässäni tärkeintä. Liikkuminen luonnossa marjastelu- ja kuvausretkillä, nuotion lämmössä loikoileminen ja vapaudesta nauttiminen on parhainta. Muista harrastuksista kiinnostavinta on kirjoittaminen ja wanha suomalainen musiikki.

Eläimiä mulla tosin on ystävinäni ja seuralaisinani, on kissaa, koiraa ja hevosta. Ilman niitä tuntisin minäkin varmasti yksinäisyyttä.

Tiedän kokemuksesta, minkälaista kitumista oli elää muutama vuosi Etelä-Suomen urbaanihelvetissä kaiken sen typerän pinnallisen kuhinan ympäröimänä. Jos olisin joutunut jäämään siihen luonnottomuuden tilaan, niin tokkopa enää hengissä olisin!

Vierailija

Ihmiset ovat yksinäisiä monesta syystä. Yksi inhottava tapa on, että vaikka olisit sosiaalinen, etkä kiusaa ketään, niin muut ajavat joukosta. Et kuulu heihin.  Toisaalta yksinäinen voi myös luulla että hänet ajetaan pois, vaikka se ei ehkä ole toisien tarkoitus.

Yksinäinen voi olla parisuhteessa elävä, joka kokee ettei saa kumppaniltaan huomiota edes pyytämällä.

Yksinäinen voi olla koulukiusattu, joka ei saa olla osa "eliitti" ryhmiä.

Yksinäinen voi olla ihminen, jonka takana puhutaan, eikä itse ihmiselle tai hänen kanssaan.

Yksinäinen voi olla myös usein omaa rauhaa kaipaava, jolloin on ehkä ymmärretty että kyseinen henkilö haluaa aina olla yksin.

Yksinäinen voi oikeasti haluta olla muiden seurassa. Jakaa ilot ja surut. Yksinäiseen elämään tottunut ei enää välttämättä osaa olla ryhmässä.

Paljon on puheita yksinäisten auttamisesta, mutta eniten varmaan auttaa, jos apu todella tulee suoraan sydämestä. Silloin pelkkä hymykin riittää. Esimerkkinä voin sanoa että kiusaajien hymy uhrille ei kenenkään mieltä lämmitä. Toisin on, jos aidon hymyn saa.

Itse olen ollut suurimman osan elämästäni yksin. Osittain oma valinta, osittain aikanaan ajettu ryhmästä, vaikka kukaan ei kertonut miksi. Sitä joskus mietin vieläkin. En kiusannut ketään, en puhunut pahaa(tietääkseni ainakaan). Olisin mielelläni puhunut asiat selväksi, jos niitä olisi pitänyt selvittää.

Olen todennut että jos ihmiset ovat mieluummin porukoissa, joissa tyhmyys tiiviistyy, niin voin kyllä jättää sen väliin.

Yksinäinen voi olla myös isossa kaveriporukassa.

No jotenkin tuntuu etten osannut kirjoittaa ekä olennaisinta, mutta tässä silti jotain mitä tuli mieleen. Lyhyesti siis; jotkut voi haluta olla yksin jonkin aikaa. Toiset vain ajetaan  joukosta, olemaan yksin. Jotkut voivat jäädä yksinäiseksi muista syistä.

Toisaalta jutusta tuli sellainen käsitys että yksinäisyys olisi yksinäisen vika/sairaus. Tulee sellainen olo että uhri laitetaan edesvastuuseen siitä että hän on yksinäinen.

 

Vierailija

Joo helppohan se on jonkun mieshenkilön leuhkia jostain Salonkylästä (niitäkin näytti olevan useita siellä sun täällä Suomen maata), että tykkää olla yksinään seuranaan hevosta, kissaa ja koiraa. Urbaanihelvetti lienee jossain Helsingin seudulla mutta ei kaikilla ja varsinkaan yksinäisillä naisilla ole mitään järkeä muuttaa syrjäkylille. Siellä vasta hulluksi tulisi. On niitä muitakin kaupunkeja kuin Helsinki ja toimiihan kaupungeissa yhdistykset esim. muualta tulleille joista löytää hengenheimolaistia.

Vierailija
Vierailija

Joo helppohan se on jonkun mieshenkilön leuhkia jostain Salonkylästä (niitäkin näytti olevan useita siellä sun täällä Suomen maata), että tykkää olla yksinään seuranaan hevosta, kissaa ja koiraa. Urbaanihelvetti lienee jossain Helsingin seudulla mutta ei kaikilla ja varsinkaan yksinäisillä naisilla ole mitään järkeä muuttaa syrjäkylille. Siellä vasta hulluksi tulisi. On niitä muitakin kaupunkeja kuin Helsinki ja toimiihan kaupungeissa yhdistykset esim. muualta tulleille joista löytää hengenheimolaistia.

On täällä Salonkylällä vanhempi naisihminenkin, leski, joka elelee yksin ja kertoo nyt viettävänsä elämänsä parhainta aikaa. Meissä ihmisissä kun on ulospäin suuntautuvia, laumasieluisia ekstrovertteja ja omaan vapaaseen maailmaansa sulkeutuvia ja mieluiten omissa oloissaan viihtyviä introvertteja. Ei me olla samanlaisia, jokaisella on oma maailmansa ja historiansa.

Naiset ovat enimmäkseen sosiaalisia ompelu- ym. tupperwaarikerhoissaan viihtyviä ihmisiä. Ei sellaiset ihmiset tietenkään yksin viihdy. Ja useimmat naiset eivät muutenkaan edes uskalla olla yksin kaikenlaisten pelkotilojensa vuoksi.

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vierailija 4.1.2015 klo 11:55

Naiset ovat enimmäkseen sosiaalisia ompelu- ym. tupperwaarikerhoissaan viihtyviä ihmisiä. Ei sellaiset ihmiset tietenkään yksin viihdy. Ja useimmat naiset eivät muutenkaan edes uskalla olla yksin kaikenlaisten pelkotilojensa vuoksi.

 

 

Itsemurhia kuitenkin tekevät enemmän yksinäiset miehet.

Pelkotiloja voi kyllä olla niin miehillä kuin naisillakin. Itse olen nainen ja viihdyn yksin. Mutta viihdyn myös seurassa. En koe olevani yksinäinen kuin hetkittäin.

Vierailija

 

Muutin takaisin pari vuotta sitten,ihanasta rivitalosta, pikkukaupungista, mieheni kuoltua. Asun nyt kerrostalossa jossa ei paljon näe toisia asukkaita ja entiset työkaveritkin kaikonneet kuka minnekkin samaa ikäluokkaa.. Jos ei olisi lapsia täällä ,olisin tosi yksinäinen. Pikkukaupungissa oli jo naapurit heti tervehtimässä kun oven avasit ulos. Olen varautunut mutta sosiaalinen ja tunnen joskus pakokauhua kun on päiviä etten puhu kenenkään kanssa.

lahdenpoika
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vaikka olen asunut yksin kohta 20 vuotta, en tunne oloani yksinäiseksi. Kyllä se on varmaan paljon kiinni siitäkin tuleeko toimeen itsensä kanssa. Jos jää kotiinsa mörökölliksi ei sinua kukaan sieltä varmaankaan hae seurakseen. Ainakin naapureiden kanssa pitäisi tulla tutuksi jos sellaisia yleensä on. Jos asuisin synnyin kylässäni olisin vailla naapureita.

Vierailija

Kun elämä kuljettaa elämään yksin on se ensin vapauden vapaus ihanaa. Kun sitä vapautta kokee vuosikaudet huomaakin että kaipaa kaveria. Luulin muutama vuosi taaksepäin hänet löytäväni, ei niin kuitenkaan käynyt koska luottamus ei ollut molemminpuolista. 

Välillä turhaudun yksinäisyyteen kun aina ei enää jaksa montaa kertaa päivässä pinkaista ihmisten ilmoille.

On lapset on lapsenlapset on pari hyvää ystävää on tuttavia, mutta mikään ei täytä sitä ihmisen ikävän aukkoa, sitä luotettavan tavallisen miehen koloa, joka vain suurenee ajan kuluessa ja vuosien vieriessä.

Vierailija

Olenko yksinäinen? Olenhan minä, koska asun yksin. Vaikka kuinka olen kiireinen, osallistuva, työ on iloni-tyyppi, silti olen yksinäinen. Vanheneva ihminen tarvitsee ystävän, luotettavan keskustelukaverin, toista sukupuolta kuin itse, pieni tunteiden värinä leijailemassa, mikä estää isommankaan aallon liikkeitä.

Juuri keskustelin puhelimessa naimisissa olevan ystävättäreni kanssa. Pikaisesti asian puhuimme, hän selittelemään: "Minulla on nyt vähän kiire, huudeltiin tuolta saunan puolelta jo, meillä kun on puulämmitteinen sauna."

Niin, minua ei ole kukaan huudellut saunaan, siitä on liian kauan. Nyt kirjoitan pilke silmäkulmassa tästä asiasta. Miltä tuntuisi, jos minua todella kutsuttaisiin joutuisasti saunaan. Voisi olla vaikka pullat uunissa, enkä millään vielä ehtisi. Isäntä vain huhuilee. Mentävä on, kun isäntä vaatii. Kyllähän minä ymmärrän, saunanpesään ei enää laiteta puita, löyly loppuu viivyttelijältä. Siinä sitten kököteltäisiin lauteilla ymmärtäen, ettei puita tuhlata turhan takia.

Tässä varmaan tapahtui sitä joustoa, mikä kuuluu lunnostaan avioelämään, ei asiasta mökötellä, korkeintaan vähän keskustelua kesken jääneistä töistä.-----Sanoisin, kauan yksin olleen, ehkä on viisainta olla jatkossakin yksinään. Itsekkääksi sitä tullaan yksinäisenä.

Silti, tuon ensimmäisen kappaleen mukaan sinisilmäisesti haluaisin elää.

Jos elää yksin, on varmasti yksinäinen. Väittäisin, että Itäsuomen salomailla eläväkin.

 

 

 

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat