Kommentit (4)

Alakuloinen syysruno, mutta mielenkiitoisesti riimitetty.   No,  ehkäpä syysrunon pitää vähän alakuloinen olla.

Runoilija on usein herkkäsieluinen näkijä. Hän havainnoi, kyselee, epäilee. Se mahdollistaa dialogin olevaisen kanssa. Ei nouse marraksen maasta hempeää. Toivo kuitenkin on, joskin kaukana. Pystyn hyvin samaistumaan Merikiven tunnelmaan.

Maya L

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväni, lämmin kiitos kohtuuttoman kauniista sanoistasi,  otan ne vastaan niinkuin ystävälliset sanat otetaan, ikäänkuin kaikki olisi totta .    Samalla  sisäisesti jokaisesta kauniista sanasta onnellisena.  Mutta kuinka tahansa,  ystävällisyys kaunistaa ja parantaa maailmaa.

Niin se tahtoo aiakin itselläni olla, että jo pelkästään sää vaikuttaa mielialaan, saati sää ja vuodenaika.

Mitä tulee runojen epäsäännölliseen riimitykseen, niin viiime aikoina olen yhä enemmän mieltynyt riimirunoissa siihen, että epäsäännöllisyydellä rikkoo säännöllistä kaavaa, kuin sillä saisi runoon enemmän henkeä ja persoonallisuutta.   Kaikki eivät varmaan siitä pidä, mutta eivät varmaan muutenkaan pitäisi mitallisista.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat