LAPSI ON NIIN TÄRKEÄ
Oli kesäkuu vuonna 1986 ja minä istuin autossa Manilassa. Taifuuni taivutti palmut maahan asti ja vesi tuli sisään auton kynnyksen yli. Olimme moottoritiellä liikennevaloissa, kun ikkunaan koputettiin. Koputtajana pieni noin 5-vuotias lapsi. Hän oli sokea ja häntä ohjasi noin 3-vuotias pikkuveli. Lapset myivät sanomalehtiä, hedelmiä ja tupakkaa. Sateessa, paljain jaloin, keskellä moottoritien kaistoja. Sydämeni melkein pysähtyi. Olisin halunnut ottaa ne lapset kotiini turvaan ja suojella heitä.
Kotona Suomessa katselin lapsia ihan uusin silmin. En kestänyt valitusta kouluruoasta tai väärän värisistä vaatteista. En kestänyt kuulla, mitä kaikilla muilla jo on.
Huomasin, että meillä Suomessa monet asiat ovat niin hyvin, että pidämme niitä jo itsestään selvinä. Ajattele, jos yhtenä päivänä ei olisikaan vettä, ei sähköä, ei ruokaa, ei asuntoa, ei kirjastoa, ei päivähoitoa, ei kouluja, ei viemäreitä, ei ... lista on loputon.
Silti vieläkin näen mielessäni ne anovat, ruskeat silmät ja vettä valuvat, likaiset kasvot. Lapsi on niin tärkeä.
-Riitta Saarikangas
(Positiivareista)
Varmasti Manilassakin ovat olot 30- vuodessa parantuneet.
Oliko tarkoitus tällä vanhalla jutulla meitä hyvinvointisuomalaisia syyllistää siitä, että olemme
jaksaneet ponnistella elintasomme ja hyvinvointimme kuin ihmisarvomme eteen. Kaikilla ei ole varaa eikä viisautta siihen samaan mitä meillä on. Tätä kaikea on maailmalle jaettu pitempään kuin tuo 30-vuotta.
Tänään on Lasten oikeuksien päivä.