Nykyisin onkin melkein kaikki pielessä ja huonommin kuin ennen. Nykyruno - nimitys sellaisen ihmisen tuotokselle, joka ei osaa runoilla halustaan huolimatta.
Ruma nainen, hätkähdyttää, mutta olisi ollut tiivitettynä parempi.
Vierailija
Nykyisin onkin melkein kaikki pielessä ja huonommin kuin ennen. Nykyruno - nimitys sellaisen ihmisen tuotokselle, joka ei osaa runoilla halustaan huolimatta.
Johtuu myös siitä, että kieli muuttuu. Sen hyvin huomaa kun lukee 60 - 80 vuotta sitten kirjoitettuja runoja. Tottahan se on jos on lukenut vanhoja runoja ikänsä ja juuttunut muutenkin ajatusmaailmaltaan ja asenteeltaan vanhaan, menneeseen roikkumaan ajattelee kuin kirjoittaja tuossa kommentissaan. Minusta on ihanaa pysyä ajassa kiinni ja iloita olevasta, eikä katsella taakseen muuten kuin oppiakseen.
Näen Ruman naisen proosarunon ja -kerronnan välimaastossa liikkuvaksi. Joku täällä mainitsi "nykyrunouden". Tarkoittiko hän modernia runoutta? Teki läpimurtonsa jo 50-luvulla, että ei kovin uusi ilmiönä. Sillä oli jo silloin omat vastustajansa. Minulle "nykyrunous" on vähän samalla tavalla kysymysmerkki, kun en aina ymmärrä, mistä sellaisessa mahtaa olla kysymys. En kuitenkaan voi sanoa etteikö se olisi runoutta. Kovin on kulttuuripiirien ylistämää ja palkitsemaa. Mieluummin luen Merikiven pohdintaa elämästä. Ihan varteenotettava kysymys tokaviimeisessä säkeistössä. Pitääkö joutua murjotuksi, ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen?
"ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen" Ei mielestäni välttämättä, jotkut saavat sellaisen viisauden jo syntymälahjanaan ja ympärilleen vielä viisaampia aikuisa.
Kaikki elämänkokemukset kasvattavat "avaavat silmiä"! Kaikenaikaa voi oppia uutta ja kehittyä että jalostua erilaisista vaikutteista elämässä. kaikille vain ei ole lahtökohtia tuollaiseen jalostuneeseen ymmärrykseen ja viisauteen, eli eivät pysty omaksumaan, vaan kenties "lyövät päätänsä vain seinään" kerta toisensa jälkeen.
On myös viisautta joka ihmisessä jalostuu jos joutuu henkisesti ahdinkoon, jos joutuu ns. kiusatuksi. Sinnikkyys ja sisu kasvaa monella tapaa jas vain haluaa.v.
Koska komentoijia on niin monta, että kaikille vastaaminen olisi vaikeaa, vastaan vähän yhteisesti. Kiitän lämpimästi ymmärtäjiä, mutten moiti arvostelijoitakaan. Koska runo on niin vanha ja monimuotoinen asia, että kaikilla on omia kokemuksiaan ja kiintumyksen kohteitaan siinä. Siksi jokainen on oikeassa siinä, mistä pitää ja mistä ei.
Oma kokemukseni on se, että mitä pitempään ja moninaisempaa runoutta lukee, sitä enemmän sietokyky kasvaa ja alkaa jopa pitää sellaisesta, mitä ennen inhosi; vähään kuin ruokalajien kohdalla usein käy. Itse pidän niin kalevalaisesta kuin mustakin kertovasta runosta, mitallista tai ei.
Sitten lyyrinen, mitallinen runo on ihan oma kiintymysen kohde, mutta se ei silti sulje pois murrerunoakaan tai kertovaa mitatonta runoa. Ainoa mitä en ymmärrä on nykyruno, jossa ei ole sen paremmin mittaa kuin ymmärrettävää sisältöä. Tuntuu vain, tekijä kirjottaa hämärää tekstiä saadakseen sen kuulostamaan syvälliseltä. Luulen kuitenkin, että vastoin joidenkin arvostelijoiden arvostelua ne tulevat menettämään merkityksensä ja arvonsa.
Kun kirjoittaa runoa, olen huomannut, että jotkin asiat kuten tunteet, tunnelmat ja hetkelliset havainnot onnistuvat ehkä jopa parhaiten mitallisessa runossa, mutta tarinan kertomiseen murre- tai proosaruno sopii paremmin, siis kirjoittajan kannalta välinen on parempi. Joskus olen vaihtanut välineen jo valmiiseen runoon, kun se ei sellaisena ole tuntunut onnistuneelta. Päin taikka toisin.
Toinen asia sitten on, pitävätkö kaikki lukijat samoista välinenstä. Nähtävästi nytkään eivät.
Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta
Pikkuhousut pyllyvaossa
ja räkä poskella
nukut vierelläni.
Pieret kuorsaat!
Oma ihana enkelini!
Hyi kamala, tosi ällöttävää !
Samaan satsiin on pylly, räkä, piereminen ja enkeli saatu laitetuksi, tuo kirjoittaja T.T. antaa perverssin vaikutelman itsestäänkin saati "runostaan".
Lisäys edelliseen- runo Ruma nainen vei minulta enemmän kun antoi. Energisyyteni vajeni, runon toivottomuus ja rakkauden kriteerit, naisen kohtalo, ne loivat hyvin tyhjän tunteen ja jos miettisin yhtään kauempaa tuota runoa, tulisi tosi huono olo.
Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta
Pikkuhousut pyllyvaossa
ja räkä poskella
nukut vierelläni.
Pieret kuorsaat!
Oma ihana enkelini!
Hyi kamala, tosi ällöttävää !
Samaan satsiin on pylly, räkä, piereminen ja enkeli saatu laitetuksi, tuo kirjoittaja T.T. antaa perverssin vaikutelman itsestäänkin saati "runostaan".
Hehheh - en ainakaan toivoisi, että kukaan mies minulle omistaisi tuollaista runoa. Taitaisin mykistyä vihastuksesta (enkä ihastuksesta).
Lisäys edelliseen- runo Ruma nainen vei minulta enemmän kun antoi. Energisyyteni vajeni, runon toivottomuus ja rakkauden kriteerit, naisen kohtalo, ne loivat hyvin tyhjän tunteen ja jos miettisin yhtään kauempaa tuota runoa, tulisi tosi huono olo.
Ei stemmannut minun pirtaan.
Oli tehty nainen rumaksi, oil tosiaan. Aiheesta olisi saanut vaikka mitä muuta.
Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta
Pikkuhousut pyllyvaossa
ja räkä poskella
nukut vierelläni.
Pieret kuorsaat!
Oma ihana enkelini!
Hyi kamala, tosi ällöttävää !
Samaan satsiin on pylly, räkä, piereminen ja enkeli saatu laitetuksi, tuo kirjoittaja T.T. antaa perverssin vaikutelman itsestäänkin saati "runostaan".
Hehheh - en ainakaan toivoisi, että kukaan mies minulle omistaisi tuollaista runoa. Taitaisin mykistyä vihastuksesta (enkä ihastuksesta).
Pervessi?? Nuohan on aivan normaaleja asioita joita tapahtuu kaikenaikaa jokaisen peiton alla tai päällä. Mutta te kaunosielut, totuuden vääristelijät, te jotka ette uskalla katsoa asiaa niin kuin se on. Elämä taitaa pelotaa?
Sivut
Runo oli muuten hyvä, mutta taisi olla ironiaa tai itseironiaa lopussa?
Arvosana 6, rumasta runosta.
Mikä runo tuo on? Voisi olla ihan suoraa tekstiä. Typerää kuvitella, että lauseen jakaminen usealle riville tekee siitä runon.
Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta
Pikkuhousut pyllyvaossa
ja räkä poskella
nukut vierelläni.
Pieret kuorsaat!
Oma ihana enkelini!
Nykyisin onkin melkein kaikki pielessä ja huonommin kuin ennen. Nykyruno - nimitys sellaisen ihmisen tuotokselle, joka ei osaa runoilla halustaan huolimatta.
Ruma nainen, hätkähdyttää, mutta olisi ollut tiivitettynä parempi.
Johtuu myös siitä, että kieli muuttuu. Sen hyvin huomaa kun lukee 60 - 80 vuotta sitten kirjoitettuja runoja. Tottahan se on jos on lukenut vanhoja runoja ikänsä ja juuttunut muutenkin ajatusmaailmaltaan ja asenteeltaan vanhaan, menneeseen roikkumaan ajattelee kuin kirjoittaja tuossa kommentissaan. Minusta on ihanaa pysyä ajassa kiinni ja iloita olevasta, eikä katsella taakseen muuten kuin oppiakseen.
On varmasti kurjaa kirjoitella noin negatiivisia ilkeitä ja kateellisia sanoja.
Näen Ruman naisen proosarunon ja -kerronnan välimaastossa liikkuvaksi. Joku täällä mainitsi "nykyrunouden". Tarkoittiko hän modernia runoutta? Teki läpimurtonsa jo 50-luvulla, että ei kovin uusi ilmiönä. Sillä oli jo silloin omat vastustajansa. Minulle "nykyrunous" on vähän samalla tavalla kysymysmerkki, kun en aina ymmärrä, mistä sellaisessa mahtaa olla kysymys. En kuitenkaan voi sanoa etteikö se olisi runoutta. Kovin on kulttuuripiirien ylistämää ja palkitsemaa. Mieluummin luen Merikiven pohdintaa elämästä. Ihan varteenotettava kysymys tokaviimeisessä säkeistössä. Pitääkö joutua murjotuksi, ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen?
"ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen" Ei mielestäni välttämättä, jotkut saavat sellaisen viisauden jo syntymälahjanaan ja ympärilleen vielä viisaampia aikuisa.
Kaikki elämänkokemukset kasvattavat "avaavat silmiä"! Kaikenaikaa voi oppia uutta ja kehittyä että jalostua erilaisista vaikutteista elämässä. kaikille vain ei ole lahtökohtia tuollaiseen jalostuneeseen ymmärrykseen ja viisauteen, eli eivät pysty omaksumaan, vaan kenties "lyövät päätänsä vain seinään" kerta toisensa jälkeen.
On myös viisautta joka ihmisessä jalostuu jos joutuu henkisesti ahdinkoon, jos joutuu ns. kiusatuksi. Sinnikkyys ja sisu kasvaa monella tapaa jas vain haluaa.v.
Koska komentoijia on niin monta, että kaikille vastaaminen olisi vaikeaa, vastaan vähän yhteisesti. Kiitän lämpimästi ymmärtäjiä, mutten moiti arvostelijoitakaan. Koska runo on niin vanha ja monimuotoinen asia, että kaikilla on omia kokemuksiaan ja kiintumyksen kohteitaan siinä. Siksi jokainen on oikeassa siinä, mistä pitää ja mistä ei.
Oma kokemukseni on se, että mitä pitempään ja moninaisempaa runoutta lukee, sitä enemmän sietokyky kasvaa ja alkaa jopa pitää sellaisesta, mitä ennen inhosi; vähään kuin ruokalajien kohdalla usein käy. Itse pidän niin kalevalaisesta kuin mustakin kertovasta runosta, mitallista tai ei.
Sitten lyyrinen, mitallinen runo on ihan oma kiintymysen kohde, mutta se ei silti sulje pois murrerunoakaan tai kertovaa mitatonta runoa. Ainoa mitä en ymmärrä on nykyruno, jossa ei ole sen paremmin mittaa kuin ymmärrettävää sisältöä. Tuntuu vain, tekijä kirjottaa hämärää tekstiä saadakseen sen kuulostamaan syvälliseltä. Luulen kuitenkin, että vastoin joidenkin arvostelijoiden arvostelua ne tulevat menettämään merkityksensä ja arvonsa.
Kun kirjoittaa runoa, olen huomannut, että jotkin asiat kuten tunteet, tunnelmat ja hetkelliset havainnot onnistuvat ehkä jopa parhaiten mitallisessa runossa, mutta tarinan kertomiseen murre- tai proosaruno sopii paremmin, siis kirjoittajan kannalta välinen on parempi. Joskus olen vaihtanut välineen jo valmiiseen runoon, kun se ei sellaisena ole tuntunut onnistuneelta. Päin taikka toisin.
Toinen asia sitten on, pitävätkö kaikki lukijat samoista välinenstä. Nähtävästi nytkään eivät.
Hyi kamala, tosi ällöttävää !
Samaan satsiin on pylly, räkä, piereminen ja enkeli saatu laitetuksi, tuo kirjoittaja T.T. antaa perverssin vaikutelman itsestäänkin saati "runostaan".
Ihan samaa ajattelin. Täyttä inhorealismia.
ML
Lisäys edelliseen- runo Ruma nainen vei minulta enemmän kun antoi. Energisyyteni vajeni, runon toivottomuus ja rakkauden kriteerit, naisen kohtalo, ne loivat hyvin tyhjän tunteen ja jos miettisin yhtään kauempaa tuota runoa, tulisi tosi huono olo.
Ei stemmannut minun pirtaan.
18.22 ja 18.29 molemmat samalta kommentoijalta.
ML
No mutta ihmiset, eihän rumia naisia olekaan. Ei ainakaan oikeitten herrasmiesten mielestä.
Typerää tuomita yhden runon perusteella,
vaivautuisitte lukemaan karttuisi sivistyksenne.
Kirja on nimeltään Runoja Rakkauden Ripulista
Tuo on aihe josta saa hyvinkin niin revittyä realismia ja sitten sitä muutakin löytyy.
Minusta on tosi mahtavaa, että 40 mies viitsii kirjoittaa tällaisen teoksen, ilmeisesti kaikki tekstinsä kokemusten siivittämänä. Lisää Tapani Tullaa
Sormenpäilläni luen sinua
sydämeeni merkitsen
lukemattomat vartalosi kaaret
ja lempipaikkani ihollasi.
Tunteitteittesi juonteet rakastan sileiksi
kun kaksin käsin
selaan sinua edestakaisin
ja palaan aina ensisuudelmaamme
Hehheh - en ainakaan toivoisi, että kukaan mies minulle omistaisi tuollaista runoa. Taitaisin mykistyä vihastuksesta (enkä ihastuksesta).
Oli tehty nainen rumaksi, oil tosiaan. Aiheesta olisi saanut vaikka mitä muuta.
Pervessi?? Nuohan on aivan normaaleja asioita joita tapahtuu kaikenaikaa jokaisen peiton alla tai päällä. Mutta te kaunosielut, totuuden vääristelijät, te jotka ette uskalla katsoa asiaa niin kuin se on. Elämä taitaa pelotaa?
Sivut