Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Mikä runo tuo on? Voisi olla ihan suoraa tekstiä. Typerää kuvitella, että lauseen jakaminen usealle riville tekee siitä runon.

Vierailija
Vierailija

Mikä runo tuo on? Voisi olla ihan suoraa tekstiä. Typerää kuvitella, että lauseen jakaminen usealle riville tekee siitä runon.

Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta

 

         Pikkuhousut pyllyvaossa

ja räkä poskella

           nukut vierelläni.

Pieret kuorsaat!

          Oma ihana enkelini!

Vierailija

Nykyisin onkin melkein kaikki pielessä ja huonommin kuin ennen. Nykyruno - nimitys sellaisen ihmisen tuotokselle, joka ei osaa runoilla halustaan huolimatta.

Vierailija

Ruma nainen, hätkähdyttää, mutta olisi ollut tiivitettynä parempi.

Vierailija

Nykyisin onkin melkein kaikki pielessä ja huonommin kuin ennen. Nykyruno - nimitys sellaisen ihmisen tuotokselle, joka ei osaa runoilla halustaan huolimatta.

Johtuu myös siitä, että kieli muuttuu. Sen hyvin huomaa kun lukee 60 - 80 vuotta sitten kirjoitettuja runoja. Tottahan se on jos on lukenut vanhoja runoja ikänsä ja juuttunut muutenkin ajatusmaailmaltaan ja asenteeltaan vanhaan, menneeseen roikkumaan ajattelee kuin kirjoittaja tuossa kommentissaan. Minusta on ihanaa pysyä ajassa kiinni ja iloita olevasta, eikä katsella taakseen muuten kuin oppiakseen.

Vierailija
Vierailija

Mikä runo tuo on? Voisi olla ihan suoraa tekstiä. Typerää kuvitella, että lauseen jakaminen usealle riville tekee siitä runon.

On varmasti kurjaa kirjoitella noin negatiivisia ilkeitä ja kateellisia sanoja.

Vierailija

Näen Ruman naisen proosarunon ja -kerronnan välimaastossa liikkuvaksi. Joku täällä mainitsi "nykyrunouden". Tarkoittiko hän modernia runoutta? Teki läpimurtonsa jo 50-luvulla, että ei kovin uusi ilmiönä. Sillä oli jo silloin omat vastustajansa. Minulle "nykyrunous" on vähän samalla tavalla kysymysmerkki, kun en aina ymmärrä, mistä sellaisessa mahtaa olla kysymys. En kuitenkaan voi sanoa etteikö se olisi runoutta. Kovin on kulttuuripiirien ylistämää ja palkitsemaa. Mieluummin luen Merikiven pohdintaa elämästä. Ihan varteenotettava kysymys tokaviimeisessä säkeistössä. Pitääkö joutua murjotuksi, ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen?

Vierailija

"ennen kuin naamioiden alta paljastuu jalostunut ihminen" Ei mielestäni välttämättä, jotkut saavat sellaisen viisauden jo syntymälahjanaan ja ympärilleen vielä viisaampia aikuisa.

Kaikki elämänkokemukset kasvattavat "avaavat silmiä"! Kaikenaikaa voi oppia uutta ja kehittyä että jalostua erilaisista vaikutteista elämässä. kaikille vain ei ole lahtökohtia tuollaiseen jalostuneeseen ymmärrykseen ja viisauteen, eli eivät pysty omaksumaan, vaan kenties "lyövät päätänsä vain seinään" kerta toisensa jälkeen.

On myös viisautta joka ihmisessä jalostuu jos joutuu henkisesti ahdinkoon, jos joutuu ns. kiusatuksi. Sinnikkyys ja sisu kasvaa monella tapaa jas vain haluaa.v.

Merikivi
Seuraa 
Liittynyt7.5.2014

Koska komentoijia on niin monta, että kaikille vastaaminen olisi vaikeaa, vastaan vähän yhteisesti.  Kiitän lämpimästi ymmärtäjiä, mutten moiti arvostelijoitakaan.  Koska runo on niin vanha ja monimuotoinen asia, että kaikilla on omia kokemuksiaan ja kiintumyksen kohteitaan siinä.   Siksi jokainen on oikeassa siinä, mistä pitää ja mistä ei.   

Oma kokemukseni on se, että mitä pitempään ja moninaisempaa runoutta lukee, sitä enemmän sietokyky kasvaa ja alkaa jopa pitää sellaisesta, mitä ennen inhosi; vähään kuin ruokalajien kohdalla usein käy.        Itse pidän niin kalevalaisesta kuin mustakin  kertovasta runosta, mitallista tai ei.

Sitten lyyrinen, mitallinen runo on ihan oma kiintymysen kohde, mutta se ei silti sulje pois murrerunoakaan tai kertovaa mitatonta runoa.     Ainoa mitä en ymmärrä on nykyruno, jossa ei ole sen paremmin mittaa kuin ymmärrettävää sisältöä.      Tuntuu vain, tekijä kirjottaa hämärää tekstiä saadakseen sen kuulostamaan syvälliseltä.    Luulen kuitenkin, että vastoin joidenkin arvostelijoiden arvostelua ne tulevat menettämään merkityksensä ja arvonsa.

Kun kirjoittaa runoa, olen huomannut, että jotkin asiat kuten tunteet, tunnelmat ja hetkelliset havainnot  onnistuvat ehkä jopa parhaiten mitallisessa runossa, mutta tarinan kertomiseen murre- tai proosaruno sopii paremmin, siis kirjoittajan kannalta välinen on parempi.  Joskus olen vaihtanut välineen jo valmiiseen runoon, kun se ei sellaisena ole tuntunut onnistuneelta.  Päin taikka toisin. 

Toinen asia sitten on, pitävätkö kaikki lukijat samoista välinenstä.    Nähtävästi nytkään eivät.

 

 

 

 

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Etpä taida tuntea nykyrunoutta, tässä esimerkki Tapani Tullalta

 

         Pikkuhousut pyllyvaossa

ja räkä poskella

           nukut vierelläni.

Pieret kuorsaat!

          Oma ihana enkelini!

 

Hyi kamala, tosi ällöttävää !

Samaan satsiin on pylly, räkä, piereminen ja enkeli saatu laitetuksi, tuo kirjoittaja  T.T. antaa perverssin vaikutelman itsestäänkin saati "runostaan".

Vierailija

Lisäys edelliseen- runo Ruma nainen vei minulta enemmän kun antoi. Energisyyteni vajeni, runon toivottomuus ja rakkauden kriteerit, naisen kohtalo, ne loivat hyvin tyhjän tunteen ja jos miettisin yhtään kauempaa tuota runoa, tulisi tosi huono olo.

Ei stemmannut minun pirtaan.

Vierailija
Vierailija

Ihan samaa ajattelin. Täyttä inhorealismia.

ML

 

Selvennyksenä ylläolevaan. Tarkoitin Tapani Tullan sanoja.

ML

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat