Sivut

Kommentit (120)

Lempeästi kerrot kaipuusta, suuresta ikävästäi. Sanat saivat ajattelemaan. Vaikka minulla on rakastava ihminen vierelläni, muistanko antaa arvoa. Ihan kuin olisi osakseni langennut luontaisetu. Ei hän ole. Jo huomenna voi olla pois temmattu. Kiitos muistutuksesta Valone.

ML

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä kuulun siihen suureen joukkoon, joka ei RUNOT-osiota avaa. Tämän nyt avasin, koska sitä oli jo kommentoitu ja siten tänne keskustelupalstalle tuotu. Ja yllätyin positiivisesti! Tämä oli kauniin tunnelmallinen runo. Kiitos!

Tuuli kasvojani hyväilee

muistan kostea suudelmasi,

ilma huokailee kuin

hengityksesi kaulallani

 tunnen sen

hyvää tekevän voiman

Rakastan sinua hulluna

kiihkeästi korot kopisten

kosteaa asfalttia

jokaisella askeleella

 saavutan sinua

Näen kun palaat!

etkä koskaan lähde

Sade vain yltyy

Hienoja mielikuvia synnyttäviä runoja. Voisi vaikka säveltää ... jos osaisi. Laulajana hieman käheä Piaf-tyyppinen ikääntynyt artisti.

Olen joka hetki

valmiina kuulemaan

sinua

matalan hellän äänesi,

puhut rakkaudestasi

siitä

josta olen osallinen

Sinun täytyy taas

lähteä

auton ikkunasta

kätesi heilautus

viime hyvästiksi

Jään toviksi sinuun,

läheisyytesi saa

 minut värisemään

Nyt jo sinua kaipaan

kipuna on rakkauteni

Kuuman päivän aurinko

hellii lämöllään,

vielä hetki kunnes

se taivaanrantaan

värinsä laskee

 

-valone-

Aamun sade ropisee ikkunoihin

kadut ovat kiiltävän mustia, 

valokiilat halkovat pimeää

ne viiltävät kuin kirkkaus,

hetken valo antaa toivoa

 

Niin taas on pimeää, 

että vastaantulijaa en erota

vain hahmonsa aavistan.

Aavistan rakkautesi määrän,

jo kysyn onko se enemmän?

Odotan päivän nousua

-valone-

 

Tuuli pyörittää, myrsky ujeltaa se paiskoo

kaatuneet portinpielet ovat sortuneet maahan,

pöly harmaan paksuna ilmassa kiertää,

esineet irtoilevat maasta, hiekka nousee

koko pihamaa pyörii ylemmäs, ylemmäs

kuin taivas kutsuisi ylöspäin ylös..

Tuuli työntää, tuskin henkeni kulkee

pakahdun huohotan haukon ilmaa

Herään täydelliseen hiljaisuuteen,

uskonko tämän? katson ulos,

koko tienoon peittää valkea lumi,

hiljainen ilo ja rauha, naurattaa

Olen katsellut myrskyisää unta

-valone

Tuulee,

 vinkuu ujeltaa lujalla voimalla,

se riepottelee nostattaa hiekkaa,

ilmassa on pälypatsaita,

ja silmissäni kirvelee

On ilma sakeana sinusta

 

Minä yritän pitää tasapainoni

Olen tukehtua pyörteen

tuomaan pölyyn, se kiertää

käntyy, katson portille jälkeesi

käännyt ympäri ja pysähdyt 

Katson sinun seisovan portilla

tien päässä, suljet portin jälkeesi

ja naurat, naurat ääneen

 

Kuin taikaiskusta ilma seestyy

aurinko jo  täydessä terässä

sekin nauraa täysin kirkkaana

 

Kaikki takapihan nurmi on 

palanut, kuollutta, ruskeaa

Tuuli nousee, taas kuulen

 sateen kohinan

Sadetuuli se tuo muassaan 

elämän, vielä hetkeksi vihreää

ennen kuin pakkanen sen

kuuransa alle peittää

-valone-

 

 

 

Mitä teinkään

kun sinut sydämeeni otin,

haltioituneena annoin paikan 

kaikki muut tiet suljin

Annoin sydämeni kaikki

annoin ajatukseni

sinä ne paloittelit, murensit

sydämeni kipu oli nautintosi

Rakastelit, kehuit, palvelit

Käänsit selkäsi ja minä palelin

vedet juoksivat kuin koskessa

Tulisitko ja patoaisit kyyneleeni

 

Sinä vain otat, kylmästi otat mielihyväsi

 puhumatta katsomatta koskematta

Tällaiselleko minä annoin osani

Tahdon takaisin sen mikä on minun

-valone-

 

Voih, kun Joulu saa 

meitä myötätuuli jouduttaa

tähän aikaan mielen kirkkaan

edellä juoksevan ajatuksen

 kiinni saan ja mieleen painan

joutuin, joutuin juoksen

Myötätuuli askeleet jouduttaa,

vastatuulen voitan ponnistain

vaik miten piiskais piikkejään

heitellen kipunoita kiukun

mä sille iloani nauran,

et mua kiinni saa,

mä joutuin Jouluun joudan

-valone-

Vierailija

Tuulee,

 vinkuu ujeltaa lujalla voimalla,

se riepottelee nostattaa hiekkaa,

ilmassa on pölypatsaita,

ja silmissäni kirvelee

On ilma sakeana sinusta

 

Minä yritän pitää tasapainoni

Olen tukehtua pyörteen

tuomaan pölyyn, se kiertää

käntyy, katson portille jälkeesi

käännyt ympäri ja pysähdyt 

Näen sinun seisovan portilla

tien päässä, suljet portin jälkeesi

ja naurat, naurat ääneen

 

Kuin taikaiskusta ilma seestyy

aurinko jo  täydessä terässä

sekin nauraa täysin kirkkaana

 

Kaikki takapihan nurmi on 

palanut, kuollutta, ruskeaa

Tuuli nousee, taas kuulen

 sateen kohinan

Sadetuuli se tuo muassaan 

elämän, vielä hetkeksi vihreää

ennen kuin pakkanen sen

kuuransa alle peittää

-valone-

 

 

 

Vierailija

Voih, kun Joulu saa 

meitä myötätuuli jouduttaa

tähän aikaan mielen kirkkaan

edellä juoksevan ajatuksen

 kiinni saan ja mieleen painan

joutuin, joutuin juoksen.

Myötätuuli askeleet jouduttaa,

vastatuulen voitan ponnistain

vaik miten piiskais piikkejään

heitellen kipunoita kiukun

mä sille iloani nauran,

et mua kiinni saa,

mä joutuin Jouluun joudan

-valone-

Sivut

Thread has been locked.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat