Asianajaja: Tämän vuoksi perintöriitoja syntyy – "vävy heittää bensaa liekkiin"

Kommentit (8)

Vierailija

Meillä on 5 sisarusta. Välimme ovat olleet suht hyvät. Ne jotka ovat asuneet lähekkäin ovat läheisempiä toisilleen. 1 veli asui äidin luona isän kuoltua ja hänellä oli tietenkin hyvät välit äitiin. Hän myös sai enemmän etuisuuksia kuin muut mutta me emme olleet hänelle siitä katkeria. Nyt äidin kuoltua tämä veli rupesi päällysmieheksi ja tuntuu kuin hän omistaisi kaiken äidin omaisuuden ja määrää kaikesta.

Hän on niin itsekäs eikä huomaa, että muut ovat samanarvoisia, Vaikeaa varmasti tulee olemaan.

Täytyy vaan toivoa, että kaikki lopulta menee tasapuolisesti ja vältytään riidoilta.

kaikki meni, eikä piisannutkaan

Artikkelissa puhutaan vain rintaperillisistä. Mutta miten estää se, ettei leskeksi jääneen uusi puoliso vie kaikkea "uudesti rakastuneelta" leskeltä? Leskeä suojaa leskenoikeus.

Tästä on kokemusta...uusi puoliso ensin yritti pakottaa myymään kiinteistön, mistä oli toisen lapsen ½, lesken toinen puoli. Toisesta perillisestä ei vielä tuolloin ollut tietoa, kun kuului lesken kuolinpesään. Kun ei onnistunut alkoi irtaimiston myynti., niin sitten  myytiin irtaimisto, nostettiin pankkitilit tyhjäksi,...ovelasti käteiseksi rahaksi. Käteistä rahaa kun ei voi jäljittää. Kun leski kuoli, uuden puolison toimet tulivat perunkirjoituksessa ilmi. Mutta minkäs teet, kun leski oli elinaikanaan rakastetulleen antanut.

Eppu

Kun jälkimmäinenkin vanhempi kuoli, ei minulla ja veljelläni ollut ongelmia. Molemmat otimme jokusen esineen muistoksi, valokuvia ja sellaista. Myytiin kaikki mistä jotain vielä sai, astioita, lasia, keramiikkaa, sekalaista irtaimistoa. Rahat tasan. Sitten tilattiin roskalava pihaan ja tyhjennettiin loput siihen. Kulut tasan. Lopuksi talo myyntiin, rahat tasan. Pikemminkin yritimme työntää toisillemme tavaraa! Näin meillä...

Tinni

Meillä meni sisareni kanssa hienosti vanhempiemme kotitalon ja tavaroiden jakaminen. Sovimme heti, että jaossa olemme vain me kaksi. Sisarwni ja minä. Muistelimmw tavaroita jakaessamme kapsuuttamme ja nuoruuttamme. Kaikkea mitä esineet toivat mieleemme menneistä ajoista ja vanhemmistamme. Itkimme ja nauroimme. Todellinen surutyö tehtiin siinä samalla. Kotitalon myyntikon hoitui hienosti. Kesämökin köytön sovimme vuodeksi kerrallaan. Vaihtopöivä heinäkuun 15.

Vierailija

Kokemusta on. Meitä rintaperillisiä oli kaksi.Äiti eli leskenä omistusasunnossa suurehkossa kaupungissa. Isoisän omistusasunto oli " jakamattomana" pääkaupungissa.
Nuorempi veljeni ehti tyhjentää sekä äidin tilit että asunnon arvotavaroista., myydä toisen asunnon.Mannermaalla asuvana emme pystyneet seuraamaan koko tilannetta. Kyselimme ja epäilimme, mutta kukaan paikanpäällä asiva ei havainnut mitään. Tutkimusten ja tuomion jälkeen sanoi niin moni heistä " aavistaneensa" ja " jo kauan epäilleensä".
Kaikeksi huipuksi osoittautui, että meitä avustanut sukulainen oli " ominut" äidin tavaroita käydessään asunnossa kuolintapauksen jälkeen.

Korpit haaskalla

Härski käyttäytyminen tulee todellakin esiin viimeistään vainajan asunnon tyhjentämisessä vaikka kyseessä olisi vain käyttötavarat. Isäni kuoltua sisareni oli laittanut lappuja poikansa nimellä jo valmiiksi esineisiin. Toinen siskoni kommentoi vieressä "anna pojan 31 v viedä" kun lappuja ihmettelin. Kysyin mitä tahansa tavaraa itselleni vastaus oli sisarelta " no mutta kun poikani niin haluaisi sen ". Ja ne mitä minulle jäi tultiin vielä kotonani hakemaan, että se ja se olisi vielä saatava. Eräs iso elementti työnnettiin minulle (ei merkitty perunkirjaan) kukaan heistä ei sitä halunnut. Vuoden jälkeen pistin esineen myyntiin jo alkoi tulla kirjeitä "milloin jaan rahat myydystä esineestä" . Ei olisi tarvinnut jakaa koska ei ollut perunkirjaan merkitty minulle tai kelleen muullakaan. Jaoin ne siinä vaiheessa kun sisareni maksoi osuuteni perunkirjaan hänelle merkitystä toisesta esineestä. Minua pyydettiin luopumaan osuudesta mutta en luopunut. Summa oli paljon pienempi kuin mitä maksoin osuuksia esineestä joka ei ollut perunkirjaan lainkaan. Niin että kannattaa olla tarkkana niiden juristien suhteen. Nyt on äidin jäämistön selvityksen aika, huh. Ne on hajallaan heillä mikä misäkin. Korut he veivät ensimmäiseksi. Sisaret eivät antaneet huonekaluja, kodinkoneita, myydä kun hän joutui pysyvästi laitoshoitoon ja asunto tyhjennettiin. Sijoittuvat ehkäpä sitten itselleen ja lapsilleen. Mitään listaa ei ole vaikka pyysin sellaisen tekemään. Nyt minulle tarjotaan palveluasunnon tyhjennyksessä vanhat postikortit, huopaa, äidin vaatteita, verhot ja jopa paria tuolia. Pistän kädet ristiin kun show on ohi.

Reilu peli

Isän ja äidinkin kuoltua sisarukset pidimme maatilaa muutaman vuoden yhteisomistuksessa. Pikku irtainta kukin sai muistoksi halujensa mukaan. Kokoonnuttiin kotitaloon edelleen perheinemme juhliin. Metsätulot jaettiin.

Sitten mietittiin yhdessä, että rakennusten ylläpidon takia olisi hyvä myydä talo yhdelle sisaruksista.  Ehdotin myyntihinnaksi nimellistä hintaa.  Kukaan ei vastustanut tai vaatinut käypää hintaa. Veljeni osti talon ja kaikki rakennukset isolla tontilla. Irtaimisto jäi rakennuksiin. Edelleen pidämme vuosittain sukukukokouksia talossa. Metsät  ja pellot ovat yhteisomistuksessa. Metsät hoidetaan hyvin  , osin sisarusten nuorisosta palkatulla työvoimalla. Sukulaisviljelijä pitää pellot kunnossa. Sisarusten välit ovat pysyneet hyvinä.

Vierailija

Meillä on meneillään riitaisa perinnönjako ja se surettaa minua. Lapsia on kaikkiaan 4 , joista minä ja kaksi sisarustani olemme sopuisia. Mutta kun sitten pitää olla yksi itsekäs ja ahne joka haluaisi kaiken itselleen. Hän riitauttaa kaiken, on jo salaa nyysinyt tavaroita ja kieroilee minkä kerkiää. Ei mitään kunnioitusta vainajaa, muita perheenjäseniä tai sukulaisia kohtaan. Oksettaa miten joku voikaan olla niin ahne ja ilkeämielinen onnenonkija. Yök. Olisipa jo koko homma ohi ettei tarvitsisi olla enää missään tekemisissä ja pahoittaa mieltään itsensä , toisten ja ennen kaikkea vainajan puolesta. Kun edes vainajan toiveita ei voida toteuttaa koska niitä ei ole paperilla ja riitapukarisisarus on riitauttanut kaiken.  Koska kuinkas muutenkaan. Mahtaa olla rankkaa eläminen tuolla asenteella. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat