klo 22:45 | 13.12.2014
/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_topic_image/1418503522_original_Praha_2014_249.JPG?itok=ylIzhGXi)
Viimeisin matkani suuntautui Prahaan.Se oli lahjani parhaalle ystävälleni joten hän sai valita kohteen, muuten matka olisi ehkä suuntautunut toiseen kaupunkiin.
Prahan hieman jäykkään ja raskaaseen katukuvaan toi tähän vuodenaikaan hieman keveyttä kauniit joulukoristelut, lukuisat joulukuuset ja joulutorit, kaupunki oli sonnustautunut parhaimpiinsa. Joulukojuissa myytiin samanlaisia tuotteita mitä mitä suomessakin joulutoreilla, käsinkudottuja villasukkia,lapasia, myssyjä, leivonnaisia sekä joulukoristeita. Poikkeuksena glögi jossa oli prosentteja sekä alkoholipitoinen hunajaviini joka lämmitti mukavasti.
Tarkoituksena oli esitellä ystävälleni Prahan lukuisia kirkkoja mutta yllätys oli suuri kun useimmat niistä olivat suljettuja, ne avattiin vain joulukonserttien ajaksi. Joulukonserteissa olikin valinnan varaa, mutta koska suuri kivikirkko oli lämmittämätön niin jo puolen tunnin kuluttua alkoi vilu vaivaamaan, pelkkä kaunis musiikki ei riittänyt lämmikkeeksi. Kannattaakin selvittää etukäteen onko kirkossa minkäänlaista lämmitystä tai edes lämpimiä huopia mihin kääriytyä.
Prahan linnanporttien edustalla, Hradcanyn aukiolla on Stenbergin palatsi jossa sijaitsee Eurooppalaisen taiteen kansallisgalleria. Linnan entisessä tallirakennuksesta löytyy Prahan linnan maalausgalleria ja samassa rakennuksessa on maaliskuuhun asti näyttely Madonna ja lapsi, pääasiassa ikoneja.
Pyhän ristin kappelissa ihmettelimme Vituksen katedraalin kirkkoaarteita. Kulta kimmelsi ja timantit säihkyivät. Mieleeni nousi kerettiläinen ajatus, kirkolla on mittaamattomat aarteet vaikka kansaa on aikojen saatossa kuollut joukottain nälkään....
Tämän päivän päätteeksi jalat huusivat mobilaattia.
Kaarlen silta on karun kaunis ja Prahan tunnetuin nähtävyys. Parhaimmillaan se on aamulla auringonnousun aikaan kun turistit ovat vielä nukkumassa.
Yö oli ollut pakkasyö, joelta nousi usvaa, linnut heräilivät ja liikkeellä oli vain koiranulkoiluttaja sekä muutama valokuvaaja. Sillan kummallakin puolella viihtyvät sadat joutsenet ja tuplasti saman verran sorsia ja lokkeja, lintujen määrä oli uskomaton. Judithin sillan kupeessa oli erityinen lintujen ruokkimispaikka,ensi kerran elämässäni joutsen söi kädestäni.
Matka oli mukavista hetkistä koottu palapeli. Ei ollut viiden tähden hotellia eikä gourmee ravintoloita, vain kaksi tavallista suomalaista mummoa maailmalla.
I love you....
Upea kuvasarja asiallisin kirjoituksin. Mökin Muorista on kehkeytynyt oikea Matkailun Velho
Mökin muorille pitää sanoa, että olin siellä minäkin! Jos olit itsenäisyyspäivän, olemme voineet ohittaa toisiamme! P-kolli
P-kolli, me saavuimme Prahaan seitsämäs päivä, olitko jo ehtinyt lähteä? Olisimme voineet vaikka treffata ja mennä kahville tai kuumalle glögille. Mitä pidät Prahasta?
Mökin muori, olimme vielä 7 päivä, olimme kirkkokonsertissa, jossa oli lämmitetyt penkit, ei ollut niin kylmä!Lähdimme 8 päivä illalla pois. Pidin kovasti muutoin ja voisin mennä toistekin! P-kolli
Minulla on useita erilaisia fobioita, on hissikammo, ahtaanpaikan kammo, peloista pahin on korkeanpaikankammo, minua huimaa keittiöjakkarallakin. Minulla on kuitenkin joku hullu tarve koetella rajojani ja useilla aikaisemmilla Prahan matkoilla olin katsellut Raatihuoneen tornia "sillä silmällä" Ikiaikainen torni on 70 metriä korkea ja sitä ylhäällä sitä kiertää näköalatasanne. Tällä viimeisellä matkalla päätin jotta se on sitten nyt----tai ei koskaan.
Pääsylippu maksoi eläkeläisiltä muutaman euron, sillä pääsee torniin hissillä. Hissi oli lasiseinäinen koppero. Japanilaisella nuorellaparilla oli hauskaa kun ei riittänyt se että suljin silmäni vaan varmuudeksi peitin ne vielä käsillänikin. Ylhäällä oli kapea tasanne jossa hädintuskin mahtui toista ohittamaan, mielestäni torni myös huojui ja kaide liian matala, sen yli olisi helppo suistua alas syvyyksiin. Siinä seisoin kauhuissani selkä tiiviisti seinää vasten, päässä suhisi ja jaloissa ei ollut tuntoa. Ystäväni kurkotteli kuvatessaan huolettomasti, edesvastuutonta tuon ikäiseltä ihmiseltä.
Kun lopulta seisoin alhaalla kadulla valtasi minut huumaava voittajan tunne, minä voitin itseni, minä olin tuolla ylhäällä ja aivan vapaaehtoisesti. Samalta seisomalta olisin ollut valmis kiipeämään myös Kaarlen sillan torniin mutta puhallinorkesteri oli valloittanut sen ja töräytteli sieltä joululauluja turistien iloksi. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...
Vanhat rakennukset on heikkouteni ja paheeni. Maasta riippumatta ne täytyy kierellä, kuvata ja ja hypistellä
Matkaseurana minulla oli sielunsisareni, ulkoiselta olemukseltaan pieni ja pyöreä, vaalea, iloinen ja nauravainen. Häneen sopii hyvin tuo kulunut fraasi jotta vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti, siis parasta matkaseuraa, hänen rinnallaan minä olen kuin totinen torvensoittaja.
Viimeisenä iltanamme poikkesimme Karlovan varrella olevaan grilliravintolaan. Paikka oli nähtävästi suosittu sillä useimmat pöydät olivat varattuja. Tarjoilijamme oli nuorehko mies joka kertoi olevansa Romaniasta ja kiireestä huolimatta tuli moneen kertaan pöytäämme puhelimaan mukavia. Lasku oli suomen hintatasoon halpa ja tippiä jätimme tuon normaalin 10 prosenttia.
Keräilimme jo kamppeitamme kun tarjoilija vielä tuli luoksemme, laski pöydänkulmalle kaksi pitkulaista lahjapaperiin käärittyä pakettia, pisti sormen huulilleen ja kuiskasi present. Tietysti hämmästyimme kun emme olleet huomanneet jotta muille olisi paketteja jaeltu ja ollessamme ovella saimme peräämme vielä lentosuukon.
Hotellihuoneessa avasimme uteliaina paketit joista ilmestyi Bohemian Chrystal kynttilänjalat. Mukava muisto mukavasta matkasta ja mukavasta tarjoilijasta.
Kiitos kertomuksesta.
Oli kiva lukea rakastamastani Prahasta.
Meillä tulee mieheni kanssa vuoden kuluttua keväällä täyteen 30 v yhteistä matkaa.
matkalle lähdetään toukokuussa ja yksi vaihtoehto on Praha.
Kaupunkimatka se kuitenkin tulee olemaan.
Joku ihanan Itävallan kaupungeista voi olla myös..... on aikaa miettiä sitä vielä.
Prahassa on konsertteja myös muualla kuin kirkoissa.
Yksi entinen palatsi lähellä "kaikkea siinä keskustassa" on konserttien pitopaikka.
Siellä ei ollut kylmä kun oltiin erään joulun aikaan.
Tämmöttiset kuvalliset ja omakohtaset matkajutut on mukavia luettavia, niitä saisi olla enemmältikin, pääsisi matkalle mukaan.
Matkalle pääsee kun ostaa matkan.
Meidän toiseksi seuraava kaupunkiloma on Prahaan.
Hotelliksi valittiin Bishop House.
Sillä puolella jokea ei ollakaan vielä majoituttu.
Onneksi olkoon hyvästä hotelli valinnasta. Siellä mekin olemme majoittuneet, sijainti on ihanteellinen. Myöskin aamiaispöytä on runsas, minäkin joka kyllästyn hotelliaamiaisiin jo viikon puolivälissä löysin joka aamu mieluista syötävää. Sängyt kaikista parhaimmat ja isot kylpyhuoneet. Hotellihan meni kiiinni tammikuun puolivälissä ja aukeaa taas toukokuun alussa, siellä remontoidaan ainakin kylpyhuoneet.
Mökinmuorille kiitos infosta.
Hotellin valitsimme ihan kuvien ja hotelliesittelyn perusteella.
Remontti on siooin ohi kun mennään keväällä eli toukokuun lopulla.
Vetääkö pieni ja pyöreä puoleensa?
Vaikea uskoa mutta vanhana tietty vähän eri asia.
Joissakin ihmisissä on luontaista karismaa joka vetää toisia puoleensa. Iällä, koolla tai sukupuolella ei ole siinä asiassa merkitystä. Kaikilla tätä ominaisuutta ei ole.
Tunnen tuon ominaisuuden.... itsessäni.....
ja muutamissa muissa joita tunnen.