/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_topic_image/1419862523_original_kuvat_179.jpg?itok=5ons6_ob)
Reilu 2 päivää ja jälleen vuosi vaihtuu. Vuoden vaihtuessa on pauketta, säihkettä ja sähinää, meidän ihmisten viihteeksi. Hyvin monet koirat, rakkaat lemmikkimme, eivät tästä pidä vaan menevät paniikkiin ja shokkiin. Tämä on tarina koirasta jonka vuodenvaihde tappoi.
Olimme Espanjassa campinkalueella, Marbella ja Buganvillan leirintäalue. Oli 2000 luvun alkuvuosia meillä oli kuvan koira, joka onneksi ei ollut paukkuarka. Toinen Suomalainen pariskunta, heillä oli samanlainen koiruus. Oli vuodenvaihde, me juhlimme sitä omassa porukassamme vaunussamme, katselimme ilotulitusta ja kaikki oli hyvin. Ystäviemme koira oli jätetty hetkeksi hihnaan vaunun etutelttaan ja isäntäväki oli mennyt katsomaan kävelysillalle ilotulitusta. Koira oli mennyt paniikkiin ja purrut hihnansa poikki ja lähtenyt leirialueelle etsimään isäntäänsä. Pahaksi onneksi koira eksyi vieressä olevalle nelkaistaiselle moottoritielle. Huonolla onnella jäi auton alle. Isäntä kuuli törmäysäänen ja ehkä näkikin tapauksen. Mentyään vaunulleen oli vain poikkipurtu hihna etuteltassa. Siitä omistaja arvasi, että uhri oli hänen koiransa. Kävi hakemassa tienlaidasta jätesäkkiin menehtyneen koiransa. Tammikuun 1 päivä hautaus läheisen pinjametsän laitaan.Kyyneleitä, paljon kyyneleitä, toi tapaus minullekin. Joka vuodenvaihde tapaus tulee mieleen.
Onneksi nykyinenkin minikoira ei panikoi näistä pommeista. Ehkä aattelee, että taas hullut ihmiset menettää satasia taivaan tuuliin.
Aivan täyttä helvettiä on uusivuosi ja pommit koirallemme. Jo Jouluna koiran käytös muuttuu, mistä tietääkin, että pommiyö on tulossa.
Hieman auttaa eläinlääkäriltä saadut rauhoittavat pillerit
Ikävä tapaus.
Me lähdemme jo aattoaamuna maalle paukkuaran koiran kanssa. Siellä on vähemmän pauketta kuin kaupungissa, jossa on paukuttelupaikat kahta puolta kotiamme.
Paukkuarkaa koiraa ei saisi jättää yksin. Laitan "ukkospaidan" päälle ja vielä valjaat hihnoineen, joilla saan pahimmilla hetkillä pidetyksi koiran lähettyvilläni. Muuten se kaivaa koko huushollin ylösalaisin. Sen kanssa on oltava rauhallinen. Komentaa ei kannata eikä ainakaan vihaisesti. Rullaverhot kiinni, radio ja telkku molemmat auki musiikkikanavilla, ettei synny äänettömiä taukoja.
Koira saa juosta ja nuuskia aamupäivällä aidatussa pihapiirissä ja sitä viedään ylimääräisille lenkeille, että olisi mahdollisimman väsynyt illalla. Toivotaan vain, ettei tulisi paukkuja ennen klo 18.00. Tämä koira ei lähde paniikissa karkuun ampumista kyyhkysenmetsästysaikaankaan vaan suunnistaa suoraan ulko-ovelle ja pyrkii sisälle - onneksi.
Koiramme ei pelkää mitään muita kovia ääniä kuin ampumista ja ukkosta.
Näillä mennään tänäkin uutena vuotena.
Onneksi meillä ovat nämä ruttuturvat olleet vahvahermoisia jotka eivät ole paukuttelusta moksiskaan.Vaan toista oli silloin kun perheessä oli partacollie Kassu jolla oli ongelmana tämä paukkuarkuus. Siihen aikaan laki ei rajannut ilotulitteiden käyttöä vaan paukuttelu alkoi jo tapaninpäivää seuraavana aamuna.Kun pihalta kuului ensimmäisen papatin ääni niin Kassu sukelsi levyksi sohvan alle ja linnottautui sinne. Ensin yritimme vetää sitä pihalleen nahkoineen mutta eihän siitä mitään tullut kun koira löi nelitassu jarrun päälle.
Lopulta ainoa keino oli ottaa välipäivät töistä lomaa ja lähteä mökille evakkoon. Kaikki eivät tätä aina hyvällä katsoneet mutta totesin heille vain että yritäpä itse elää painajaista ja sen lisäksi vielä pidätellä monta päivää niin näet jotta onko mukavaa...
Kaikista eniten karkaamisia tapahtuukin juuri vuodenvaihteessa joista kaikki eivät suinkaan lopu onnellisesti kuten La merin kertomuksesta huomaamme.