Isovanhemmat lapsiperheiden apuna: "Vävy pitää liian kovaa kuria ja koti on sotkuinen"

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Olen ollut tyttäreni ja hänen lapsensa elämässä lähes päivittäin alkaen siitä, että olin mukana synnytyksessä. Vävy on kuubalainen ja hän pääsi Suomeen pitkän paperisodan jälkeen vasta kun lapsi oli muutaman kuukauden.

Nyt lapsenlapseni on 2v 9kk ja minulta kiellettiin yhteydenpito perheeseen. Syynä se, että arvostelin vävyni mielestäni sekstististä suhtautumista pieneen tyttäreensä. Olen arvostellut vävyä tyttärelleni, koska vävyn kanssa ei ole yhteistä kieltä. Myös käsky pysyä poissa heidän elämästään tuli tyttäreltäni.

Tytär käyttää tuhansia euroja perheen Kuuban matkoihin ja nyt myös anoppia ollaan kustantamassa Suomeen kolmen kuukauden täysihoitoon ylläpidettäväksi. Olen huolissani lapsenlapseni tulevaisuudesta. Ensinnäkin on mielestäni hänelle traumatisoivaa, että välit mummuun katkaistaan veitsellä leikaten. Lisäksi huolestuttaa taloudellisten resurssien riittäminen lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi. 

Murheen murtama mummu

Vierailija

Olen isovanhempana nuoren perheen apuna useasti viikossa - tosin toisinaan vain sylittelen vauvaa ilman sen suurempaa numeroa. Onneksi minulla on siihen mahdollisuus. Olen onnellinen siitä, että tyttäreni ja hänen miehensä kanssa on niin avoin ja hyvä suhde, että se kestää myös erimielisyydet ja mielipahankin välillä. 

Varsinkin alussa annoin neuvoja pyydettäessä ja pyytämättäkin, mutta onneksi vanhemmat osasivat ottaa niistä vain sen, mitä tarvitsivat. Ensimmäinen lapsi on aina ensimmäinen - myös isovanhemmille ja se elämänvaihe on opettelemista monella tasolla. Aika muovaa suhteet sopivalle tasolle.

Pidän itseäni enemmän kuin onnekkaana saadessani olla mukana hoivaamassa ja rakastamassa uutta perheenjäsentä. 

Hurahtanut mumma ;)

Vierailija

Silloinkun arvostellaan vävyä tai miniää,kotia,lastenkasvatusta,jms....isovanhempien taholta,liikutaan "vaarallisilla vesillä"ja välirikko on useimmiten luvassa! eli suuta soukemmalle isovanhemmat,jos mieli tavata vielä lapsenlapsiaan:)

jokainen perhe kasvattaa lapsensa itse,omien tapojensa,kulttuurinsa ja tahtonsa mukaisesti,ja hyvä niin:)

tarja-mummi 9 lastenlasta

Vierailija

Näin olen  itsekin ajatellut. Vaikea on kuitenkin vetää rajaa, kun näkee, että alle 3-vuotias katselee videoita ja tv:tä todella paljon ja jouluna hänelle laitettiin väkivaltaista peliä grand theft auto (k18) xboxiin. Tuohon viimeisimpään puutuin, mutta olen asiasta edelleen todella järkyttynyt.

Murheen murtama mummu

Vierailija

Hei viisaat ihanat mummut! 

Sain asiat puhuttua tyttären kanssa. Hän pisti lempeästi minut ruotuun eikä hänellä ollut missään vaiheessa tarkoitus vieroittaa minua lapsenlapsesta.

Siis jatkossa tämä mummu laittaa suuta soukemmalle ja on erittäin kiitollinen viisaasta tyttärestä.

Ei enää murheen murtama mummu

Vierailija

Näitä oli ihana lukea, mutta valitettavasti oma tilanne on se, että oma äitini menehtyi muutama vuosi sitten. Taas vaimoni puolella oleva isovanhempi ei oo enää sinä kunnossa, että pystyisi juuri meitä arjessa auttamaan.

 

Meille syntyy kesällä 2015 esikoinen ja tietty meille on suuri suru, ettei esim. mun äiti pysty meitä arjessa auttamaan menehdyttyään. On niin suuri henk. koht. suru mulle se, että äitini menehtyi tosiaan taannoin eikä lapseni saa toista mummua lainkaan.

 

Asumme pk-seudulla, Vantaalla. Olisi hienoa, että jos joku teistä haluaisi keskustella mun kanssa asiasta sekä mahdollisesti auttaa hieman arjessa, jos tilanteita tulee eteen. Haluaisimme tarjota pienokaiselle mahdollisimman hyvän tulevaisuuden tämän synnyttyä. Tukiverkostoa ei juuri ole ym. syistä johtuen.

 

Terveisin syvällä rakkaudella pienokaistaan innolla odottava tuleva isukki.

 

Mailini on: uusi_tuttavuus@suomi24.fi

Vierailija

Hei "uusi tuttavuus"-nimimerkki.

Kylläpä kirjoitit kauniisti perheesi asioista.

Hienoa, että kesällä syntyvällä lapsella on noin fiksusti ajatteleva isä.

Auttaisin sinua mielelläni, mutta minulla on jo oma lapsenlapsi, jonka elämässä pyrin olemaan. Me vaan asumme eri paikkakunnilla, jonka takia ei nähdä päivittäin. Minua on kuitenkin onneksi jo usein pyydetty lapsenvahdiksi. Menen aina mielelläni. Olen terve ja jasan vielä mennä.

Toivottavasti saat vastauksia sähköpostiisi halukkailta Mummoilta ja Papoilta.

Mukavaa loppukevättä,

t. yksi mummo

 

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Aina kun tekee mieli neuvoa toista tai kritisoida, kannattaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi saada sellaista palautetta.

Varamummoista ja -papoista kannattaa kysellä oman alueen seurakunnalta tai spr:stä. Joillakin paikkakunnilla on varamummotoimintaa. Nettiä selaamaan, että löytyisi mussukoille varamummo tai -pappa :)

Vierailija

Silloin kun lapseni olivat pieniä, kävin heidän kanssaan joka päivä äitini luona. Äitini auttoi paljon mm. siinä, että sain jättää lapseni hänelle, kun kävin esim. kaupassa. Lapseni oppivat tuntemaan ainoan mummonsa mitä heillä oli, koska kummankin puolen papat ovat kuolleet monta vuotta sitten ja isänsä puoleinen mummo kuoli, kun vanhin lapsista oli vähän toisella vuodella. Äitini ei puuttunut meidän tekemisiin sanomalla, että teettä näin ja näin, vaan oli apuna ja tukena. Ikävä vaan, että tämä ainokainen mummo sairastui muistisairauteen ja noin kolme ja puoli vuotta ehti olemaan dementiakodissa ennen kuin kuoli viime heinäkuussa. Mutta äitini kyllä tunnisti meidät silti, kun tyttärieni kanssa kävin häntä dementiakodissa katsomassa. 

T. Rakkaasta äidistä ja mummosta ikuisesti kiitollinen.

 

Vierailija

Onhan näitä lapsenlapsia siunaantunut ja joidenkin kohdalla olen heitä joskus saanut hoitaa, mutta välirikon tai pitkän välimatkan takia on osa lapsista jäänyt vieraammaksi, ei silti vähemmän rakkaaksi, vaan ainakin rukouksissa muistan jos muuten en voi.

Olen ikävä kyllä ollut erimieltä lapsen perheen tilanteissa joissa olen ollut ja joskus on minun neuvoa jopa kysytty. Yksi pahin syy mihin puutuin oli alkoholin käyttö, toinen epäsiisteys. Kannatti olla välirikossa sillä asiat muuttuivat parempaan suuntaan ja nyt taas ollaan väleissä ja lapsia saan hoitaa jos jaksan.

Jotenkin en ymmärrä miksi pitää olla hiljaa ja suu soukemmalla, jos oikeaan asiaan puuttuu? Eri juttu jos arvostelee henkilöä tai lasta.

Eikö mummut ja papat kestä välirikkoa, ollaan hiljaa vaikka nähdään että asiat on huonosti?

Asioista voi tietenkin sanoa nätimmin, kuin mitä minä sanoin, opin siitä sen verran että harkitsen miten asian esitän, en syyttäen tai arvostellen.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Elämäähän tämä on, ei aina niin ruusuista, edes mummona olo. Joskus vaikuttaa siltä että liian heppoista kuvaa annetaan isovanhemmuudesta, kuinka sen pitäisi olla niin "ihanaa", kun se joskus on tosi rankkaa ja raskasta, kun joutuu katsomaan lapsensa tekemisiä.

Helppo on sellaisen isovanhemman sanoa että suu soukemmalle jolla on kiltti ja ns. normaali lapsi, ja itsekin on suoriutunut elämästä ilman suurempia kolhuja henkisesti. Suvuissa on joskus veren perintönä kaikenlaista rasitetta jotka seuraa jälkipolville, sen jos saisi itse katkaistua ettei enää jälkipolvet siitä kärsi niin olisin onnellinen.

mutta ilonpisaroita lapsenlapset ovat, heidän takiaan jaksaa ponnistella kun katselee viatonta leikkiä, aurinkoista hymyä.

Tytär

Upeaa, että joillakin on isovanhemmat, jotka auttavat edes silloin harvoin, kun apua todella tarvitaan. Itselläni ei tällaista onnea ole ollut. Lapseni ovat vanhempieni ainoat lapsenlapset (2 kpl). Lasten syntyessä asuimme 200 km päässä isovanhemmista ja kävimme heillä 2-3 krt vuodessa. Isäni alkoholismin vuoksi en olisi halunnut näitäkään reissuja tehdä. Toki tämän äidilleni kerroin, mutta vastaus oli aina " ei siitä tarvitse välittää" Niinpä niin. Kaatokännissä olohuoneessa rähjäävän papan voi toki olla huomaamatta. Tämän vuoksi en sinne halunnut mennä ja mummon harvinaiset vierailut meillä olivatkin rauhallisia, kun alkoholi ei ollut myrkyttämässä mieliä. Kun lapset olivat pieniä, hoidin heitä lähinnä yksin. Mies oli kaikki viikonloput poissa. Olin kuolemanväsynyt valvoessani päivät ja yöt. Silloin pyysin yksi perjantai-ilta apua äidiltäni. Olin niin väsynyt, että vain itkin. Tämä silloin töissä käyvä mummopa olikin vielä väsyneempi. "kun asusitta lähempänä" Sitten häneltä tuli neronleimaus. Olisi kuulemma helpompaa, jos minä, vauva, 2.5 vuotias ja 2 kissaa tulisimme sinne! Eli minä matkustaisin kolmella eri liikennevälineellä viikonlopuksi juoppohelvettiin rentoutumaan. Hänellä itsellään oli auto käytettävissä, mutta se olisi ollut liian vaikeaa. Tämän ainoan kerran jälkeen, kun apua pyysin, en sitä enää koskaan pyytänyt. Ei hän sitä toki tarjonnutkaan, vaikka tiesi kuinka lopussa olin. Käynnit mummilassa harvenivat n 2 kertaan vuodessa. Isovanhemmilla oli aina todella hyviä syitä, miksi he eivät voineet meille tulla. Syyllistäminen harvoista käynneistä oli aina läsnä. Silloinkin, kun lapset olivat jo koulussa ja minäkin töissä. Se ei riittänyt, että tulimme jouluna ja kesällä. Kaikki lasten pienetkin lomat olisi pitänyt käyttää heille matkustamiseen. Sellainen ei ollut mahdollista, että isovanhemmat olisivatkin tulleet meille. Lapset ovat nyt lähes aikuisia ja mummi valittelee etäisiä välejä heihin. Onko se kovin kummallista? Käynnit meidän osaltamme ovat tippuneet kertaan vuodessa. Juurikin siksi, että vastavuoroisuutta ei ole. Tyttäreni on nähnyt isovanhempansa viimeksi 3.5 vuotta sitten, kun ei enää mummilaan ole halunnut lähteä, eikä isovanhemmat vaivaudu tulemaan häntä tapaamaan. Tällainen on meidän perheemme tarina isovanhemmista. Te kenellä on välittävät isovanhemmat, arvostakaa sitä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat