Millä lopetat sisarkateuden?

Vierailija

Siinä se kysymys onkin. Itse olen jourunur katselemaan voimattomana sivusta vuosikymmeniä kestänyttä tilannetta. Toinen osapuoli, se kateuden kohde, on yrittänyt kaikkensa parantaakseen tilanteen, mutta jo luovuttanut.

Onko kenelläkään henkilökohtaista kokemusta, miten asioita voisi korjata, jos toinen ei halua?

Kommentit (1)

Vierailija

Olin nuorena se kateuden kohde. jossain vaiheessa ihmettelin kun yhteydenpitomme oli sitä, että kestitsimme siskoani ja perhettään, että olin myös lastensa kanssa avuksi. Mutta hän ei vuosikausiin kutsunut meitä luokseen.

Sitten tuli pakkotilanne, että jouduimme menemään kotiinsa, se olikin kalustukseltaan kuin meidän kotimme. Minä kun luulin, että kateuspaholainen olisi jo antanut periksi. Samoissa merkeissä jatkui, siis yrittämiseni ei tuonut tulosta, etäännyimme. Hautajaiset ovat olleet ne joissa olemme virallisesti tavanneet. Siinäkin näkyi käytöksessään kateus. Surullista, että oma sisko ei voi iloita toisen menestyksestä. Usein kateuden kohteena on se sisar joka on avoin, iloinen, ulospäinsuuntautuva ja osaa hoitaa asiansa menestyneesti, eikä kadehdi ketään. Uskon, että kateus on ja kasvaa luonteen vaivaksi. Ihminen vain on kadehtija luonnostaan, toiset ei.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat