Kysy mitä tahansa: Verkkovieraana Liisa Jossas torstaina kello 14

Hei! Kiitos kysymyksistä ja mielenkiinnosta! Kysyi muun muassa sitä, ovatko potilaat mielessä vapaa-ajalla: ovat kyllä, liittyy tähän työhön. Kerroit esimerkin edesmenneestä äidistäsi ja hänen hoitotilanteestaan: tietysti olisi hyvä, jos hoitajat olisivat mahdollisimman tuttuja, samojakin, mutta tilanne vaihtelee paikkakunnasta riippuen. Kysyit myös, meneekö päivärytmi uusiksi, jos aika venyy: huomioin aina asiakkaan tarpeet ja työ- sekä tilannelähtöisesti muotoutuu aika ja päiväjärjestys. Päiväjärjestys voi muuttua useammankin kerran työvuoron aikana. Juuri tämän vuoksi pidän työskentelystä kotihoidosta, jokainen päivä on erilainen.

Työ on minusta antoisaa, en tee sitä ensisijassa palkan vuoksi. PS. vaihdoin hoitotyöhön pankkialalta - enkä ole katunut! Riittääkö palkka - ihan hyvin menee, kun elää varojensa mukaan. On paljon harrastuksia, joihin ei tarvitse käyttää rahaa. Kuten lumikenkäily - enää täältä puuttuu vain lumi!

Kauppa-asiat ja apteekissakäynnit on ulkoistettu. Toimenkuvani on moninainen, kartoitamme palveluntarpeen, toimimme kotihoidon tiimissä ja teemme toimintakyvyn kartoituksia, monianaisia kotikäyntejä - hoidamme kotona haavoja, toteutamme oireenmukaista hoitoa, mikä tarkoittaa saattohoitoa. Otan verikokeita, tuemme omaishoitajia heidän haastavassa arjessaan. Kun käyn kotona - ohjaan ja kannustan omatoimisuuteen, annan neuvoja ja tukea siihen, miten arkea voi rikastuttaa aktiivisuudella. Kerron kunnan tarjoamista palveluista, järjestän asiakkaalle kohtaamisia - saatanpa keittää puurotkin. Mittaan verenpaineen - mikä milloinkin on tarpeen.

Vaikeita ihmisiä ei ole, on haastavia tilanteita. Ne ovat antoisia! Adrenaliinit nousevat, tartun toimeen! Muista hoitotyön ammattilaisista, kollegoilta, saan tukea työssäni. Loppujen lopuksi asiakkaat keksivät itsekin ratkaisuja elämänsä tilanteisiin, kun heitä auttaa.

Säälinkö asiakkaita, hmm.. sääli ei ole minusta hyvä sana tässä yhteydessä. Myötätuntoa toki on. Joskus itkettää ja surettaa ihmisten kohtalot. Suren joskus sitä, onko elämän kortit nyt jaettu näille ihmisille oikein Saattohoidossa keskityn tilanteeseen ja ihmiseen, en sääli. Kokemus auttaa, olen hiljalleen vuosien aikana kasvanut.

Ei rahamaailma kiinnostanut minua. Keskustelun aiheet menevät nyt syvemmälle, ihmisyys kiinnostaa minua. En halua istua tiskin takana helmet kaulassa, mieluummin ihmistä lähellä.

Hieman sattumalta. Ajattelin mennä kokeilemaan, kuvittelin, ettei kotona tehtävä työ olisi minulle sopivaa, mutta kuinka ollakaan - olen näin jälkeen päin ajatellen sitä mieltä, että työ on kuin luotu minulle. Olen luonteeltani spontaani ja avoin - tykkään ihmisistä. En myöskään halua mennä sieltä, missä aita on matalin. En vain suoritani työtäni ja odota, että päivä on ohi. ERityisen lähellä sydäntä on kuntouttava hoitotyö. Toivon ja haluan, että ihminen voisi huomenna paremmin kuin tänään. Ja että jokaisella olisi elämästään riippumatta haaveita ja tavoitteita, pieniäkin, että huomenna minä saan puettua kengät itse jalkaan.

Jos kotona on turvallista, se on minusta lähes poikkeuksetta paras paikka ihmiselle. Mitä tarkoitat huonokuntoisella? Jos on liian paljon vaaratilanteita, sitten tietenkään koti ei ehkä ole hyvä. USein ihmisten kunto laskee vuodeosastoilla - kotioloihin verrattuna.