Hoivakoti kuntoon -sarjasta tuttu professori Jaakko Valvanne: "Ongelle pitää päästä ja ravintolaan"
klo 20:00 | 19.1.2015
Geriatrian professori Jaakko Valvanne puolustaa dementiakyliä. Hoivakodeissa liikkumista ja elämänlaatua rajoitetaan välillä perusteettomasti.Lue koko juttu
62Hoivakoti kuntoon-sarja oli hyvä ja valaiseva. "Hoivakodeissa tulisi olla mahdollisuus sisätiloissa liikkumiseen vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa ja vapaus toteuttaa itseään ja tehdä mielihyvää tuottavia asiota, kuten kuunnella levyjä tai radiota, käydä ravintolassa syömässä - käydä vaikka ongella". Tämähän on aivan ihana ajatus mutta entäs PALVELUTALOSSA. Toivoisinkin, että selvennettäisiin palvelu/hoivakodin ja palvelutalon ero. Palvelutalossa jokainen asuu omassa esim. huoneisto josta asukas maksaa vuokran ja lisäksi sähkön, lääkkeet, kotipalvelun, kotiin tuodun aterian kuten äidilläni joka on muistisairas ja huono liikkumaan. Kotipalvelu käy useamman kerran päivässä; jolloin lämmitetään ruoka, autetaan pesuissa jne. Mutta siihen se jääkin. Muu toiminta on omaisten varassa. Hyvä näinkin, mutta äitini paikka olisi asua PALVELUKODISSA, jossa olisi virikkeellistä toimintaa jne. Mutta sehän on SAS-työryhmän päätettävissä jos haemme palvelukotipaikkaa. SAS-työryhmän ammattitaitoa ja päätäntäkykyä kritisoin ainakin täällä Oulussa. Palvelutalo on mielestäni tarkoitettu hyväkuntoisille ikäihmisille. Jos palvelutalossa on yhteinen tila tai muuta, ei kotipalvelulla ole aikaa viedä äitiäni ko. toimintaan. Toivoisinkin että professori Jaakko Valvanne tutkisi myös tätä puolta. Enemmän pitäisi katsoa aina ikäihmisen tilanne, mikä hänelle on sopiva paikka eikä ns. kierrätetä koska PALVELUKOTIIN ei noin vaan päästä.
Kiitos Hoivakoti kuntoon -ohjelmasarjasta antamastanne palautteesta! Olen samaa mieltä kanssanne, että myös palvelutalojen toimintaa tulisi kehittää samansuuntaisesti kuin hoivakotien. Ystävällisin terveisin Jaakko Valvanne
Palvelutalosta kunnan kautta saatava asunto ei ole aina ratkaisu ongelmiin. Siellä keskiasteisesta muistisairaudesta kärsivä ikäihminen yksin istuu asunnossaan ja pelkää, kun tuntuu että talossa ei muita olekaan, hiljaista on, rappukäytävästäkään ei kuulu mitään. Hoitajat piipahtavat vain hoitosuunnitelmaan kirjatut minuuttimäärät tuomassa lääkkeet. Aika kuluu hitaasti. Ohjelmaakin talossa on, mutta kun ei muista lukea asuntoihin jaettavaa paperinippua eivätkä hoitajat ehdi hakea mukaan. Hoitajat eivät ruokailutilanteissa yhytä samanhenkistä väkeä keskenään vaan hiljaisemmat asettuvat aina pöytäpiirien ulkopuolelle.
Missä viipyy kohtuukuntoisten ikäihmisten "soluasuminen", joka yhdistäisi palveluasumisen ja ryhmäkotien parhaat puolet samalla poistaen suurimman mörön, yksinäisyyden? Oma lukittava huone tai asunto, josta ovi aukeaa viihtyisään yhteiseen tilaan, jossa ruokaillaan, rupatellaan, vietetään aikaa, ja mistä aina löytyy hoitaja. Halutessaan voi lähteä ulkoilemaan ilman, että törmää lukittuun oveen. Turvaa, hoivaa, seuraa ja yhteisyyttä, mutta myös vapautta ja yksityisyyttä.
Hei!
Kuka tietäisi, onko Hollannissa mahdollista päästä dementiakylään asumaan jokaisen joka sinne haluaa, vai minkälaiset kriteerit on? Ja minkä verran hoito ja asuminen siellä maksaa?