Iltapäivälehdessä oli juttu vanhusten itsemurhista. Sellaiset 160-180 itsemurhaa vuodessa, eli noin joka toinen päivä vanhus menehtyy oman käden kautta. Syitä on monia, yksinäisyys ja masennus lienevät suurimpia tekijöitä.
Uusi vanhuslaki lähtee siitä, että vanhukselle on parasta olla kotona. Näin se tietysti onkin jos on liikuntakykyinen ja suhteellisen terve. Mutta jos on riippuvainen kotihoidosta niin silloin on rankkaa.
Omakohtaista kokemusta on. Vanha täti asui rivitalokaksiossaan. Sairauksia oli monenlaisia ja lääkkeitä oli paljon. Kunto ja liikunta heikkeni. Kotihoitajat kävivät useamman kerran päivässä. Lääkitys oli niin vahvaa, että puhe muuttui epäselväksi ja muisti pätki.Ja päivät pitkät meni sängynpohjalla. Tytär sai äitinsä Nummelaan yksityiseen vanhusten asuintaloon. Tammikuun alussa käytiin häntä katsomassa. Siisti ja kaunis 39 neliön yksiö. Puhe on palannut normaaliksi, liikkuminen onnistuu rollaattorilla, huumorintajuisuus on palannut ja samoin elämänhalu. Pääsy muiden pariin ja lääkkeiden vähentäminen on tepsinyt.
Lisäksi tuo asuminen maksaa vain 500 euroa kuussa ja siihen kuuluu turvaranneke. Ruuan saa eri maksua vastaan samasta talosta, myös muita palveluja on tarjolla. Ja se turvallisuuden tunne, kun tietää, että yölläkin saa apua. Hänen elämänlaatunsa ja onnellisuutensa parani, kun pääsi kotoa pois.
Eikös juuri tällaisesta asumisesta eduskunta vienyt 300 miljoonaa, verukkeella, että vanhuksen on parempi olla kotona.
Ei vienyt. Kuvaamasi hoitomuoto ei ole lain tarkoittamaa laitoshoitoa. Palvelutalo ei ole laitoshoitoa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Laitoshoidon vähentäminen vanhustenhuollossa
Vanhuspalvelulain mukaisen velvoitteen, jonka mukaan pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua, toteuttamiseksi laaditaan toimeenpano-ohjelma, joka varmistaa laitospaikkojen vähenemisen siten, että se vähentää kuntien menoja 300 milj. euroa vuoden 2017 tasolla suhteessa nyt arvioituun valtion nykyisten voimavarojen puitteissa. (stm)
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/palveluoppaat/ikaantyvan_palveluopas/asumiseni/kodin_ulkopuolisessa_hoidossa/index.html?print=true&recursive=true
Vanhuspalveluiden nimissä esiintyy sekavuutta. Laitos, hoitokoti, palvelutalo, hoivakoti, palvelukoti vai mikä? Yllä olevasta linkistä saa oikeaa tietoa asumispalveluista.
Ovat säästäsyistä kehittäneet ruokinta-automaatin kotonaoleville. Hoitajan ei tarvi käydä kuin kerran viikossa lataamassa pakasteruuat koneeseen.
Inhimillisyys puuttuu täysin. Vaikka asiaa kehutaan, niin tämä touhu vie ihmisen äkkiä multiin, niinkuin hallitus haluaa.
Olisi oltava lounas seuraa ikäänyneille. Juuri yhdessä syöty ateria olisi ilon aihe.
Vanhuspalveluiden nimissä on sekavuutta. Vielä tarkentaisin että iäkkään omaisilla ei ole välttämättä tietoa miten iäkäs omainen pääsee esim. hoivakotiin. Sehän ei ole aivan niin yksinkertaista. Ensin esim. oman kaupungin SAS-ryhmä tekee arvion johon sisältyy arvio kotona selviytymisestä, iäkkään kunto, sairaudet (lääkärin lausunto) jne. Sitten SAS-työryhmä päättää. Palvelutaloon pääsee aina kun hakee iäkkäälle vuokrattavia palvelutaloasuntoja jos on tarjolla. Sitten on nämä yksityiset hoivakodit/palvelukodit, joihinkin tarvitaan myös SAS-työryhmän lausunto. Huom! Omakohtainen kokemus on se, että SAS-työryhmän päätös oli kielteinen kun haimme äidillemme palvelukotiin. Päätös oli että ensin itsenäinen asuminen palvelutalossa, koska kriteerit eivät täyttyneet. Nyt äitini asuu palvelutalossa. Jos ei enää pärjää niin sitten uusi palvelukoti hakemus. Näitä asioita olisi hyvä selventää. Hyvä että joku muukin on huomannut nimissä sekavuutta.
En panisi kaikkia vanhusten itsemurhia yhteiskunnan kontolle. Äitini olisi fyysisen terveytensä puolesta saattanut elää vielä vuosikymmeniä. Kuitenkin huomasin isäni kuoleman jälkeen äitini elämänhalun kadonneen. Minkäänlainen terapia tai tehdyt testit eivät auttaneet. Häntä ei koskaan jätetty yksin vaan joku meistä lapsista asui koko ajan hänen luonaan. Suoraan sanoen hän oli kyllästynyt tähän maalliseen eloon.
Tytär
Monet vanhukset menettää elämänilonsa kun yhteiskunta ja hyvinvointipalvelut potkii päähän.
Kenenkään vanhuksen ei pitäisi jäädä yksinäiseksi ja unohdetuksi. Vaikka kotona piipahtaisi (n.15min./kerta) hoitaja ja ruuan tuoja, eivät ne korvaa ihmistä, jolla olisi aikaa olla vanhuksen luona.