Kysy mitä tahansa: Kokenut nettideittailija Raili Ojala-Signell vastaa

Seuraa 
Liittynyt26.1.2015

Hei kaikki!

Olen Raili Ojala-Signell, 64-vuotias vapaaherratar Järvenpäästä. Olin niin epäsäännöllisen ja matkustavaisen työni kanssa naimisissa, että mieheni tapasin vasta nelikymppisenä.  Ehdimme elellä yhdessä melkein 14 vuotta ennen kuin mieheni sai aivoverenvuodon ja kuoli.

Parin vuoden yksinelon jälkeen haikailin eräälle ystävälleni, että missä niitä miehiä oikein tapaisi. Hän neuvoi minut nettideittailun ihmeelliseen maailmaan. Kokeilin monia deittipalstoja: Tarjontaa oli jos jonkinlaista ja monenmoiseen makuun.

Neljän vuoden aikana löysin kolme-neljä vähän vakituisempaa suhdetta, jotka eivät kuitenkaan lopulta toimineet. Sitten löysin partaisen ja samettihousuisen tutkijamiehen profiilin – ja se oli menoa heti ensimmäisestä yhteydenotosta. Nyt elelemme kahden asunnon ja kahden kesämökin loukussa etäavosuhteessa.

Mitä sinä haluat tietää nettideittailusta ja etäsuhteesta? 

Tule keskustelemaan kanssani täällä livenä sekä kysymään lisää torstaina 29.1. kello 13-14. Voit lähettää kysymyksesi etukäteen tuossa alla.

Raili

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Olen tasapainoinen, valoisa ja henkisesti vahva 65-vuotias nainen, jolla jkn verran arjen käytäntöihin vaikuttavia kremppoja. Missä vaiheessa krempat esiin nettideittaillessa? Onko toivoa kumppanin  löytymisestä em. eväillä?

Vierailija

Onnea, että olet löytänyt partaisen ja samettihousuisen miehen. Kuulostaa mukavalta

 

Kuinka paljon törmäsit epäasiallisuuksiin ja suoranaisiin huijausyrityksiin "nettideittiurasi" aikana?

Vierailija

Tämmöstä kysyisin asiantuntijalta: Mitenkä pitäisi sanansa asettaa, kun etsin approx. 175/60 lyhyttukkaista sarkastista naista. Oma ikäni likenee seitsemääkymppiä. Kumppani ratkaiskoon oman sopivuutensa. Saisi olla maailmaa elänyt ja ymmärtää, että voimassa oleva parisuhde on vain aikansa elänyt perheoikeudellinen muodollisuus.

En löydä arvostamaani vaalean ruskeaa paksua israelilaista vakosamettia housuihin. Tyydyn siksi pukeutumisviestinnässäni nuhruisiin farkkuihin, kevyisiin ruudullisiin puuvillapaitoihin ja collegehuppareihin. Kengissä lukee useimmiten "Cat". Harrastukset ovat taloudellisen tilanteen mukaan lähellä tai Euroopassa etelämpänä. Vanhat leffat ja teatteri houkuttelevat yhä ja valikoitu kirjallisuus sekä maltillinen jazz. Pitäisi vielä asettaa yksi asia sympaattiseen valoon: Miten tehdä kumppanin kanssa laajoja vertailuja ranskalaisen ja argentiinalaisen Pinot Noiren välillä? Terve maksahan kestää sentään melko paljon. Miten toteuttaa tämä etäsuhteessa?

Tyyli on tärkeä, varsinkin jos osaa elää noudattamatta sitä. Kiitän raikkaista neuvoista etukäteen. 

Artturi

Vierailija

Nii-in, kun näemmä pitäisi olla tietyt ulkoiset raamit täyttävä nainen/mies, miten sitä voi kukaan ikinä ketään löytää, kun se kaatuu jo ekaan ulkonäkötoiveeseen?

Vierailija

Hei, miten tuon valokuvan kanssa? En haluaisi laittaa profiiliini valokuvaani. Vaikuttaako se mielestäsi niin, että kukaan ei ota yhteyttä? Vai pitääkö valokuva laittaa? Sitten pelkään, että kaikki karttavat minua.

Vierailija

Sinulla ei varmaan ole tälläista ongelmaa, mutta haluaisin kysyä: Jos ensivaikutelma ei ole tyrmäävä, voiko ihmisestä oppia tykkäämään useamman tapaamisen jälkeen?

Vierailija

Jee, hyvä Raili! Olet kyllä meidän sankari. Mutta kerropas hieman siitä, miten kannattaa menellä:

Oletko kirjoittanut pitkään ja tavannut vasta sitten? Vai onko pikainen tapaaminen järkevämpää?

Vierailija

Voiko kysyä vähän enemmän tuosta etäsuhteesta?

Mitä ovat sinun mielestäsi omissa asunnoissa asumisen hyvät puolet? Minkälaisille ihmisille erillään asuminen sopii?

Pelottaa, että suhde kariutuu siihen, kun emme näe kovin usein.

Vierailija

En ole koskaan nettideittaillut siksi kiinnostaa miten nopeasti eteneminen tapahtuu. Nähtävästi ensin vaihdetaan puhelinnumeroita ja sitten sovitaan tapaaminen? Mihin ensitapaaminen kannattaa sopia? Puistoon, kahvilaan, museoon vai minne? Mitä jos tavatessa huomaa, ettei kyseinen henkilö laisinkaan ole makuun? Miten liueta pois tilanteesta? Ja jos mies on kuitenkin kiinnostunut ja vielä soittelee tai pommittaa sähköposteilla tapaamisen jälkeen. Miten hänestä pääsee kohteliaasti eroon?

Onko käynyt niin että itse ihastuu mieheen mutta hän ei ole kiinnostunut? Miten mies antaa ymmärtää, ettei tästä sittenkään tule mitään?

Tuleeko paljon pelkkiä seksiehdotuksia? Entä ikähaitari, ottavako paljon nuoremmatkin miehet yhteyttä?

Ovatko tapaamasi miehet yleensä olleet sellaisia kuin ovat viesteissään ja puheluissaan antaneet ymmärtää?

 

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015

Heippa nettideittailusta kiinnostuneet!

Täällä Raili langan päässä. Laitelkaapa kysymyksiänne, kokemuksianne ja ajatuksianne tästä asiasta. Minä yritän neljän vuoden oman kokemukseni ”asiantuntemuksella” teille vastailla.

- Raili

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015
Vierailija

En ole koskaan nettideittaillut siksi kiinnostaa miten nopeasti eteneminen tapahtuu. Nähtävästi ensin vaihdetaan puhelinnumeroita ja sitten sovitaan tapaaminen? Mihin ensitapaaminen kannattaa sopia? Puistoon, kahvilaan, museoon vai minne? Mitä jos tavatessa huomaa, ettei kyseinen henkilö laisinkaan ole makuun? Miten liueta pois tilanteesta? Ja jos mies on kuitenkin kiinnostunut ja vielä soittelee tai pommittaa sähköposteilla tapaamisen jälkeen. Miten hänestä pääsee kohteliaasti eroon?

Onko käynyt niin että itse ihastuu mieheen mutta hän ei ole kiinnostunut? Miten mies antaa ymmärtää, ettei tästä sittenkään tule mitään?

Tuleeko paljon pelkkiä seksiehdotuksia? Entä ikähaitari, ottavako paljon nuoremmatkin miehet yhteyttä?

Ovatko tapaamasi miehet yleensä olleet sellaisia kuin ovat viesteissään ja puheluissaan antaneet ymmärtää?

 

Tässä etenemisen vauhdissa on todella monenlaista käytäntöä ja tyyliä. Jotkut jää kirjoitteluasteelle moneksi kuukaudeksi eivätkä uskalla tavata. Itse suosin sitä tyyliä, että kun tuntuu, että toinen todella alkoi kiinnostaa ja yhteistä löytyi monella lailla, tämä tietysti molemminpuolisena kokemuksena, silloin joko netissä sovittiin tapaamispaikaksi kahvila, puisto tai joku tapahtuma. Minulle ei myöskään ollut vaikeaa sopia tapaamista kotiin tai mennä toisen kotiin. Sen verran luottavainen tai sinisilmäinen ;-) olin.

Rehellisyys tärkeää myös silloin, kun toinen ei todella ole kiinnostava tai yhteistä puhumista ei tavatessa tahdo löytyä.

- Raili

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015
Vierailija

Olen tasapainoinen, valoisa ja henkisesti vahva 65-vuotias nainen, jolla jkn verran arjen käytäntöihin vaikuttavia kremppoja. Missä vaiheessa krempat esiin nettideittaillessa? Onko toivoa kumppanin  löytymisestä em. eväillä?

Tuolla itsetuntemuksella, valoisuudella ja vahvuudella pitäisi kumppani netistä kyllä löytyä. Suosittelisin rehellisyyttä alusta pitäen eli jos et ihan profiiliisi näitä kremppojasi uskalla laittaa, ainakin muutaman viestin vaihtamisen jälkeen asiaa voisi pikkuhiljaa tarjota kumppanille. Sun kannattaa myös itse olla aktiivinen eli ottaa yhteyttä sellaisiin miesten profiileihin, jotka vastaa sun miesmakuasi (koko, harrastukset, asuinpaikka yms.)

Oman kokemukseni perusteella eivät ne miestenkään profiilit aina ole niin totuuden kanssa yhtäpitäviä. Sen myös opin, että jos itse on aktiivinen ja tuo viestissään esille juuri noita positiivisia asioita, ovat miehetkin valmiita ”joustamaan” omista vaatimuksistaan. Olin nettideittailua aloitellessani aika lailla ylipainoinen ja yhteyttä ottaessani kysyin suoraan kuinka tärkeää/ratkaisevaa on miehen profiilissa mainittu pituus tai paino. Yleensä sain vastauksen, ettei se loppujen lopuksi tärkeää olekaan – jotain piti siihen vaan laittaa.

- Raili

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015
Vierailija

Onnea, että olet löytänyt partaisen ja samettihousuisen miehen. Kuulostaa mukavalta

 

Kuinka paljon törmäsit epäasiallisuuksiin ja suoranaisiin huijausyrityksiin "nettideittiurasi" aikana?

Vierailija

Onnea, että olet löytänyt partaisen ja samettihousuisen miehen. Kuulostaa mukavalta

 

Kuinka paljon törmäsit epäasiallisuuksiin ja suoranaisiin huijausyrityksiin "nettideittiurasi" aikana?

Kiitos onnitteluistasi! Joo, on se aika uskomatonta miten elämänkumppani todella voi löytyä yhdellä klikkauksella ;-)Mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että neljä vuotta olin kyllä HÄNTÄ etsinyt!

Aloitin nettideittailun suomi24:ssa. Siellä alkuaikoina törmäsin muutamaan epäasiallisesti käyttäytyvään kirjoittelijaan. Se oli helppo lopettaa alkuunsa. Varsinaisiin huijausyrityksiin en törmännyt lainkaan.

Itselläni ei missään profiilissa ollut omaa valokuvaa. Se ei vaan tuntunut hyvältä. Mutta aika pian yhteydenoton lähtiessä käyntiin viesteilyllä, laitoin kyllä kuvani vastapelurille. Muutama tyssäsi jo siihen. Meillä jokaisella kuitenkin on ne omat mieltymyksemme ja kaikille ei voi kelvata. Puhumattakaan siitä kemioiden toimimisesta eka tapaamisella.

Jos juttu ei lähde suht itsestään liikkeelle, eikä yhteisiä kiinnostuksen ja puhumisen aiheita löydy, aika turha on siitä jatkaa. Minulle vaikeinta näissä tapaamisissa on ollut sen sanominen, ettei toinen kiinnosta syystä tai toisesta (yleensä ei ulkonäköön liittyvä asia). Miehet olivat usein suoraviivaisempia, yhteydenpito vaan lopetettiin. Minusta nettideittailussakin pitäisi muistaa käyttäytymissäännöt eli toiselle on hyvä ilmoittaa, ettei kiinnosta tai ettei halua jatkaa pitempään. Valkoinen valhekin on parempi kuin jättäminen epätietoisuuteen, esim. että jonkun toisen kanssa on juttu lähtenyt paremmin liikkeelle, eikä halua tai pysty monen kanssa yhtaikaa kommunikoimaan.

- Raili

 

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015
Vierailija

Tämmöstä kysyisin asiantuntijalta: Mitenkä pitäisi sanansa asettaa, kun etsin approx. 175/60 lyhyttukkaista sarkastista naista. Oma ikäni likenee seitsemääkymppiä. Kumppani ratkaiskoon oman sopivuutensa. Saisi olla maailmaa elänyt ja ymmärtää, että voimassa oleva parisuhde on vain aikansa elänyt perheoikeudellinen muodollisuus.

En löydä arvostamaani vaalean ruskeaa paksua israelilaista vakosamettia housuihin. Tyydyn siksi pukeutumisviestinnässäni nuhruisiin farkkuihin, kevyisiin ruudullisiin puuvillapaitoihin ja collegehuppareihin. Kengissä lukee useimmiten "Cat". Harrastukset ovat taloudellisen tilanteen mukaan lähellä tai Euroopassa etelämpänä. Vanhat leffat ja teatteri houkuttelevat yhä ja valikoitu kirjallisuus sekä maltillinen jazz. Pitäisi vielä asettaa yksi asia sympaattiseen valoon: Miten tehdä kumppanin kanssa laajoja vertailuja ranskalaisen ja argentiinalaisen Pinot Noiren välillä? Terve maksahan kestää sentään melko paljon. Miten toteuttaa tämä etäsuhteessa?

Tyyli on tärkeä, varsinkin jos osaa elää noudattamatta sitä. Kiitän raikkaista neuvoista etukäteen. 

Artturi

Artturi hyvä,

Tuossa edellä jo harhaannuin vastaamaan osittain sinunkin kysymykseesi eli mitä tarkemmaksi laitat etsimäsi kumppanin toivotut mitat ja ominaisuudet sen vaikeampi on löytää sitä oikeaa. Kehottaisin sinua vielä kerran miettimään mikä/mitkä näistä ominaisuuksista on/ovat sinulle loppujen lopuksi niitä tärkeimpiä! Naisen hoikkuus ja pituus, tukan malli vai tuo henkinen ominaisuus, sarkasmi. Viestiäsi lukiessa luulisin, että se on tuo viimeinen, vai? Kehottaisin sinua myös vierailemaan ikähaarukassa ja sinulle sopivan etäisyyden päässä olevien naisten profiileissa ja vinkkaamaan, jos sieltä sopivan näköinen tai tuntuinen nainen löytyy.

Etäavomieheni kulkee myös edelleen vanhoissa virttyneissä vakosamettihousuissa (leveä vako!), jotka ovat olleet hänellä jo vuosia ennen tapaamistamme, mutta rakkaat ja parhaat housut. Alun perin kai olleet vihreät, nyt vaaleanruskeat. Mistähän todella löytyisi tätä vakosamettia? Muutaman olen jonkun ohikulkijan päällä nähnyt ja on tehnyt mieli mennä kysymään, mistä on ne löytänyt. Pitäiskö lähteä Brittein saarille niitä metsästämään?

Nuo kulttuuri- ja muut harrastuksesi kun laitat houkuttelevasti profiiliisi, niin avot, et ehdi muuta tekemäänkään kuin naisten yhteydenottoihin vastaamaan ;-) Kyllä niitä kuule löytyy niitä maailmaa eläneitä, kiertäneitä ja etäsuhdetta kannattavia naisia (muitakin kuin minä, heh!)

Kyllä tuo Pinot Noiren maistelu vielä nykytekniikalla täytyy tehdä tapaamisten merkeissä, valitettavasti! Vielä kun ei ole käytettävissä sitä Finlandia-palkinnon voittaneessa kirjassa ollutta kokemusperäistä teknologiaa, joka tuo kuvat, tuntemukset, hajut ja maut ihan tuohon näkökenttään ja iholle.

Tätä vastausta sulle kirjoittaessani jouduin valitettavasti toteamaan, että minä en ainakaan olisi täyttänyt sun kriteereitäsi kumppanillesi – pituutta liian vähän, painoa liikaa, pitkä tukka, eikä tuota sarkasmiakaan tainnut löytyä vastauksesta, sorry!

- Raili

ET Verkkovieras
Seuraa 
Liittynyt26.1.2015
Vierailija

Nii-in, kun näemmä pitäisi olla tietyt ulkoiset raamit täyttävä nainen/mies, miten sitä voi kukaan ikinä ketään löytää, kun se kaatuu jo ekaan ulkonäkötoiveeseen?

Ei todella tartte, ole huoleti! Katso myös edelliset vastaukseni.

Kun lähdet liikkeelle hyvällä huumorilla, etkä myöskään toiselta liikaa vaadi, niin kyllä nettideittailusivustoilta löytyy vaikka mitä, jokaiselle jotakin tai paremminkin joku. Mutta älä odota, että ensimmäinen, eikä toinenkaan vielä, eikä edes kymmenes tai kahdeskymmenes yhteydenotto tuo toivomaasi tulosta. Nettideittailun hyvä sekä myös huono puoli on siinä, että se on niin helppoa, siis se yhteydenotto ja kirjoitteleminen (toivottavasti tykkäät kirjoittamisesta, sillä se on suuri avu yhteydenotossa ja -pidossa!). Minä ainakin löysin tosi mielenkiintoisia tyyppejä, joiden kanssa oli kiva vaan kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia.

 Nettideittailua ei pidä myöskään ottaa kovin kuolemanvakavasti. Minulla neljän vuoden kokemus eri sivustoilla toi pari-kolme pitempää etäsuhdetta, jotka kaatuivat myöhemmin omaan mahdottomuuteensa (yhteydenpito sähköpostilla, Skypessä ja vuorotapaamisilla sovittuina aikoina ei kuitenkaan riittänyt) ennen tätä nyt neljä vuotta jatkunutta hyvää ja toimivaa suhdetta.

- Raili

Sivut

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat