klo 14:46 | 2.2.2015
Kuuntelin töihin ajellessani kaupallista radiokanavaa. Aamulähetystä juontanut kolmikko keskusteli vilkkaasti lotto-ilmiöstä. Miksi lototaan, ketkä lottoavat ja miten aktiivisesti lottoavat maalla asuvat verrattuna kaupunkilaisiin.
Yksi kommentti särähti korvaani. Toimittaja totesi provosoivaan tyyliin, että maalla asuu köyhempää väkeä kuin kaupungissa, millä osittain selittyy maaseudulla asuvien lottointo. Koska todennäköisyyslaskelmien mukaan lottovoittokin on epätodennäköinen, maalla täytyy asua myös kaupunkilaisia tyhmempää väkeä.
Jestas! Mitä olette mieltä keskustelijat? Pantaisko nyt kehuen niin maaseutuja kuin kaupunkejakin! Etenkin kaupungissa asuva nuori väki taitaa olla melkoisen köyhää ja velkaista noin karkeasti ajatellen.
Maalla asuminen on halvempaa kuin Helsingissä. Asuntojen hinnat ovat sitä alhaisempia mitä kauemmas Hesasta mennään. Sen vuoksi, noin yleistäen, köyhälläkin voi olla varaa ostaa asunto maalta. Olen köyhyysrajan tuntumassa eläketienesteillä mutta työssä ollessa sain säästetyksi ja ostetuksi asunnon Helsingissä. Jos nyt myisin sen ja ostaisin halvan maalta, olisin pitkän aikaa rikas maalla asuva vaikka täällä Hesassa olen köyhä! Että näin. Älykkysosamäärä ei ole kiinni siitä, missä asuu.
Näin juuri! Samaa mieltä! Ja onko rikkautta se, että eletään velaksi ja luotolla? Tunnen monta maalla asuvaa, joiden periaatteena on aina ollut se, että velaksi ei eletä. Monta kaupunkilaista nuorta taas tunnen, jotka näyttävät varakkailta, mutta käteistä ei ole eikä varallisuutta.
Osa pääkaupungin ihmisistä elää tiukilla. Palkka riittää nippanappa vuokraan, ruokaan. Pakolliseen matkalippuun ja sen semmoiseen.
Toinen ryhmä on rehvakkaat. Hyvä palkka riittää leasing Audiin ja veneeseen. Koko elämä on rikkaana näyttelemistä.
Maaseudun lottoinnostuksella en usko olevan köyhyyden kanssa olevan mitään yhteistä. Se on vaan yleensä mielenkiintoinen harraste.
Maalla veikattiin innokkkaasti jo silloin kun oli "yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi"-laulu soimassa.
Lotto on säilyttänyt suosionsa ja jopa lisännyt nuorten ja vanhojen veikkausintoa. Tottahan se voiton mahdollisuus kiehtoo, mutta maalla ei nälkää nähdä vaikkei voittaisikaan.
Onpahan ollut puheenaihe radiossa. Enemmän kuin lottoaminen minua ihmetytti tuo tyhmäksi leimaaminen. Maalla ei nimittäin tyhmät pärjää, täällä pitää olla paljonkin kekseliäisyyttä ja innovaatioita, sen verran vaativaa on asuminen ja yrittäminen maalla. Maalla on myös mahdollisuuksia omavaraisuuteen toisella tavalla kuin kaupungissa, mutta vaatii toki sitä, että näkee vaivaa. Voi olla omat perunat , mansikat , kasvikset, viinimarjat, omenat, työtä vaativat jotta satoa saa. On joillakin noita lampaitakin, siis vaikka eivät ole maanviljelijöitä. Metsät on pullollaan marjoja ja sieniä, kun syksy tulee. Joku harrastaa metsästystä, on liittynyt paikalliseen metsästysseuraan. Silti voi käydä töissä missä tahansa, työmatka voi olla 100 km suuntaansa. Kyllä maalla on ihanaa .....
Ei maalla asuvat voi tyhmiä olla kun on sellainen sanontakin, että MAALAISJÄRJEN KÄYTTÖ ON SALLITTUA. Uusavuttomat ja tyhmät löytyy ihan muualta kuin maalla asuvien joukosta.